Alussa Alo loi jumalat ja jumalat loivat mailman. Ei siit� sen enemp��; maailma on ja pysyy ja ihmiset el�v�t siin�. Oppineet saattavat pohtia miksi n�in on, ja papit saattavat yritt�� vastata heille, mutta maanviljelij�t ja kauppiaat tyytyv�t toteamaan n�in vain olevan ja jatkavat tavalliseen tapaansa.
Tunnettu Maailma toisaalta on jokseenkin pienempi kuin maailma, ja t�ysin eri asia. Se koostuu kaikesta mit� koskaan on piirretty kartalle. Ja kun sen ��riviivat oli kartalla, voitiin niiden v�liin vet�� rajoja. Rajat merkitsiv�t sit�, ett� osa Tunnetusta Maailmasta kuului Joillekin, ja toiset osat taas eiv�t. T�m� puolestaan teki Jotkut Muut kateelliseksi n�ille Joillekin, mist� oli seurauksena rajojen muuttuminen. Kakkien muutoksien seurauksena syntyi Keisarikunta. Se alkoi Durrinin kuningaskuntana, jonka alueella sijaitsi useita rautakaivoksia sek� kunnianhimoisia vallanpit�ji�. Maarlanti oli ensimm�inen vallattu naapurivaltio, mutta ei suinkaan viimeinen. Keisarikunta laajeni kolmensadan vuoden aikana valtaisaksi ja lopulta kaikki Tunnetun Maailman kahden mantereen olivat saaneet tuta sen voiman � miss��n vaiheessa Keisarikunta ei kuitenkaan onnistunut hallitsemaan kaikkia Tunnetun Maailman kuningaskuntia samanaikaisesti. Tilanne pysyi melko vakaana toiset kolme vuosisataa, mutta muuttui sitten yht�kki� kun kolme it�isen mantereen provinssia nousi vastarintaan samanaikaisesti ja menestyksekk��sti. N�in� p�ivin� Keisarikunta (virallisesti H�nen Majesteettinsa Durrinilainen Keisarikunta) kattaa yh� l�hes koko Agelleran � l�ntisen mantereen. Yksitt�iset provinssit ovat kuitenkin saavuttaneet yh� itsen�isemm�n aseman vuosikymmenien ja vuosisatojen kuluessa Keisarien varmistaessa j�ljell� olevien alamaistensa uskollisuuden yh� uusin lupauksin ja my�nnytyksin taistellessaan samalla kapinoivia ryhmi� vastaan jossakin muualla.
Maarlanti on kuulunut Keisarikuntaan l�hes vuosituhannen ajan. Se on todenn�k�isesti ainoa provinssi joka ei koskaan ole edes harkinnut kapinaa, sill� sen asema on monella tapaa edullinen; keskeisten akatemioiden oppineet ovat monin paikoin onnistuneet parantamaan el�m�nlaatua, ty�kaluja ja raaka-aineita on runsaasti saatavilla ja sodat sek� taistelut keskittyv�t kauas Keisarikunnan ulkorajoille. Siin� miss� Durrin alunperinkin oli sotaisa valtio on Maarlanti aina luottanut maanviljelyyn � Maarlannin asukkaat j�tt�v�t mielell��n maailmanmullistukset muiden hoideltaviksi. Rohkeimmat nuorukaiset hakeutuvat akatemioihin jos heill� on siihen varaa ja armeijaan jos heill� ei ole. Kotiseuduilleenkin j��v�t Maarlantilaiset kokevat tietty� ylpeytt� siit�, ett� he asuvat Keisarikunnan ensimm�isess� provinssissa, ja he ovatkin l�hes onnistuneet vakuuttamaan itsens� siit�, ett� jos he vain olisivat halunneet, he olisivat voineet luoda aivan oman Keisarikuntansa.
Maarlannin rikkaissa etel�isiss� osissa hallitsivat aikaisemmin useat nimekk��t kauppiassuvut, joista er�iden kuiskittiin olevan aivan itse Keisarin korvan tuntumassa ja joista toiset k�yt�nn�ss� omistivat h�nen valtaistuimensa. Yksi toisensa j�lkeen n�m� suvut ovat kuitenkin taantuneet, eik� Maarlannin kuningaskunnassa ole en�� yht��n selv�sti muita menestyksekk��mp�� perhett�. Aateliston linnat ja hovit sijaitsevat kuitenkin yh� suurimmaksi osaksi etel�ss�, ja etel�n l�mpimist� ja mukavista kaupungeista k�sin maan ylimyst� my�s johtaa villej� pohjoisia maa-alueitaan.
Pohjoisessa maisemaa hallitsevat suuret synk�t mets�t joista pientenkin peltotilkkujen raivaaminen on suuren ty�n takana, Marland ei ole Keisarikunnan pohjoisin provinssi, mutta jo t��ll� on selv�� rajaseudun tuntua. Akatemioiden oppineet ovat suhteellisen harvinainen n�ky ja ihmiset uskovat viel� vanhoihin kansantaruihin. Kyl�t ovat pieni�, usein vain noin viidenkymmenen asukkaan keskittymi� joista l�ytyy tavallisimmin yksi sepp�, joku joka osaa panna hyv�� paikallista olutta ja jokunen parantavat yrtit tunteva vanha vaimoihminen. Lapset oppivat tavallisesti vanhempiensa ammatin, ja monet eiv�t koskaan k�y pariakymment� mailia kauempana synnyinpaikastaan. Vieraita katsotaan yleens� oudoksuen, elleiv�t he sitten ole kauppiaita, jotka toimittavat sanomalehtien virkaa kuljettaen uutisia ja juoruja kylien v�lill�. Aatelisten pohjoiset omistusmaat ovat syrj�isi� ja laajoja ja vaikeasti hallittavissa. Turvallisimman matkareitist�n tarjoavat Keisarintiet, joita sotilaat partioivat s��nn�llisesti. Pienemmill� teill� vaanivat sekalaiset rosvojoukot, jotka el�� kituuttavat harvojen matkalaisten kustannuksella.
Moni vanha tarina hirvi�ist� ja sankareista sijoittuu juuri pohjoisen metsiin, ja totta on, ett� n�m� mets�t ovat nielaisseet monta matkalaista sylkem�tt� koskaan ulos heid�n luitaan. Vain puut tiet�v�t, josko he ovat joutuneet mets�st�vien ihmissusien saaliiksi vai edell� mainittujen roistojen uhreiksi.
Rajamets� on suuri, pime� mets� avian Maarlannin ja Taberian pohjoisella rajalla. Mets� ei oikeastaan kuulu kummallekaan kuningaskunnalle. Kun maiden hallitsijat tahtovat ylpeill� suurilla rikkauksillaan, mainitsevat he usein suuret mets�ns� korkeine suorine puineen joista voisi rakentaa niin laivoja kuin linnojakin, mutta kun puheeksi tulevat huolestuttavat katoamiset ja ep�ilytt�v�t onnettomuudet tapahtuvat n�m� luonnollisesti rajan toisella puolella, naapurimaan villeill� salomailla.
Rajamets�n liepeill� sijaitsevissa kyliss� puhutaan sek� Maarlannin ett� Taberian kieli� [Suomi/Englanti] yleisesti ja monet kylien asukkaista ovat k�yt�nn�ss� kaksikieliesi�. Nimi �Rajamets� on Maarlantilainen, Taberiankielell� aluetta kutsutaan Mistwoodiksi, mik� tarkkaan k��nnettyn� tarkoittaa utumets��.
Maarlannin hallitsijat ja aateliset ovat suurimmalta osin tyytyv�isi� asemaansa, eiv�tk� varmaankaan ottaisi vastaan itsen�isyytt� Keisarikunnasta vaikka sit� heille tarjottaisiin. Luonnollisestikaan he eiv�t my�nn� t�t� Keisarille eiv�tk� kansalleen � muutenhan he menett�isiv�t arvokkaan neuvotteluvaltin etuuskeskusteluissa, ja saisivat niskoilleen alamaistensa p�ivittelyt laiskuudesta ja vastuuttomuudesta. Maarlannin hovi on suhteellisen pieni, ja moni aatelisnuorukainen on joutunut matkustamaan kauas ulkomaille l�yt��kseen itselleen puolison jolle h�n ei jotakin kautta ole jo sukua. Aatelisperheet ovat hyvin vanhoja ja ylpeit� sukulinjoistaan.
Ulkopuolisen silmiss� Maarlanti saattaa vaikuttaa nukkuvalta maalta. Se oli her��m�isill��n kun Durrin sis�llytti sen Keisarikuntansa, sill� se oli juuri itsekin yhdistynyt yhden hallitsijan lipun alle. Uusi vallanpit�j� onnistui kuitenkin tyynnytt�m��n ja peittelem��n Maarlannin mukavaan petiin l�mpim�n ja turvallisen peiton alle ja vakuuttamaan maan torkkumisen terveysvaikutuksista. Maarlantia ei kuitenkaan tule erehty� pit�m��n kuolleena; maalla on valtavat luonnonvarat ja paljon asukkaita, joista suurin osa asuu kyliss� ja kaupungeissa etel�ss�. Jos Maarlanti joskus her�isi, se voisi helposti nousta hapertuneen Keisarikunnan vahvimmaksi provinssiksi.