|
Doctor Colven Marrerus K�velimme pitkospuita pitkin suon l�pi. Polveni olivat v�syneet, n�m� pitk�t jalkaisin teht�v�t taipaleet alkoivat k�yd� t�ll� i�ll� raskaiksi. Mieluummin matkasin jo Kuninkaallisen armeijan l�hettien vaunuilla tai kauppakaravaaneissa. Maarlannin ja Taborian rajamailla liikenne oli kuitenkin niin v�h�ist� ja tiet olemattomat, ett� k�vely oli ainoa vaihtoehto. Olihan t�m� tavallaan paluu nuoruuteen � muistelin ensimm�ist� Taboriaan tekem��ni matkaa, kolme vuosikymment� sitten. Tuossa polun mutkassa, tuossa lahonneessa pitkospuussa, tuossa polulle kasvaneessa muurahaiskeossa oli jotakin tuttua. Mieli oli ne jo unohtanut, mutta jalat muistivat. Oppipoikani Vairon pys�htyi ker��m��n suovillaa � sen uskottiin pit�v�n urlumpit poissa valkoisella puhtaudellaan. Vairon kammosi urlumppeja, suovilla oli n�in h�nen yst�v�ns�. Keskustelin Vaironin kanssa matkan aikana totuudesta ja sen muotoutumisesta kunkin katsantokannan perusteella. Opettevaisesti kysellen toin my�s esiin eri kielten merkityksen kansanluonteiden m��rittymisess�. Malliesimerkkin� k�ytin suollakin kuuluneen k�en kukunnan laskemiseen liittyvi� traditioita. Taboriassa kukuntojen lukum��r�n uskotaan tarkoittavan tulevien onnellisten vuosien m��r��, kun taas Maarlannissa luku kertoo kuulijan j�ljell� olevat elinvuodet. T�m� toimi esimerkkin� siit�, miten taborialaiset tarinat ja uskomukset ovat positiivisempia ja iloluontoisempia. Selitin Varionille t�m�n johtuvan omalta osaltaan kielten rakenteiden ja sanaston avulla. Maarlannin kieliryhm��n kuuluvia murteita puhuttavilla alueilla tarinat ja uskomukset taas ovat yleisesti ottaen synkempi� ja pessimistisempi�. Vairon osoitti j�lleen kerran kykenev�ns� itsen�iseen ajatteluun ja kritiikkiin tuomalla esiin Taborian pohjoisen sijainnin yhten� mahdollisena lis�tekij�n� tarinoiden luonteen m��rittymisess� � karummassa pohjoisessa kevyemm�t tarinat ja uskomukset tarjosivat selke�mm�n eron todelliseen arkeen. Totesin t�m�n olevan totta ja toimiva n�k�kanta, mutta sit� k�ytt�m�ll� j�isi selitt�m�tt� miksi Maarlannin etel�puolisilla lauhkeilla alueilla, joissa taboriansukuisia kieli� my�skin puhuttiin, tarinat ja uskomukset olivat nekin maarlantilaisia vastineitaan my�nteisempi�. Lis�ksi selvitin Vaironille kuusenkerkkien k�ytt�tapoja ja sain h�net jopa maistamaan tuota kev�ist� herkkua. Perill� tavernalla laskimme tavaramme sis��n ja pyysin studioustani ilmoittamaan saapumisestamme henkil�kunnalle. Istahdin ulos nauttimaan poikkeuksellisen l�mpim�st� kev�tillasta. Juttelin niit� n�it� vanhan taikauskoisen eukon kanssa: viljelyt, kuunkierrot ja kesantokasvit tulivat jutuissamme esiin, samoin kuin uskomukset lypsyajankohtien merkityksist� ja muista maalaismietteist�. My�hemmin puhuin samoista asioista eukon miehen, Vesperk�h�n h�n oli nimelt��n, kanssa. Kummassakin tapauksessa tulokset olivat miltei yht� heikot. Toivottavasti vanha pari kuitenkin uskoi ohjeitani ja kokeilee heikosti tuottavalla palstanosallaan yhten� vuotena kolmesta hernekasveja, jotta maa jaksaisi paremmin. Yht� ymm�ll��n kasvien erilaisista ruokavalioista olivat kuuntelemaan sattuneet sisko ja veli, joita viljelyasioita enemm�n vaikutti kiinnostavan tiet�mykseni l��kkeist�. Valitettavasti illan kiireet estiv�t minua paneutumasta heid�n kysymyksiins� parantavista yrteist�. J�lkiviisaasti voisin todeta t�m�n laiminly�nnin olleen iso virhe, yksityiskohtiin ja sivujuonteisiin pit�isi aina kiinnitt�� riitt�v�sti huomiota. Tavernasta ulos ilmestyi tuttu nainen, eik� kest�nyt kauan ennen kuin onnistuin yhdist�m��n nimen noihin kasvoihin. Holla, pitk�st� aikaa! Vuosia sitten h�n oli matkannut Taboriasta Maarlantiin mukanani, ja kuulumisten vaihtaminen vei oman aikansa. H�n oli aivan yht� ilkikurinen, nokkela, ihastuttava ja �rsytt�v� kuin silloin vuosia sitten. Tarinoijan kuulumisia kuunnellessani huomasin pitk�st� aikaa nauravani ��neen t�ysin syd�meni pohjasta. Pihalle ilmestyi tavernasta muutakin v�ke� ja luokseni hakeutui opinnoissaan rahahuolien vuoksi jumiin j��nyt studiosus, joka oli vuosia sitten ollut kuuntelemassa jotakin luentoani. Pohdin miten voisin auttaa ep�onnen kolhimaksi joutunutta ja el�m�n kuluttamaa nuorta miest�. P��st�kseni selville h�nen kyvyist�� j�in kuuntelemaan h�nen opettaessaan nuorta naista lukemaan. Autoin kommenteillani h�nt� hetken, mutta totesin kahden opettajan l�sn�olon vaikeuttavan tiedon omaksumista liikaa ja vet�ydyin sivummalle. Huomiotani vaativat nimitt�in seuraavaksi Maarlantilainen kauppias ja beijeril�inen aatelinen. Kauppias oli perinteinen alansa edustava: mielistelyll� ja mukautumisella itsest��n hyv�n kuvan esitt�miseen pyrkinyt ja siten perin ontolta vaikuttanut olento. Tyhj�np�iv�isten lauseiden j�lkeen keskustelin hieman kauemmin beijerin kanssa, Drankestanian kreivikunnasta h�n k�sitt��kseni oli kotoisin, ja yritin hieman verest�� pitk��n k�ytt�m�tt�m�n� ollutta beijeri�ni. [Totesimme ennen peli� ko NPC-pelaajan kanssa Dragonian sijainneen �Beijeriassa�, jossa puhuttiin saksankaltaista kielt� � toim. huom.] Sis�ll� tavernassa oli jonkinsortin ongelmia ja yl�kerrassa aterioimassa ollut Maarlannin Kuninkaallisen armeijan rajapartio heitti ryhm�n mustiin pukeutuneita �ykk�reit� pihalle. Tiedustellessani asiasta sain kuulla noiden kolmen mets�st�neen vampyyreita. En nauranut ��neen, sill� olin n�hnyt taikauskon yhdistettyn� typeryyteen aiheuttaneen niin usein todellisiakin vahinkoja. Edellisist� noitavainoista oli jo aikaa, mutta vampyyriep�ilyt saattoivat johtaa yht� ik�viin lopputuloksiin ja viattomien kuolemiin. Puhuin asiasta majatalon omistajan, Olmanin, kanssa. H�n kertoi vampyyreita jahtaavien ryhmien kiertelev�n nyky��n Maarlannin pohjoisosissa varsin usein ja nuo ryhm�t vaativat maksuja suojellakseen asukkaita vampyyreilta. Aseistautuneiden joukkojen rahankeruu syrj�seuduilla ei siis eronnut mitenk��n perinteisest� rosvouksesta � vampyyrijahti antoi sille vain uuden nimen ja heikon oikeutuksen. Puhuin samalla enemm�nkin Taboriasta l�ht�isin olleen is�nn�n kanssa. H�n oli saapunut aikoinaan alueelle nuorena miehen� aarretta etsiess��n. H�n oli saanut k�siins� kartan jonka avulla h�n oli kaivanut kymmeni� kuoppia ja lopulta lapionsa hajottua ottanut sen merkkin� lopettaa turhien haaveiden jahtaus. Tuolle lapion hajoittaneelle paikalle h�n oli perustanut tavernansa. Holla t�ydensi tarinaa alueella sijainneesta aartesta, josta h�n oli my�s kuullut lukuisia tarinoita. Aarretarinat ker�siv�t ymp�rillemme ulos muutakin v�ke�, sill� Hollan innostuneisuus omista tarinoistaa imi kuulijat uskomattoman helposti mukaansa. Pyrin tarkkailemaan Hollan esiintymistekniikoita ja maneereita, jotta voisin niit� my�hemmin hy�dynt�� ja eteenp�inopettaa. Lopulta p��sin sis�lle asti ja aterian ��reen. S�in itseni kyll�iseksi ja sovin is�nn�n kanssa h�nelle aiemmin tuntemattomasta maksuj�rjestelyst�, jossa min� annoin h�nelle majoitukseni aluksi kultarahan, ja h�n vain merkitsisi siit� eteenp�in minun ja studiosukseni kulutuksen paperille. L�htiess�mme saisimme kultarahan ja kulutuksemme erotuksen itsellemme. Is�nt� innostui t�st� mallista ja p��tti kokeilla sit� muidenkin, ainakin varakkaampien, matkaajien kanssa. Vaikka pid�n vaeltamisesta, oli pehme�ss� tuolissa istuminen, vatsa t�ynn ja viinilasi k�dess� todella rentouttavaa pitk�n vaelluksen j�lkeen. Aterialla keskustelin rajapartion luutnantin kanssa heid�n ty�nkuvastaan ja sain kuulla pohjoisen tuoreimpia kuulumisia. Sy�ty�ni menin ulos ja osuin parahiksi n�kem��n, miten kiert�v� kauppias pystytti myyntikojuaan oven edustalle. Pys�hdyin parin paikallisen kanssa katsomaan esineit� ja kuuntelemaan helppoheikkim�isi� myyntifraaseja. Suuri osa tavaroista oli halpaa rihkamaa, joukossa jokunen k�yt�nn�llinen ty�kalu ja muutama harvinaisempi erikoisuus. Metalliset kuulat joiden sis��n oli pingotettu ilmeisesti toiset kuulat olivat yksi t�llainen erikoisuus. Ihastelin etenkin kuulien t�ydellist� saumattomuutta. Harvoin moisia ylellisyyserikoisuuksia n�ill� kiert�vill� kauppiailla on. En kuitenkaan kiinnostunut esineist� niin paljon, ett� olisi tosissani mist��n alkanut tinkim��n. Kun lis�v�ke� alkoi kauppiaan luo kerty�, siirryin sivummalle kokoamaan mietteit�ni ja tarkastelemaan kauppiaan toimintaa. �Hyv� ja ammattinsa osaava kiert�v� kulkukauppias on ensisijaisesti esiintyj� ja toissijaisesti tavarainmyyj�, pohdin. �H�nen t�rkein taitonsa on kyet� ensiksi saavuttamaan yleis�n huomio ja pit�m��n se yll�, seuraavaksi saada yleis� lumoutumaan ja uskomaan uskomattomaan. Vasta lopuksi tapahtuu varsinainen tavaran ja rahan vaihto, ja viel� senkin j�lkeen ostajalla tulisi olla sellainen olo, ett� h�n teki t�ss� viisaasti, ja huijasi kauppiasta ostaessaan niin halvalla niin hyv�n esineen. T�m�n perusoletuksen j�lkeen voidaan suoraan verrata huijaria tai hyv�� kulkukauppiasta ammatimaiseen tarinankertojaan tahi muuhun esiintyj��n. Heid�n kaikkien ammattinsa pohjautuu lopulta esiintymiseen ja yleis�n hurmaamiseen. Siihen ett� kuulija ei n�e edess��n halpaa j�ljitelm�� tai puisia lavasteita, vaan aidon harvinaisuuden tai kaukaisen valtakunnan.� Havahduin mietteist�ni tavernan is�nn�n tullessa luokseni. H�n valitteli, ett� enk� voisi tehd� jotakin kauppiaan hillitsemiseksi. Olin keskittynyt tarkastelemaan kauppiaan toimia ja yleis�n reagtioita teoreettisella tasolla, enk� ollut havainnut mihin kauppiaan toiminta oli johtanut k�yt�nn�ss�. Olin itse ollut se ensimm�inen asiakas, jonka ymp�rille muiden on helppo kerty�. Hollan liitytty� tarinoineen yleis��n kauppias oli saanut uskottavuutta kauppaamalleen aarrekartalle. Lopulta kriittinen piste oli ylittynyt ja yleis�ss� ker�ttiin joukolla rahaa tuon aarrekartan lunastamiseen. Is�nt� hermoili ihmisten menett�v�n rahansa huijauksessa. Kuvasin pohdintojani kauppiaan perimm�isest� roolista esiintyj�n� ja siit� ett� esiintyj�lle kuuluu palkkio ty�st��n, mutta is�nt� ei luonnollisesti onnistunut n�kem��n asioita samalta kantilta. H�nen tarjoilijansa oli nimitt�in k�rkip��ss� uhraamassa s��st�j��n jahdatakseen samaa illuusiota, jonka per�ss� is�nt� oli viett�nyt pitk�t ajat vuosia sitten. Vairon tuli kysym��n lupaa osallistua aarteenmets�stykseen ja annoin h�nelle sen. Olin varma, ett� nuori mies oppisi t�st� tapauksesta jotakin. Ja ennen kaikkea olin iloinen siit�, ett� syrj��nvet�ytyv� Vairon oli nyt innostunut k�det likaavasta aarteenetsinn�st� ja toimi osana isompaa joukkoa. J�in is�nn�n kanssa katsomaan, miten Holla, Vairon ja muutama paikallinen vaelsivat kohti suota ja oletettua aarretta. Varsin pian seurueen l�hdetty� tuli h�t��ntynyt is�nt� hakemaan minua tavernaan. Yl�kerrassa oli kuulemma jotakin erityisen omituista ja kauhistuttavaa, ja doctor Marrerusta tarvittiin v�ltt�m�tt� paikalle. H�mmentyneen� nousin portaat. Tavernan yl�kerrassa, ikkunan ��ress� istui valkeisiin pukeutunut nainen. H�nen kasvonsa, k�tens�, jalkansa olivat kaikki valkea, silmien ymp�rykset mustat, aivan kuten h�nen hiuksensa. Naisen katse suuntautui ulos ikkunasta, h�n ei liikkunut tai reagoinut astumistani huoneeseen. Kanssani yl�kertaan tuli majatalon is�nt� ja rajapartion kersantti. Muut pysyiv�t taempana ja min� l�hestyin naista. Puhuttelin h�nt�, kysyin kuka h�n oli. Ei vastausta. Oliko naisella jokin h�t�, voisimmeko auttaa. Ei vastausta. Samat kysymykset useilla muilla kielill�. Ei vastausta. Astuin aivan n�isen l�helle, yritin tarttua h�nt� olkap��st� k��nt��kseni h�net kohti meit�. K�teni meni h�nen l�vitseen. Astuin taaksep�in, tuijotin k�tt�ni. Nainen oli aave. Ilman ep�ilyst�, ilman huhupuheita, t�ysin varmasti, metrin p��ss� edess�ni istui naisen aave. Ryhdist�ydyin, palasin hetkeen. Palautin nopeasti mieleeni kuulemani tarinat ja lukemani tutkielmat aaveista ja levottomista hengist�. Ajatukset, tekstit juoksivat silmieni edess�. Hengill� oli aina jokin keskener�inen asia. Niill� oli j��nyt jokin kesken l�heisen ihmisen kanssa, niille kuuluva esine tai paikka oli turmeltu, aave haki kostoa tai hyvityst�, tai ilmaisi kaipaustaan. Aave liittyi siis poikkeuksetta ihmiseen, esineeseen tai paikkaan. Oli selvitett�v�, mik� t�m�n hengen sitoi t�h�n tavernaan ja hetkeen, vasta sen j�lkeen hengen rauhoittaminen tai karkoittaminen olisi mahdollista. K��nnyin is�nn�n puoleen ja esitin nopeasti ajatukseni, vaadin tiet�� oliko l�hell� hautausmaata tai millainen historia tavernalla oli. Kenen aave nainen oli tai mik� h�net sitoi paikkaan. Is�nt� kertoi tavernan entisten asukkaiden synk�st� historiasta: talossa asunut pariskunta oli kuollut ja heid�n lapsi tai lapsensa oli l�hetetty pois. Pariskunnan hauta oli aivan l�hist�ll�. Kysyin oliko nainen k�ynyt tavernalla aikaisemmin. Sain j�rkyttyneelt� is�nn�lt� kielt�v�n vastauksen. Aave alkoi k�yd� levottomaksi, vaelteli ymp�ri yl�kertaa, pys�htyi tiettyihin pisteisiin ja etsi selv�sti jotakin. Laskin mieless�ni asioita ja esitin naisen olevan talossa ennen asuneen naisen aave, ja joku tavernaan t�n��n ensimm�ist� kertaa saapuneista henkil�ist� saattaisi olla h�nen vuosia sitten pois l�hetetty lapsensa. Is�nt� muistelin pois l�hetetyn lapsen olleen tyt�r. Yritin rauhoitella miekkansa ulos huotrasta vet�nytt� ja harmaaksi valahtanutta kersanttia, ja menin ulos. Katselin ymp�rilleni ja totesin paikalla olevan vain yksi selke� ehdokas kadonneeksi tytt�reksi. Samainen eritt�in vieh�tt�v� nuori nainen, jota studiosus oli opettanut lukemaan ja paikalliset miehet palvelualttiina piiritt�neet. Kerroin tilanteen ja siihen liittyv�t teoriani naiselle. H�nen tulisi tulla kanssani yl�kertaan, jotta voisimme testata teoriani. Riskej� oli olemassa, tilanne oli varmasti pelottava, mutta se voisi saattaa levottoman hengen lepoon. Nainen suostui ja menimme yl�kertaan. Henki ei reagoinut naisen l�sn�oloon tai puheeseen. Teoriani oli ilmeisesti v��r� tai ainakin kadonneeksi lapseksi ehdokkaana ollut nainen v��r�. Poistuimme alakertaan ja hermostunut rajapartio piti yl�kerran eristettyn�. Lopulta asioihin tuli selvyytt�. Aave oli n�hty paikalla aiemminkin, samaisen kulkukauppiaan k�ydess� tavernalla. Yritin saada kauppiaasta irti tietoja. Oliko h�nell� kenties jotakin l�heisest� haudasta mukaan tarttunutta esineist��? Oliko kauppias kenties kotoisin t�lt� paikalta ja annettu h�nen tuntemiensa vanhempien kasvatettavaksi vasta my�hemm�ll� i�ll�? Loukkaantunut kauppias kiisti kaiken ja yritin ratkaista ongelman nopeasti: kauppias kaikkine tavaroineen yl�s tavernaan. Rajapartio tuki ehdotustani, mutta kauppias vastusteli. Samoin tavernan tarjoilija. Samoin tavernan is�nt�. [Kun railroudatussa peliss� pelinjohdolta ohjeensa saanut NPC ja kumpikin pelinjohtajista hahmojensa suulla kielt�� tekem�st� jotakin, tipahtaa hahmostaan v�kisinkin ja toteaa mieless��n, ettei tarinan ilmeisesti kuulu menn� n�in. Joten pelaajan p��t�ksell� doctor Marrerus lopetti aaveasian ratkaisuyritykset t�h�n pisteeseen ja vet�ytyi sivuun. � toim. huom.] Aarteenmets�st�j�t palasivat, ylpein� ja innoissaan, arkkua kantaen. Olin aidosti ihmeiss�ni heid�n l�ydetty��n jotakin, mutta mielt�ni painoi yh� enemm�n aavetilanne tavernassa. Pyysin Vaironin ja Hollan erilleen muusta aarreseurueesta ja selvitin heille tilanteen. Vaironia pyysin kokeilemaan ��lantilaista hengenkarkotintaan [Ennen peli� sovittiin ��lannin olevan etel�ss� sijaitseva saari, jolla puhuttiin taboriansukuista kielt�, ruotsia, jota hengenkarkottimessakin luki � toim. huom.]. Holla toisteli samoja yleisi� tarinoita hengist�, jotka olin palauttanut mieleeni jo aikaisemmin, ja tahtoi itse n�hd� aaveen. Annoin Vaironin ja h�nen jatkaa tapauksen selvittely�, tahdoin itse pys�hty� hetkeksi miettim��n tilannetta. Aivan kuten ep�onninen studiosus toistuvasti totesi, aaveen l�sn�olo laittoi Escherin tutkimuksen aivan uuteen valoon. Samoin kaikki muut tarinoiden tulkinnat. Ensimm�inen usean oppineen dokumentoima, monien todistajien n�kem� ja kokema, kiistaton aave. Ainutlaatuista. Lopulta Holla sai aaveen puhumaan ja kertomaan sen etsiv�n kadotettua amulettiaan. Amuletti l�ytyi kauppiaan tavaroista ja sen avulla aave houkuteltiin takaisin haudalleen. Amuletin hautaamisen j�lkeen aave katosi ja ongelma ratkesi. Aivan kuten tarinoissa. Ainutlaatuista. Vet�ydyin yl�kertaan, jossa puhuin studiosuksien ja Hollan kanssa. Aarteen seassa oli huomattava m��r� papereita � varsinaista rahaa arkussa oli ollut hyvin v�h�n. Minulle annettiin kunnia k�yd� l�pi ja j�rjest�� paperit. Samalla puhuin studiosuksieni kanssa aaveesta ja tapauksesta raportoinnista. Mielest�ni oli j�rkevint� ker�t� l�hip�ivin� kirjalliset todistukset l�sn�olleilta ja sen j�lkeen kirjoittaa varsinainen tutkielma aiheesta. Minun ja Vaironin jatkaessa matkaa Taboriaan j�isi tutkielman teko luonnollisesti sille meist�, joka eniten urallaan tarvitsi t�m�nkaltaista uraauurtavaa tapausta. Olin onnellinen kyetess�ni auttamaan ep�onnista studiosusta. Yl�kertaan tuli tieto, ett� tallista oli l�ytynyt yksi aikaisemmin tavernalla k�yneist� vampyyrinmets�st�jist�. Kuolleena, kaula auki viillettyn�. Seurasi yleist� h�mmentyneisyytt�, mutta mihink��n paniikkiin ei tilanne ei edennyt. Kynttil�it� sytytettiin, k�vin l�pi papereita ja yritin h�tistell� kauemmas asioita sotkevaa maarlantilaiskauppiasta, joka oli henkivartijoineen kiinnostunut beijeriksi kirjoitetusta kauppakirjoista. Ahmat haaskalla. Paperit jakautuivat selviin ryhmiin. Taboriaksi kirjoitettu vainoharhainen tutkielma vampyyreista, sek� siihen suoraan liittynyt eri vampyyrisukujen merkit, nimet ja toiminta-alueet kuvaava paperi. Taboriaksi kirjoitettuja tunnettuja ja v�hemm�n tunnettuja runoja. Taboriaksi k��nnetty varhainen tutkielmani yhteisest� kantakielest�. Taboriaksi kirjoitettu muistilappu, joissa puhuttiin vampyyrien tappamiseen tarvittavasta v�lineist�st� � ja mainittiin nurkassa minun nimeni johonkin paikkatiedusteluun liittyen. Beijeriksi kirjoitettu kauppakirja ja toinen paperi maksusuoritteista. Kolme vanhaa ��lanniksi kirjoitettua kirjaa. Kolme pienkirjaa satunnaisista aiheista. Tyhj� muistivihko. Selv�sti kyseess� oli jonkun aikoinaan hulluksi tulleen ja vampyyreit� pel�nneen oppineen kokoelma, jonka h�n oli vainoharhaisena piilottanut suohon. Olin vuosien mittaan kohdannut satoja opiskelijoita, enk� onnistunut muistamaan vuosikymmenten takaa ket��n, joka sopisi n�iden papereiden laatijoiksi. Vampyyreiden olemuksesta, heikkouksista ja luonteesta kertova �tutkielma� oli mielenkiintoisin papereista. Koska tavernassa oli hiljaista ja monet olivat kiinnostuneet aarteesta, p��tin lukea tutkielman ��neen maarlanniksi. Kirjoitelma oli intensiivinen eik� se v�ltt�m�tt� sopinut tilanteeseen � olihan yksi vampyyrinmets�st�j� juuri l�ydetty kuolleena � mutta tavoitteeni oli paperin ��nenluvun ja sen j�lkeen asiasta rationaalisesti kertomalla h�lvent�� ep�luuloja ja huhupuheita. Vakuutin tekstin ja koko arkun sis�ll�n kuuluneen mielelt��n j�rkkyyneelle yksil�lle, ja lukemani paperin olevan pelkk�� tarinaa. Samassa joku rajapartiolaisista k�vi hakemassa listan, jossa kuvattiin eri vampyyrisukujen merkit. Ilmeisesti rajapartio otti vampyyriasian varsin tosissaan. Rajapartion totisuus vampyyriasioiden suhteen n�kyi my�s siin�, ett� he kiersiv�t seuraavaksi jakamassa kaikille siivutettua valkosipulia. S�in palani ja menin sen j�lkeen alakertaan selvittelem��n tilannetta sinne mesoamaan tulleiden kahden vampyyrinmets�st�j�n kanssa. Sain rajapartion kersantin kanssa vakuutettua parille, ettei koko tavernan v�ke� voinut pakottaa sy�m��n valkosipulia � esimerkiksi Maarlantilaisella kauppiaalla oli yliherkkyys kyseist� kasvia kohtaan. Pienen neuvottelun j�lkeen vampyyrinmets�st�j�t suostuivat poistumaan. V�litt�m�sti vampyyrinmets�st�jien kadottua n�k�piirist�mme polun mutkan taakse kuului huutoja ja kirkumista. Rajapartion kolme miest� suuntasivat ��nt� kohti ja palasivat pian kahta ruumista raahaten. Nuo kaksi ��nek�st� vampyyrinmets�st�j�� oli surmattu aivan meid�n l�heisyydess�mme. Tarkistin ruumiit sen j�lkeen, kun ne oli viety sis�lle. Kurkut oli viilletty auki, siistit nopeat viillot. Ei puremaj�lki�, silmiinpist�v�� kalpeutta tai muuta vampyyrilegendoihin liittyv��. Palasin tavernan yl�kertaan ja rajapartio asettui alakerran ovelle vartioon. He toimivat juuri oikein: vampyyreja tai ei, tavernan l�heisyydess� oli tapahtunut lyhyen ajalla kolme henkirikosta, ja lis�uhreja ei saisi tulla. Selvittelin tilannetta yl�kerrassa l�hipiirini kanssa. Teoriani oli, ett� vampyyrinmets�st�j�t olivat ker�nneet rahankeruullaan ja ry�stellyll��n per��ns� joko kilpailevan ryhmittym�n tai jonkun ry�v��m�ns� ja hyvin vaarallisen yksil�n. T�m�n olettamuksen j�lkeen voitaisiin todeta t�m�n mystisen murhaajan saaneen nyt kostonsa � koko vampyyrinmets�st�j�joukkohan oli saanut surmansa. Ep�onnista studiosusta pyrin auttamaan lis�� lupaamalla j�rjest�� yhden aarrepinossa olevista kirjoista h�nelle. Tiesin Maarlannin yliopistosta useita henkil�it�, jotka maksaisivat siit� ihan hyv�n summan, jonka turvin studiosus saisi suoritettua magisterin arvon. Ja aavetapauksen raportointi takaisin h�nelle hyv�t mahdollisuudet nousta uralla viel�t t�st�kin eteenp�in. J�rjest�mi�ni papereita tutkineet studiosukset l�ysiv�t seuravaksi jonkinlaisen piiloviestin. Yhdess� taboriankielisess� monisivuisessa runossa oli alleviivattuna kirjaimia. Niiden sanomaa selvitelless�mme alkoi alakerrasta kuulua taistelun ��ni�. Maarlantilaisen kauppiaan henkivartija huudettiin kilpineen alas rajapartion tueksi. Huutoja, kaatuvien esineiden ��nt�, k�sky per��nty� portaikkoon ja siit� eteenp�in yl�kertaan. Ep�toivoisia k�skyj�, taistelun etenemist� aina yl�kerran tasalle asti. Henkivartija kaatui maahan, havaitsin syv�n haavan h�nen jalassaan ja aloitin sen tyrehdytt�misen. K�skin jotakuta vieress�ni seisoneista hankkimaan minulle lautanauhan tai k�yden. Henkivartija menetti tajuntansa, verta karkasi liikaa, jalka oli uhrattava hengen pelastamiseksi. Tein minulle ojennetusta nauhasta kiristyssiteen, kiristin sen puupalikalla niin tiukalle, ett� veri ei p��ssyt en�� jalkaan eik� haavasta ulos. Silloin rajapartio lopulta laski aseensa, taistelu oli toivoton. Sis��n marssi beijeril�inen kreivi mustiin pukeutuneiden palvelijoidensa ymp�r�im�n�. H�n k�ski jotakuta tekem��n valinnan ja minulta l��ketieteest� kyselleet sisko ja veli nousivat yl�s. Sisko esteli velje��n, mutta t�m� sys�si sisarensa syrj��n. Olin ilmeisesti ollut v��r�ss� vampyyrienmets�st�jien kuolemia arvioidessani. Kyseess� ei ollutkaan kilpaileva ryhmittym�, vaan jotakin uskomattomampaa. En uhrannut t�lle tai muille ymp�rill�ni tapahtuville asioille enemp�� huomiota, vaan keskityin vet�m��n kiristyssidett� entist� tiukemmalle. |
 |