"Sona" on luonteeltaan melkoisen kipakka tapaus, se ei mit� tahansa heppaa kaverikseen kelpuuta saati tule toimeen l�hesk��n kaikkien ihmisten kanssa. Moni kuski on kokenut kauhunhetki� Sonan kyll�styess� jatkuvaan ristiriitaisten apujen tulvaan ja p��tt�nyt lopettaa retken siihen paikkaan tekem�ll� neulansilm�k��nn�ksen kotia kohti ja tuomalla koko valjakon ojanpohjia hipoen kotipihaan. Sona ei voi siet�� ohjastajan virheit�, mutta pienemmille se antaa enemm�n anteeksi karkeitakin virheit�.

Ajamisesta Sona pit��, syyn� siihen voi yksinkertaisen mieltymyksen lis�ksi olla sen pieni selk�vamma vuosien takaa. T�m� pieni nikamavaiva ei haittaa normaalia el�mist� eik� useimmiten ratsastamistakaan tai muuta k�ytt��, mutta �ityy joskus kiusaamaan tammaa, kun se oikein rasittaa selk�lihaksiaan. T�m�n takia syv� per��nantokin on l�hestulkoon mahdottomuus, Sona ei yksinkertaisesti uskalla. Ajaessa selk� on vapaana jolloin niksahduksista ei ole pelkoa ja silloin sit� voi k�ytt�� t�ydell� teholla.

Sona pelk�� kaatumista yli kaiken. En tied�, johtuuko selk�vaivakin alunperin kaatumisesta vai onko sit� muuten joskus sattunut kunnolla kaatuessaan. Tietenkin kaikki hevoset v�ltt�v�t kaatumista viimeiseen asti, mutta Sona menee t�ss�kin jo aivan yli hilseen.
Talvisin laukkaa on aivan turha pyyt��k��n jos alusta on liukas, kalteva tai muuten hankala. Sona tuntee olonsa riitt�v�n varmaksi laukata vain korkeassa lumihangessa, mik� taas on hyvin raskasta eik� sit� siksi oikein voi harrastaa. Samaten kurakeleill� kent�n ollessa yhdest�k��n kohtaa mutainen, Sona kiert�� kohdan kaukaa eik� nosta laukkaa. Viel� kent�n kuivuttuakin Sona vain tuijottaa jalkoihinsa ja sen liikehdint� on liioitellun hidasta, koottua ja laskelmoivaa. Monesti siin� vaiheessa vain huokaisee, hylk�� ajatukset koulutreeneist� ja suuntaa kulun mets�poluille maastoon. Sona ei tee t�t� miss��n tapauksessa ilkeytt��n, vaan silkasta kaatumisen pelosta.

Sonan k�sittely ei ole aivan helppo juttu. Vaikka tamma toimii taluttaessa, ratsastaessa ja ajaessa aivan hienosti, harjaaminen ja valjastus tai satulointi on monesti ty�n ja tuskan takana. Sona TIET�� tasan tarkkaan ett� on l�hd�ss� liikenteeseen ja pit�� siit� ett� saa huomiota, mutta siit� on kai vain ratkiriemukasta n�hd� kun ihmiset pelk��v�t h�nt�. Se ei ole paha eik� k�y tappomielell� p��lle, mutta uhittelee ja irvistelee tosi rumasti ja todentuntuisesti. Sonaa ei saa pel�t�. Jos sit� erehtyy l�htem��n karkuun korjaamatta virhett��n tai k�ytt�ytyy muuten ylivarovaisesti, t�m� rouva suorastaan hihkaisee mieless��n ja aloittaa varsinaisen shown. Sit� viuhdotaan jaloilla kun pinteli� pit�isi laittaa, lintataan sein��n satuloidessa ja n�ykit��n suitsittaessa. Monelle t�m� aiheuttaa p��nvaivaa, mutta itse en ole t�t� hevosta koskaan osannut pel�t�. N�en sen l�vitse, pohjimmiltaan hevonen vain kaipaa huomiota ja tykk�� siit� ett� saa hoivaa, ja k�rsii jos j�� hoitamatta. :)