Rhonda on osoittautunut varsin napakaksi kilpaponiksi. Se ei ole aivan kenen tahansa harjoittelukappale, vaan saattaa innostua radalla niinkin paljon että unohtaa täysin kuunnella ratsastajaansa. Tällöin sen hallinta vaatii kuskilta astetta enemmän yritystä ja taitoa, siinä ei jännittämiselle jää paljoa sijaa.
Toisaalta Rhonda on periksiantamaton taistelija, jota ei pelota vesi, risukko, kova tai pehmeä pohja sen enempää kuin erikoisemmat esteet tai mikään tiellä vastaantuleva. Sen kanssa voi turvallisin mielin lähteä maastoon ja mihin tahansa vieraaseenkin paikkaan, se ei ota stressiä matkustamisesta tai muista yleisimmistä hankaluuksien aiheuttajista.
Ratsastaminen yleisesti on hyvin vaihtelevaa, sillä tamma saattaa olla yhtenä päivänä täynnä tarmoa ja lähes kuuro avuille, toisena veltto kuin liotettu lahna ja kolmantena taas hyvinkin herkkä. Eipä tule tylsää, ja koskaan ei voi etukäteen tietää millaisilla pisteillä kouluradalta tullaan pois! Joskus taivutaan vaikka kolikon ympäri, joskus tuntuu ettei ponia erota kentän aidasta. Rhondasta kuitenkin löytyy varsin mukavaa elastisuutta ja hyvälle tuulelle sattuessaan saa näyttävämpää ponia hakea. :)

Muiden hevosten kanssa tamma tulee toimeen melko mukavasti.. Kunhan kaikki muut ovat hänen korkeutensa alamaisia. :D Tässä tamma joka tuntee oman arvonsa eikä suostu kenenkään pompoteltavaksi. Voit kuvitella millainen tapaus se oli opettaa ajolle ja ratsastukseen! Keskimääräistä kipakampi luonne erottui selvästi jo varsana pienen tehopakkauksen viilettäessä ympäri karsinaa muutaman tunnin ikäisenä. Vieroitukseen asti muiden varsojen ja etenkin oman emän häntäjouhet olivat kovilla, Rhonda kun harrasti mielellään kavereiden taluttamista hännästä ja etenkin mamman rapsuttamista häntäruodosta.