Tässäpä neiti jota ei ole turhalla työmoraalilla pilattu. Se oppii nopeasti sen mitä se haluaa oppia, käytännössä siis työstä lintsaamisen niin, että se tuntuu ja näyttää hienolta ratsastaa tai ajaa mutta todellisuudessa tamma ei käytä laisinkaan niitä lihaksia joita työskennellessä kuuluisi, kun kokee pääsevänsä vähemmällä. Siitä tilasta pois pääsy vaatii ratsastajalta paljon tahdonvoimaa, yritystä ja työtä.

Ramona vaatii kaiken olevan säännöllistä ja säännönmukaista. Se ei hyväksy poikkeuksia, vaan tukeutuu omiin rutiineihinsa päivä päivän, kuukausi kuukauden ja vuosi vuoden jälkeen. Ruoka _on saatava_ kello kahdeksan, ulos _on päästävä_ kello puoli yhdeksän ja liikutus tapahtuu kello 12-16 välillä, ei ennen tai jälkeen tämän aikavälin. Koulutusvaiheessa sen vuoro lähteä liikenteeseen osui useimmiten juuri kello iltapäivä kahteen, ja oli pitkä ja vaikea prosessi totuttaa tamma esimerkiksi vapaapäiviin tai johonkin muuhun aikaan tapahtuvaan liikutukseen. Kun se tietää jonkin tapahtuman lähestyvän (oli se sitten ruokinta, ulos tai sisälle taluttaminen, liikutus tai kisoihin lähtö), se alkaa jännittää, pyöriä ympyrää karsinassaan tai tarhan portilla, vinkua ja potkia seiniä. Tätä jatkuu kunnes esim. ruoka-annos saapuu tai tamman antaa kolista kyllästymiseen asti. Ramona stressaa helposti ja paljon, siksipä sen mahan ja pään kanssa saa olla tarkkana.
Kuljetus oli alkuun aivan kamalaa, aina piti mietiskellä sopivan "pystyynkuollutta" kaveria kuljetusautoon rauhoittavaksi tekijäksi hermoheikolle tytölle, joka ei pitänyt rutiinista poikkeavasta tilanteesta sitten yhtään vaan halusi päästä takaisin laitumelle tai talliin toteuttamaan omaa aikatauluaan. Kuljetus sinällään ei ole sille mitään, vaan tavallisesta päivärytmistä poikkeava tilanne. Pikkuhiljaa totutellen tästäkin on tehty osa sen rutiineja, mutta monta tuskaista kyyneltä sen eteen on saanut vuodattaa.

Tähän asti luonnekuvausta lukenut voi olla jo aivan kauhuissaan - sekopää, stressiherkkä otus joka kaiken kukkuraksi ei tee rehdisti töitä. Ramonassa on kuitenkin monta hyvääkin puolta, halutessaan se on todella näyttävä, osaava ja herkkä. Mitään se ei varsinaisesti pelkää, se on varma maastokaveri ja toimii niin ratsain kuin vaunujenkin edessä. Siinä riittää haastetta sitä haluavalle, ja joka riittävästi jaksaa yrittää, saa hevosesta aidon ystävän.
Ehkei se yllä huipputasolle este- tai kouluradalla saati valjakossa, mutta tarvitseeko kaikkien? :)