Her�sin kymmenelt� ja menin Michellen kanssa aamupalalle. Aamupalan j�lkeen l�hdin kaupungille, ajattelin kuluttaa punnat pois, kun on viimenen p�iv� kun voi en�� ostaa mit��n. Py�rin kaupungilla ja k�vin Animal kaupassa. Siell� on aivan ihania vaatteita, mutta ne on tosi kalliita. Ostin lippiksen. N�in Essin, Oonan ja Danielan ja jatkoin kiert�mist� niiden kanssa. Ostettiin Aaronille lahja, sellanen suklaasta tehty apina, jossa luki Thank You (kun Aaron oli v�lill� sellanen apina, niin se sopi just hyvin sille. xD) ja kartonkia ja tultiin koulun pihalle ja tehtiin kartongista kortit meij�n opettajille Paulille, Kellille ja meid�n liidereille Aaronille ja Jaanalle. Koulussa katottiin videoo ja saatiin EF laukut ja T-paidat. Ja saatiin Aaronilta postikortit joihin se oli kirjottanut terkkuja meille ja email osotteensa. Koulun j�lkeen menin kotiin sy�m��n ja sitten megazoneen. Se oli todella hauskaa. Megazonen j�lkeen mentiin j�tskille. (Aaron: "Do you have money?" -Yeah, I have. Hetken kuluttua: Aaron: "Do you want ice cream?" -No thanks. Todella pienen hetken kuluttua: Aaron: "I buy you a ice cream. Do you want ice cream?" -No, I.. ��.. Ja sitten Karin t�rkk�s rahaa k�teeni: What I.. -You buy a ice cream!! But I don't want ice cream.. Jouduin sit loppujen lopuks ostaa sit� j�tskii xD) Annettiin Aaronille ja Jaanalle niiden lahjat ja puhuttiin ja otettiin valokuvia. Kirjotettiin viestej� toistemme EF laukkuihin. Kaikki rupes itkee. Min� ja Daniela itkettiin kaikkein eniten. Itkettiin vaan ihan koko ajan, eik� pystytty lopettaa. Se oli niin surullista, me ei oltais haluttu l�hte� kotiin. Kun ei tied� n�keek� en�� koskaan niit� ihmisi�. Haikea fiilis.
Kaikki halas toisiaan ja yritti olla purskahtamatta itkuun. Aaronkin halas meit� ja yritti lohduttaa. Aaron saattoi meij�t bussipys�kille. Kotona olin puol ykstoista.
Lauantai 12.8
Her�sin seitsem�lt� ja suihkun j�lkeen menin aamupalalle. Aamupalan j�lkeen leikin Hannahin kanssa Polly Pocketeilla. Ja sitten is�nt�perhe heitti mut bussiasemalle. Purskahdin itkuun ja halasin niit� ja ne toivotti hyv�� matkaa ja sanoivat, ett� olen aina tervetullut k�ym��n siell�. Halattiin taas ja sitten ne l�hti. Lupasin pit�� yhteytt� niihin. Tapasin sitten meij�n ryhm�n ja sveitsil�iset Karinin ja Rahelin, ne oli tullut hyv�stelee. Kaikki otti valokuvia ja halaili. Ja taas itkettiin. Muisteli kolmen viikon tapahtumia ja muisti mit� joku oli teki tai sanoi ja taas tuli hirve� itkukohtaus. Aaron halas meit� ja pyysi kirjoittaa. Itkien kaikki noustiin bussiin ja kateltiin ikkunasta, kuinka kaupunki j�i taakse ja Karin, Rahel ja Aaron j�i vilkuttamaan bussin per��n. Bussissa viel� itku silm�ss� t�ytettiin palautelaput. Ekat kaksi tuntia bussissa meni itkien. Danielan kanssa yritettiin lohduttaa toisiamme, mutta kumpikin vaan itki enemm�n ja enemm�n. Kahden tunnin matkan j�lkeen tehtiin pys�hdys ja sillon ihmiset oli jo rauhoittuneet, eik� kukaan en�� itkenyt. Tauko kesti 45 min, k�ytiin kaupas ja otettiin ryhm�kuva. Osa ihmisist� oli jo riemuissaan kotiin p��syst�, mutta monilla oli viel� haikea olo. Bussimatka jatkui tauon j�lkeen ja taas tunteet nousi pintaan ja min� ja Daniela oltiin taas ihan itku silm�ss�. T��ll� on ollut niin ihanaa, ett� l�hteminen on todella vaikeaa. Lentokent�ll� oltiin kolmen aikaa. Kaikki on tosi sekavaa sen terroristijutun takia. Monet koneet on my�h�ss� ja meij�n lento on peruttu. Me ei todenn�k�isesti p��st� t�n�� l�htee. Kukaan ei tied� mit��n, odotellaan, ett� saatais jotain infoa lennoista tai majoituksesta jos ei p��st� t�n��n.
Nyt on varmaa, et ei p��st� t�n��n l�htee. Menn��n johonkin asuntolaan. Kaikki on aika sekavaa edelleen, odotellaan bussia parisen tuntia ja bussimatka sinne majotukseenkin kest�� kai noin pari tuntia.. Ollaan ehk� vasta kahentoista j�lkeen siel majotukses. Kaikki alkaa jo olla aika tymp��ntyneit� t�h�n odotteluun ja siihen, ettei kukaan tied� mit��n.
Harvinaisen huono p�iv�. Koko aamup�iv� meni itkiess�, surullisena, haikein mielin muistellen kolmen viikon tapahtumia ja loppup�iv� meni sitten vitutukseen. Istuttiin yli seitsem�n tuntia lentokent�ll� ja bussimatka majoitukseen kesti noin tunnin. Istuin taas Danielan vieress� bussissa ja oltiin jo todella v�syneit� ja vihaisia rankan p�iv�n j�lkeen. Kateltiin tuttuja maisemia bussin ajaessa kohti meij�n y�pymispaikkaa. Danielaa rupesi muistot itkett�m��n ja yritin lohduttaa, mutta purskahdin itsekin itkuun. Kaikki ihmiset t��ll� on ollut ihan mahtavia ja ihania. On tavannut paljon ihania ja hienoja ihmisi�, saanut uusia yst�vi�, saanut ihania muistoja, kokenut uusia asioita, tuntenut iloa ja surua, itkua, naurua. Ihania tapahtumia ja asioita. Ja nyt se kaikki on jo melkein ohi. Pit�� l�htee takaisin kotiin, joitakin ihmisi� ei n�e en�� ehk� ikin�. Oli todella surullinen ja haikea p�iv� t�n��n. Viha ja �rtymys lentokonesotkun takia unohtuu helposti, kun mieleen tulvii muistoja kuluneesta ajasta. Rupeaa naurattaa kaikki hauskat jutut ja oudot vitsit, ihmeelliset tapahtumat. Ja sen j�lkeen rupeaa itkett�m��n, kun se kaikki on pian ohi.
Y�pymispaikas oltiin kahentoista aikaan. Paikka oli siisti ja hieno, huomattavasti parempi, kuin se miss� oltiin sillon matkan alussa. Nukuin Oonan kanssa samassa huoneessa. Oikeasti ne oli yhden hengen huoneet, mut Oona ei halunnut nukkua sen huonees yksin, kun sen parvekkeen ovi ei menny lukkoon ja se oli sellanen koko k�yt�v�n yhteinen parveke, et sinne ois p��ssy kuka tahansa, joten se tuli mun huoneeseen.
Sunnuntai 13.8
Her�sin yheks�n aikaan. J�rjestelin matkalaukun ja repun tavarat paremmin ja klo 11 tavattiin meij�n ryhm�n kanssa. Saatiin taas EF:lt� lounassetelit ja mentiin Burger Kingiin. Burger Kingin j�lkeen haettiin laukut hotellista ja bussilla lentokent�lle. T�ll� hetkell� meij�n lentoa ei ole viel� peruttu, eli todenn�k�isesti p��st��n t�n��n l�htee. Lentokent�ll� jouduttiin taas odottaa aika kauan, tosi tarkat turvatarkastukset. N�htiin Nightwishin Tuomas Holopainen ja Duudsonit oli meij�n kanssa samassa koneessa. P��stiin viimein kotiin, yhteens� 26 tuntia my�h�ss�, mutta turvallisesti kotona viimein. Lentokent�ll� viel� ryhm�n hyv�stely ja viimeiset itkut, jonka j�lkeen alkoi haikea automatka kotiin.