Ensirakkauteni, ilotulitteet. Joskus kauan sitten, kun olin vielä hyvin pieni poika, sain käsiini muutaman maton papatteja. Maton sytyttäminen sellaisenaan tuntui haaskaukselta, siispä matot purettiin varovasti, ettei papattien hauras paperitulilanka rikkoutuisi. Jännittyneenä otin yhden papatin käteeni, sytytin tulilangan ja heitin sen tien poskeen - PAM! Jäljelle jäi rikkoutunut paperikuori ja tuoksu... Muistan sen mustan ruudin ja käryävän paperin tuoksun ikuisesti.
Vuodet vierivät, asuinpaikat ja koulut vaihtuivat. Yhdestäkään muusta asiasta minulle ei jäänyt yhtä selviä muistikuvia kuin rakastamistani ilotulitteista. Vuosien mittaan kiinnostukseni räjähdysaineisiin ja ilotulitteisiin kasvoi kasvamistaan kunnes koitti aika, jolloin koulussa luettiin kemiaa. Ainoa mahdollinen seuraus oli, että aloin hankkia käsiini kemikaaleja, räjähdysaineita ja ilotulitteita käsitelevää kirjallisuutta ja kaikenlaista muuta asiaan liittyvää.
Mihin tämä kaikki johti? Työhön pyrotekniikan alalla. Olen ollut ilotulitusnäytösten ampujana vuodesta 1998, vakituinen työpaikka ilotulitefirmassa vuodesta 2000, räjäyttäjän pätevyys, E-luokka, vuodesta 2001. Työnkuvaani kuuluu ilotulitteiden suunnittelu ja laadunvalvonta, ilotulitusnäytösten suunnittelu ja toteutus sekä tehosteräjäytykset ja sisäilotulitukset.