Aamulla heräsin varhain, sillä en halunnut myähästyä mahdollisten tulevien viivytysten takia. Nakkasin heti reppuni autoon ja menin talliin. Tarkistin, että kaikilla oli kaikki hyvin. Sitten menin hakemaan Lettua. Pistin sille kaikki kuljetusjutut päälle ja seisoi nätisti aloillan, tosin välillä se vaati minua rapsuttamaan itseään. Vein hevosen ensimmäisenä traileriin, jonka olin pistänyt auton perään viime iltana ja sitten laitoin sen varusteet takapenkille. Lopuksi tarkistin vielä tallin ja trailerissa olevan hevosen ja sitten lähdin ajamaan. Toiselle tallille oli suhtkoht pitkä matka, mutta koska hevoseni oli kokenut matkustaja, päätin, ettei taukoja tarvittaisi. Ajoin siis koko matkan suoraan TipToen tallille. Parkkeerasin auton sinne minne sen sai parkkeerata ja toin hevoseni ulos. Se ei ollut moksiskaan uudesta paikasta, vaan odotti kiltisti, että saisin kaikki kuljetusjutut pois sen päältä, sen jälkeen oli Letun mielestä vasta aikaa ihmetellä. Paikalle oli saapunut paljon muitakin hevosia ja melkein kaikki olivat tallipihalla, jotkut vielä jotain puuhailivat trailereilla. Kun talutin Lettua lähemmäs toisia, se kulki pää pystyssä ja sitten se kajautti ilmoille mahtavan hirnahduksen. Se sai tietysti muutamia vastauksia, mutta toisten orien korvat menivät hetkellisesti luimuun. Pian itse TipToe tuli tallista ja ohjasi kaikki kentälle. Kentälle oli pystytetty kesäkarsinat. Sinne sitten pistettiin kaikki "uudet" hevoset. Lettu ei ollut moksiskaan uudesta asumuksestaan, vaan käveli tyynesti karsinaan syömään heiniään. Kun kaikki heppaset oli saatu karsinoihinsa, lähdimme takaisin autolle. Matkalla juttelimme vaelluksesta ja suunnittelimmekin sitä jo etukäteen. Pian suurin osa lähti kotiin, mutta minä menin vain istumaan autoon ja kuuntelemaan radiota. Äkkiä alkoi pyryttää mukavasti lunta. Näin syrjäiseltä parkkipaikaltani, että TipToe tuli ulos ja meni hakemaan hevosia sisälle. Muutaman kymmenisen minuutin kuluttua autoja alkoi taas ilmestyä pihaan ja minäkin päätin könytä ulos autostani. Suljin radion, nousin autosta ja venyttelin. TipToe meni juuri sisälle ja pyysi meitä mukaansa. Lähdimme hänen perässään sisälle. Hän tarjosi meille kahvia samalla kun juttelimme vielä retekestä, joka alkaisi tuota pikaa. Pian kuitenkin päätimme ruveta lähtemään. Retkeläiset menivät hakemaan kamppeitaan autoistaan ja minä myös. Pohdin myös samalla miten saisin raahattua kaikki tavarat kentälle, mutta päädyin laittamaan hevoseni autolla. Menin kentälle hakemaan Letun, mutta laiskuuttani en jaksanut taluttaa sitä autolle, joten käskin Letun mennä polvilleen, että pääsen sen selkään ja sitten lähdin ratsastamaan autolle. Muutamat katselivat minua, kun ratsastin ilman suitsia ja satulaa, en ollut edes laittanut riimunnarua ohjiksi. Loikkasin autolla alas Letun selästä ja kiinnitin sen traileriin. Lettu vaati heti huomiota ja niimpä paijasin sitä hetken. Hain pian harjan ja aloin harjaamaan sitä. Harjasin Letun todella huolella ja puhdistin kaviot. Sitten pistin Letun selkään uutuuttaan kiiltävän lännensatulan. Olisin toki voinut ottaa sen vanhankin, mutta se ei passanut ollenkaan Letulle, kun oli vähän pienehkön puoleinen. Pohdin satulavyön kanssa hetken, sillä lännensatulan vyöthän eivät ole mitään maailmanhelpoimpia kiinnittää. Mittasin vielä jalustimet, ennen kuin pistin Letulle normaalit yleissuitset, joissa ei ollut turpahihnaa, sillä eihän Lettu semmoista tarvinnut. Tarkistin vielä koko hevosen ennen kuin totesin sen olevan valmis. Tarkistin kuitenkin lopuksi vielä kaviot. Pistin Letulle vielä satulalaukun, jonne pistin pieneen pakettiin mahtuvan toppaloimen(ihan pakkasten varalta), kaviokoukun, riimun ja harjan. Sitten irrotin Letun riimun sen kaulalta ja talutin sen muiden hevosten joukkoon tallin edustalle. Monet alkoivat jo kiristellä satuloiden vöitä ja nousta selkään, minäkin kiristin vyötä ja nousin Letun selkään. Säätelin vielä jalustimia ja kiristin vyön kerran. Tarkistin vielä, että satula oli suorassa ja ettei se heilunut. Sitten TipToe määräsi jonon järjestyksen ja asetuimme omalle paikallemme Letun kanssa. Kävelimme aika pitkään ja ainoa ääni oli hevosten kavioiden alla narskuva lumi ja niiden hengitys. Pian Reeta alkoi pärskiä. Teri ja Lettukin innoistuivat ja pian metsässä kaikui kova hirnunta. Lopulta kaikki lopettivat elämöimisen ja kulkivat hiljaa. Pian alkoi kunnolla pyryttää lunta. TipToe antoi joukon kärjestä ravaamisen merkin ja pian kaikki lähtivät ravia. Lettu nosteli koipiaan suhtkorkealle hevosen vuohisiin asti ulottuvassa hangessa, mutta sillä ei kumminkaan ollut vaikeuksia ravata hangessa. Lettu vain katseli kun muutama ratsu rupesi vetämään ilopukkeja. Lettu vain tyytyi heittämään rajusti päätään. Siirryimme pian kuitenkin takaisin käyntiin. Osa hevosista alkoi käydä vähän ylikierroksilla ja yksi jo puuskutteli ja steppaili. Hermostuneisuus tarttui Lettuunkin ja se kulki vähän steppikäynnin tapaisesti, mutta ei muuten riehunut. Kun kaikki hevoset oli saatu rauhallisiksi, alkoi hämärtää ja lumisade alkoi hieman helpottaa. Kun tulimme laavulle oli jo aika pimeää ja lunta satoi enää hiljalleen. Hajaannuimme jonosta epämääräiseksi röykkiöksi, mutta emme kuitenkaan liian lähelle toisiamme. Laskeuduin alas satulasta ja kieltämättä minun jäseneni olivat hivenen jäykät. Muutamat hevoset taisivat innostua vähän liikaa ja siksi ne meinasivat karata. Lettu seisoi kiltisti paikallaan ja katseli toisia. Otin Letulta suitset päästä ja pyyhin niitä vähän lumessa uittamallani nenäliinalla. Sitten sulloin ne satulalaukkuun ja otin tilalle riimun. Otin tietysti myös riimunnarun ja siodoin Letun muiden joukkoon puomille. Menimme kaikki istumaan laavun suojaan ja Santha alkoi tehdä tulta, mikä ei niin helppoa ollutkaan. Kärsivällisyyden tuloksena nuotio vihdoin syttyi ja leimahti iloisiin liekkeihin. Heti sen jälkeen TipToe antoi kaikille rinkat ja kaikki alkoivat pystyttää telttojaan laavun suojaan. Samalla kun toiset pystyttelivät telttoja TipToe kävi antamassa hevosille heiniä. Kun TipToe tuli takaisin kaikki olivat saaneet jo telttansa pystyyn ja olivat menossa hoitamaan ratsujaan. Minä kävin riisumassa Letulta satulan ja se esitti muka loukkaantunutta, kun en ollut heti sitä riisunut. Otin harjan ja harjasin sen huolella, sekä puhdistin siltä kaviot. Laitoin sille vielä toppaloimen, ettei sille tulisi kylmä. Lopuksi paijasin sitä ylenpalttisesti. Pian alkoi kuitenkin tapahtua. Pari hevosta pääsi karkuun ja TipToe lähti ottamaan niitä kiinni hevosellaan. Lettukin katseli kun karkulaiset painelivat metsään. Sillä välin muut vahtivat ruokaa ja minä kävin myös katsomassa sitä. Kun TipToe palasi karkulaisten kanssa, ruoka oli jo valmista syötäväksi. Hän haki meille ruokailuvälineet reestä ja pian söimme hijaisuuden vallittessa. Kun olimme syöneet kaikki alkoivat käydä nukkumaan. Riisuin itseltäni vain kengät ja kypärän, kunhan olin ensin käynyt toivottamassa hyvää yötä hevoselleni. Pesin hampaani vielä ennen nukkumaan menoa. Sitten kömmin makuupussiini ja nukahdin melkein samantien. Muutaman tunnin kuluttua minut kumminkin ravisteltiin hereille, oli vanhtivuoroni. Kömmin ylös ja kiskaisin saappaat jalkaani ja menin ulos. Vahtivuoroni jälkeen jonkun toisen herätyskello soi ja minä menin takaisin nukkumaan, kun hän oli tullut ulos. Aamulla heräsin siihen, kun joku kolisteli ulkopuolella, ensin tuumin, että leirissä oli vierailija, mutta katsottuani ulos se olikin TipToe laittamassa aamiaista. Laitoin riisumani vaatteet päälleni ja menin moikkaamaan Lettua. Se oli vielä hieman uninen. Sen jälkeen palasin laavulle ja aloimme syömään aamupalaa. Sillä välin kun söimme TipToe kävi viemässä hevosille heiniä ja kauroja. Syötyämme aloimme heti pakata. Kun olin saanut oman rinkkani täyteen, menin laittamaan Lettua. Harjasin sen taas ja puhdistin siltä kaviot. Sen jälkeen laitoin sille varusteet päälle ja tarkistin, että kaikki oli OK. Kun kaikki oli hyvin, nousin Letun selkään ja muodostimme pian jonon ja lähdimme matkaan. Kävelimme pitkään ja unisimmatkin hevoset alkoivat heräillä. Pian tulimme pelloille ja oli aika laukata. Lettu lähti innoissaan laukkaamaan niityn poikki. Nyt sitä oli vaikea hallita, sillä se oli odottanut laukkaamista edellisestä päivästä asti. Lettu meinasi puskea toisten ohi, mutta sain sen hillittyä. Kun metsä tuli uhkaavasti lähemmäs, hidastimme raviin. Lettu heitti pitkästä aikaa mielenosoituksellisen pikkupukin ja olin tipahtaa, sillä sitä se ei ollut tehnyt moneen vuoteen, mutta nyt sitä kai ärsytti, kun emme laukanneet pitempään. Kun olimme vähän aikaa ravanneet metsässä pysähdyimme toiselle laavulle ja teimme tulen. TipToe valmisti päivällisen ja söimme sen hyvällä ruokahalulla. Monet hevoset nakkelivat niskojaan ja sttepasivat paikallaan, sillä ne kävivät vielä hieman kuumina äskeisen laukan jäljiltä. Söimme melko nopeasti ja sitten nousimme taas ratsujemme selkään ja jatkoimme matkaa. Pian käännyimme mutkittelevalle ja kumpuilevalle polulle. Lettu nautti tästä haasteellisesta maastosta ja se pärskikin välillä innostuksesta. Lettu ei pahemmin kompastellut, sillä se oli ennenkin kävellyt näin hankalassa maastossa, mutta tieten sekin välillä vähän kompasteli, mutta ei paljoa. Liian pian tallipiha tuli näkyviin. Menimme pihalle ja laskeuduimme ratsailta. Minä vein Letun trailerille ja otin siltä varusteet pois. Lisäksi harjasin sen hyvin ja puhdistin siltä kaviot. Perusteellisen harjauksen jälkeen vein sen kentällä oleviin karsinoihin ja sitten menin talolle. TipToe pyysi meidät vielä sisälle. Juttelimme ja söimme vielä yhdessä ja sitten oli aika lähteä kotiin. Minä hain Letun ja pistin sille kuljetusvarusteet ja pistin sen traileriin. Hyvästelin TipToen ja lähdin kotiin.
(Pihlajan näkökulmasta)