Arnold Paole -niminen nuori serbialainen sotilas l�hetettiin vuonna 1729 Kreikkaan syrj�iseen paikkaan, jossa kummitteli. Er��n� y�n� vampyyri hy�kk�si ovelasti h�nen kimppuunsa.
H�n tiesi, ett� ellei h�n toimisi nopeasti, h�n kuolisi ja muuttuisi vampyyriksi itsekin.
Arnoldin ei auttanut muu kuin l�yt�� p��lleen karanneen vampyyrin hauta, sy�d� siit� multaa ja hieroa itseens� vampyyrin verta. Arnold onnistui t�ss� teht�v�ss�, mutta h�n oli niin peloissaan ett� erosi armeijasta ja palasi kotiin.
Arnold asettui asumaan pienelle maatilalleen, ja h�nen asiansa n�yttiv�t olevan hyvin. Sadonkorjuun aikaan h�n kuitenkin putosi hein�k�rryilt� ja kuoli pian sen j�lkeen. H�net haudattiin hautausmaalle, mutta h�n ei lev�nnyt rauhassa.
Kuukauden ajan Arnold n�htiin �isin kyl�ll�. Ne jotka h�net n�kiv�t sairastuivat, ja nelj� heist� kuoli muutaman p�iv�n kuluessa. Pelko levisi ja kyl�l�iset p��ttiv�t kaivaa Arnoldin ruumiin haudasta, jotta n�ht�isiin oliko h�n vampyyri.
Kolkko teht�v� suoritettiin er��n� harmaana talviaamuna noin kymmenen viikon kuluttua Arnoldin hautajaisista. Haudankaivaja kaivoi arkun maasta p��kaupungin virkamiesten, l��k�reiden ja paikkakunnan arvohenkil�iden seuratessa toimitusta.
Kun arkku avattiin, n�htiin ett� Arnold oli todella muuttunut vampyyriksi. H�n oli siirtynyt arkun laitaan, hiukset ja kynnet olivat kasvaneet ja suu oli tuoreesta verest� punainen. H�n n�ytti el�v�lt�.
Arnoldin ruumis oli k�sitelt�v� perinteiseen tapaan, jotta h�n ei en�� olisi vampyyri ja sielu saisi lev�t� rauhassa. Kyl�l�iset ripottelivat valkosipulia Arnoldin ruumiille ja rukoilivat h�nen sielunsa puolesta. Orapihlajapuinen kiila iskettiin h�nen syd�meens� yhdell� ly�nnill�. Haavasta pulppusi helakan punaista verta aivan kuin Arnold olisi viel� el�nyt. Ruumis vavahteli tuskasta ja huusi kammottavasti.
Arnoldin y�llisten hy�kk�ysten nelj� uhria kaivettiin my�s haudastaan silt� varalta, ett� nekin olisivat muuttuneet vampyyreiksi. Tarina ei kerro miss� kunnossa n�m� ruumiit olivat. Vaikuttaa kuitenkin silt�, ett� ne olivat vampyyreita, koska ne k�siteltiin samoin kuin Arnold aiemmin: seiv�stettiin ja p�� katkaistiin lapiolla.
Lopulta kaikki vampyyrit heitettiin kokkoon, palamaan sen ahnaassa tulessa.
Tulen arveltiin olevan tehokkain keino vampyyreita vastaan. Kytev�st� tuhkasta on mahdotonta her�t� henkiin. Kun vampyyrilta oli riistetty maallinen maja, sielun oli pakko menn� henkimaailmaan.
Vaikka kaikki vampyyrit oli seiv�stetty, poltettu ja haudattu uudelleen, vampyyrikuume puhkesi taas kyl�ss� kuuden vuoden kuluttua. Ihmiset alkoivat taas sairastua ja heiket� kuin verenv�hyyden seurauksena.
He kuolivat �kkin�isesti kuten Arnoldinkin uhrit.
Kyl�l�iset tiesiv�t nyt, miten vaarasta p��stiin ja Belgradista tuli uusia tutkijoita. He tutkivat jokaisen ep�ilytt�v�n haudan ja l�ysiv�t monta vampyyriruumista. Joukossa oli lapsia, jopa pieni� vauvoja. Kaikki olivat t�ynn� tuoretta verta, joten ne k�siteltiin tavanomaiseen tapaan. Tuhka heitettiin jokeen. Ihmiset ep�iliv�t uusien vampyyrien ilmaantuneen, koska kyl�l�iset olivat sy�neet el�imi�, joiden kimppuun Arnold aikoinaan oli hy�k�nnyt.
