Elämän puu


Missä on toivo? Missä on ilo?
Minne on kadonnut todellinen merkitys?
Vapaus on poissa.
Vain orjia olemme rajallisuuden.
Elämä on meille kuolemaa -
olemattomuutta, tyhjyyttä, kadotusta.

Oi paratiisi, jossa kaikilla on rauha,
jokaisella erikseen, jokaisella yhdessä,
Jumalan, Luojamme, kanssa.

Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen?
Käykö tiemme vain kuolemaan, suurempaan kuolemaan,
vaiko Jumalan lasten riemujuhlaan?
Mihin uskon, sinne pääsen.
Missä aarteesi nyt on, siellä lepää jo sydämesi.

Oi elämän puu,
josta ennen sai syödäkseen ihmisen suu,
olet poissa, olet poissa,
kaukana sieluni leposijoilta.
Vain juurellasi haluaisin virvoitusta saada.

Salamoi ja jylisee,
pilvet peittävät auringon,
kun Jumalan Poika, Jumala itse,
kuoleman muodossa kuolee.
Hänen lihansa on riekaleina,
hän on kuin mato,
hänen henkensä, sielunsa ja ruumiinsa
kantaa itsessään synnin, tuhon ja piinan.
Virvoituksen Antaja ei tunne virvoitusta.

Oi kuoleman puu,
johon naulittiin Valtiaan liha ja luu,
olet täällä, olet täällä,
lähellä sieluni murhehuonetta.
Sinuun yhdistän tuskani Armon Voimalla.

Kuolema kuolee,
elämä alkaa,
me yhdymme Luojamme rakkauden kanssa.
Kuolossa toivo, toivossa elo,
elossa iäinen ilo.



	- Petri Tikka
	 elokuu 2006