HERRAN SIUNAUS
saarnan kirjoittanut Petri Tikka

4. Mooseksen kirjan kuudes luku, jakeet 24-26 

Hepreaksi

24 J'vāräkhā JHW* w'jišm'räkhā,
25 jā’er JHW pānāw ’eläkhā wīchunnäkhā°,
26 jiśśā JHW pānāw ’eläkhā w'jāśem lākh šālōm.

*Herran nimen kirjainmerkit, joiden sijaan lausutaan adōnai mon. ”herrani”
° syyrialaisen käännöksen mukaan: *wīchajjäkhā ”ja antakoon sinun elää; ja antakoon sinulle elämän”

Suomeksi

24 Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua,
25 Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen,
26 Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.

Herra siunatkoon sinua

Mitä tarkoittaa siunaaminen? Se on kaiken hyvän lahjoittamista, erityisen, kokonaisvaltaisen ja rakkaudesta pursuavan toiminnan ja suosion osoittamista toiselle. Jumalamme on se, miltä odotamme kaikkea hyvää, kuten Luther sanoo Isossa katekismuksessaan. Sen takia kristinuskossa tunnustetaan Jumala kaiken hyvän lähteeksi. Niinpä Herran siunauksen ensimmäinen verbi, ”siunatkoon”, vertautuu ensimmäiseen käskyyn, jossa Herraa käsketään pitämään ainoana Jumalana. Se, että sama ajatus puetaan tässä ehdollistamattoman siunauskaavan muotoon, on Jumalan jumaluuden käytännöllistä realisoitumista. ”Autuaita olette te köyhät” (Luuk. 6:20) – rikashan ei siunausta tarvitse, koska hänellä on jo kaikkea. Kun Jumala hallitsee meissä kurjissa, hänen suuruutensa tulee esille ja paljastuu sellaisena kuin se olemuksellisesti eli todella on. Ylistys siitä taivaan Isälle!

...ja varjelkoon sinua

Herra ei pelkästään lahjoita meille kaikkea hyvää. Hän ei vain hymyile taivaan etäisyydestä jättäen meidät antamiensa lahjojen varaan. Jotta kukaan ei saisi tällaista harhakäsitystä, lisätään heti perään: ”ja varjelkoon sinua”. Alkutekstissä oleva heprean kielen verbi šāmar merkitsee sekä vaaroista suojelemista että hoitamista ja huolehtimista. Herra loi meidät ja koko luomakunnan – se on valtavaa siunausta. Mutta Herra pitää yllä luotujaan vieläkin, varjellen meitä kaikesta pahasta ja huolehtien sekä kaikista tarpeistamme että koko olemassaolostamme. Jumala on kaikkien aikojen ja hetkien, joka ikisen paikan ja olennon Luoja ja niitä alati ylläpitävä Herra. Kiitos hänelle hänen huolenpidostaan!

Isä Jumala

Näin me siis tunnustamme yhden Jumalan, jolta yksikään hänen luotunsa ei ole piilossa. Mutta ihmisiltä taas tämä Kaikkivaltias Herra on mitä suurimmissa määrin salattu. Me tiedämme kyllä hänestä hänen luomisteoistaan, mutta emme voi tuntea häntä tällä tavoin henkilökohtaisesti. Emme voi sydämestämme kunnioittaa sellaista, mitä emme tunne. Siksi ihminen on kääntynyt kumartamaan Luojan sijasta luotua muodostaen mielessään valheitten ja vääristysten maailman. Ihminen on sulkenut itsensä lujasti tämän maailman sisälle, niin ettei voi itseään mitenkään auttaa Isän Jumalan langettamasta tuomiosta. Oi Herra, oi Herra, kuka voi meidät tästä pelastaa?

Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa

Pimeyden jälkeen tulee aina valo, yötä seuraa päivä. Kun omassa viisaudessaan ihmiskunta pyrki omin voimin ja teoin lepyttämään Jumalan, hän lähettikin kirkkautensa säteilyn, kasvojensa tarkan kuvan, ikuisen ja ainoan Poikansa paljastamaan sydämensä sisällön. Kukaan ei voi nähdä Isää muuta kuin katsomalla yksinomaan Poikaa. Onhan poika Jumalan mieli ja sydän. Niin kuin sanotaan Johanneksen evankeliumin ensimmäisessä luvussa (jae 14): ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Me emme enää ole yksin tässä maailmassa, vailla Jumalaa, vailla turvaa, vailla mieltä. Jumala itse on asettunut asumaan keskellämme. Kristuksen seurakunta on Jumalan oma kansa ja perheväki, hänen laitumensa lampaat. Kasteessa meidät on otettu Jumalan lapsiksi Jeesuksen tähden. Näin itse Jumalan armolliset kasvot loistavat kirkkaina ja rakastavina meidän päällemme.

…ja olkoon sinulle armollinen

Ave crux, spes unica! Terve risti, toivo ainoa! Me tiedämme olevamme syntisiä. Jos emme tiedäkään, siinä vasta todistusta syntisyydestä. Syntimme tähden Kristus kuoli ristillä. Jumalan oikeudenmukaisuus on niin suuri ja ehdoton, että hän ei voi sallia pahuuden säilyvän. Pahuus on Jumalan, elämän ja kaiken hyvän vastaista. Perisyntinen mielemme yhdistää meidät pahuuteen, kuolemaan ja vihaan. Mutta koko ihmissuvun oikeutetun tuomitsemisen sijaan hän tuomitsikin kuolemaan ainoan vanhurskaan ihmisen, ihmisluonnon omaksuneen Poikansa. Yksin ristin sovitusuhrin ansiota ja seurausta on tämä: ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.” (Joh. 1:16). Herramme Jeesus Kristus on totisesti ollut meille armollinen. Älkäämme siis enää pitäkö itseämme vain vajavaisina kelpoihmisinä, vaan tunnustakaamme synkeä sokeutemme. Kun Jumala meille tähän voiman antaa, saamme pelkästä armosta elää todellista elämää, yltäkylläistä elämää.

Poika Jumala

On vain yksi Jumala. Mikään muu ei olisi mahdollista, koska sana ”jumala” viittaa jo sanakirjan mukaan ihmisen kohtalosta päättävään tahoon. Niin kuin Room. 9:16 sanoo: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Jumalan armahtava tahto on Jeesus Kristus. Hän yksin on koko luomakunnan Kohtalo. Uskon kautta me liitymme Kristukseen ja näemme hänen armonsa äärettömyyden. Usko on koko sydämen luottamusta yksin Armahtajaan. Koska Isä Jumala on perisyntimme tähden tuomitsijamme, hän ei luonnostaan voi olla luottamuksen suora kohde. Kuitenkin vain Jumala voi kaiken hyvän lähteenä olla luottamuksen kohde. Niinpä Isä antoi samaa olemusta olevan Poikansa, jotta me hänen armokasvoissaan näkisimme Isän kasvot. Ja jottei kukaan voisi kerskailla, näkemisen antaa Pyhä Henki.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi

Hepreankielinen ilmaisu nāśā paanīm ”kohottaa kasvot” tarkoittaa tässä silmiin katsomista tai kasvojen kääntämistä suosion osoitukseksi. Mikään ei totisesti ole ihmeellisempää kuin että saamme katsoa kaiken elämän antajaa kasvoista kasvoihin, silmästä silmään. Herran tuntemus on lempeää, se on armollista. Se on kaunista, kukoistavaa ja uutta. Se on virvoittavaa ja kaiken voittavaa. Mutta onko meissä kuolevaisissa ihmisissä voimaa omin silmin ja kyvyin tulla Herramme Kristuksen luo? Ei ole, vaan siihen tarvitsemme hänen läsnäolonsa Hengen. Hän on rakkauden Henki, joka tulee luoksemme yllättäen, kun kaikki kuvitellut turvamme sortuvat. Hän antaa meille lujan uskon ja on itse sen voimana ja takaajana. Kunnia olkoon Pyhän Hengen, Herran ja eläväksi tekijän: ei hän koskaan meitä hylkää!

…ja antakoon sinulle rauhan

Heprean kielen sana šālōm tarkoittaa eheyttä, kokonaisena olemista, hyvinvointia, rauhaa ja terveyttä. Herran läsnäolon ansiosta kaikki korjataan ja parannetaan sellaiseksi kuin oli luomakunnan alussa, ennen syntiinlankeemusta. Näin sanoo Jesajan kirja (11:9): ”Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan.” Meidän Jumalamme tahtoo armossaan ja sanassaan antaa joka ikiselle ihmiselle rauhan, elämän, ilon ja autuuden. Ei hän anna Henkeään määrämitalla, vaan ilman mitään ehtoja tai edellytyksiä lähettää kestävää rauhaa kaikille nimeensä kastetuille Jeesuksen uhriveren tähden. Luomakunnan alussa on siunaus, mutta lopussa on rauha, ja niin saa alkunsa uusi luominen, jossa me enkelien ja kaikkien pyhien kanssa laulamme: ”Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

Pyhä Henki ja Pyhä Kolminaisuus

takaisin