Kiert��kseen Edomin maan israelilaiset l�htiv�t liikkeelle Horinvuoren luota Kaislamerelle viev�� reitti�. Matkalla kansa k�vi k�rsim�tt�m�ksi (5) ja alkoi puhua Jumalaa ja Moosesta vastaan: "Miksi te toitte meid�t pois Egyptist� t�nne autiomaahan kuolemaan? T��ll� ei ole leip�� eik� vett�. Aina vain t�t� samaa kurjaa ruokaa!" (6) Silloin Herra l�hetti kansan kimppuun myrkkyk��rmeit�, ja niiden puremiin kuoli suuri joukko israelilaisia. (7) Kansa tuli Mooseksen luo sanomaan: "Me teimme synnin, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, ett� h�n ottaisi n�m� k��rmeet pois meit� ahdistamasta." Mooses rukoili kansan puolesta, (8) ja Herra sanoi Moosekselle: "Tee k��rmeen kuva ja pane se tangon p��h�n. Jokainen pureman saanut, joka katsoo siihen, j�� eloon." (9) Mooses teki pronssista k��rmeen ja pani sen tangon p��h�n. Kun ne, joita k��rmeet olivat purreet, katsoivat pronssik��rmett�, he j�iv�t eloon.
(Ennen kuin tarkastelemme itse kertomusta l�hemmin voimme todeta, ett� tuon k��rmeenkuvan ura jatkui Israelin heimon keskuudessa viel� pitk��n, aina Hiskian aikaan saakka: "Hiskia teki sit� mik� on oikein Herran silmiss�, aivan niin kuin h�nen esi-is�ns� Daavid oli tehnyt. H�n hajotti uhrikukkuloiden alttarit, murskasi kivipatsaat ja kaatoi asera-tarhat. My�s Mooseksen tekem�n pronssik��rmeen h�n l�i palasiksi. Aina niihin p�iviin asti israelilaiset olivat polttaneet uhreja t�lle k��rmeelle, jota kutsuttiin Nehustaniksi." (2 Kun 18:3-5))
Kiinnit�mme edell�olevassa tekstiss� huomiota muutamiin seikkoihin: Kansa napisee taas, mutta eri tavalla kuin aiemmin. Nyt se nousee Moosesta ja Jumalaa vastaan. Edellinen napina kohdistui ainoastaan johtajiin. Kansa on tyytym�t�n Jumalan antamaan ruokaan eli mannaan. Aina vain t�t� samaa kurjaa ruokaa! Egyptiss� olisi ollut paremmin. Jumalan mitta on t�ysi ja h�n vastaa t�h�n l�hett�m�ll� myrkkyk��rmeit� kansan sekaan. Miksi juuri myrkkyk��rmeit�?
Ensinn�kin voidaan sanoa, ett� se sopi oivallisesti siihen ymp�rist��n. Siinain alueet ovat tunnettuja k��rmeist��n. Jo muinainen mesopotamialainen Esarhaddon ja antiikin kirjoittaja Strabo tiet�v�t kertoa t�st�. Arkeologi ja ensimm�isen maailmansodan aikainen englantilainen sotap��llikk� T.E.Lawrence (eli tarunhohtoinen Arabian Lawrence) kertoo kirjassaan seuraavaa: "T�n��n k��rmeiden vitsaus joka oli ollut yll�mme siit� hetkest� asti, jolloin saavuimme Sirhaniin (Wadi Sirhan), nousi ikimuistoisiin mittoihin ja vaihtui suorastaan kauhuksi.... T�n� vuonna koko laakso vaikutti kiemurtelevan sarvikyit� ja puffaddereja, kobria ja mustia k��rmeit�. Y�ll� liikkuminen oli vaarallista, ja lopulta katsoimme v�ltt�m�tt�m�ksi kulkea hakaten samalla sauvojen kanssa sivuillamme kasvavia pensaikkoja." (Revolt in the Desert, 1927, 93.)
Varhaisjuutalainen raamatunselitystraditio selitt�� myrkkyk��rmeiden ilmestymist� leiriin seuraavasti: Israelilaisethan valittivat nimenomaan ruoan kurjuutta vaikka se sent��n oli taivaasta annettua leip��, mannaa. Varhaisen juutalaisen perim�tiedon mukaan se sit�paitsi maistui aina silt� mist� ikin� sit� sy�v� israelilainen sattui pit�m��n. Oli siis mit� sopivinta ett� el�in, joka joutui sy�m��n koko ik�ns� pelkk�� tomua (tai jonka suussa kaikki ruoat maistuivat aina silt� samalta tomulta), silti lainkaan valittamatta, sai toimia koston v�likappaleena.
Toinen varhaisjuutalainen traditiolinja tulkitsee tapahtuman taustaa n�in: Israelilaisten synti oli "kielen synti", paha puhe. Siksi Jumala valitsi kostajaksi sen, joka ensimm�isen� oli t�m�n rikkeen tehnyt. Tulkoot se ja kostakoot noille, jotka eiv�t ottaneet opikseen tuosta k��rmeen esimerkist�. (Kts. Targum Neofiti, Tanhuma B ja Numeri Rabba 19:22)
Yhteist� n�ille kahdelle varhaiselle tulkinnalle on ett� ne hakevat selityksen k��rmeiden esiintymiselle syntiinlankeemuskertomuksesta 1 Moos:ssa. Olkoon t�m� "kahden todistajan lausunto" osviittana meille ja sielt� - siis paratiisin tapahtumista - mekin siis l�hdemme selityst� hakemaan.
Jatka seuraavalle sivulle...