Valmentajana toimii Erika, jonka kommentit todellisuudessa kirjoittaa Iina T.
Viimeinen ilmoittautumispäivä on 01.01.2009.

Valmennus on myös Papupolun ulkopuolisille avoin. Ratsukoita otetaan enintään viisi kappaletta.

Rajoituksiakin kuitenkin on:

Seuraavaksi kokeiltiin molemmat peräkkäin, eli ensin pystyeste, sen jälkeen jonkin verran suoraan, melko tiukka kaarre ja heti perään okseri. Sissille tämä tuntui olevan melko helppo, sillä tamma näyttää taipuvan hyvin sekä käyttävän takajalkojaan tehokkaasti. Voisi kuvitella, että tällä hevosella saa ratsastettua todella tiukat tiet esteradalla. Esteet nostettiin metriin, ja tultiin uudelleen suhteutetulle. Sissi ei esteiden nostamisesta paljoa hätkähtänyt, tosin okseria edeltävä kurvi venyi vähän pitkäksi, ja lähestymisestä ei tullut ihan suoraa. Este tultiin vielä muutamaan otteeseen, mutta ratsastajan pikkuisista "ohjausvirheistä" - eli lähestyminen okserille ei aina tuntunut osuvan nappiin - huolimatta tamma meni aina puhtaasti yli. Helposti korjattavin asia voisi olla ratsastajan oma rentous, sillä Sissi tuntui kyllä tulevan nätisti takaisin ja kuuntelevan apuja, kunhan ratsastaja itse oli rento."

2. Jadis - Bloodstream GER
"Alkuverryttelyksi tehdyt lisäykset onnistuivat todella erinomaisesti ja huomasi, että Larasta todellakin löytyy liikettä. Kokoamiset sitten taas olivat ratsastajan näkökulmasta hiukan vaativampia, sillä tamma ehti innostua lisäysten ansiosta ja varsinkin laukan kanssa oli vääntämistä. Lyhentämistä ja pidentämistä tehtiin kaikissa askellajeissa, ja varsinkin verryttelyhypyiksi ylitettyjen pienten pystyesteiden jälkeen tamma tuntui käyvän jo hiukan kierroksilla. Ratsastaja oli kuitenkin rento ja kätensä kanssa hiljaa, joten Lara ylitti esteet hallitusti - joskin erittäin innokkaasti. Varsinainen tunnin tehtävä / aihe oli suhteutetun välin hyppääminen, ja se aloitettiin tutustumalla molempiin esteisiin, jotka olivat alkuun 80 cm:n korkuisia. Ensimmäinen este oli pystyeste, ja Lara epäröi hiukan ensimmäisellä kerralla - ehkäpä esteessä oli puomeja niin harvakseltaan, että sen oli hiukan vaikea hahmottaa sitä. Ratsastajan tsemppauksella mentiin kuitenkin puhtaasti yli. Sitten hypättiin okseri, joka oli Laran mielestä ihan liian pieni, sillä ilmavaraa jäi todella paljon tamman tehdessä kunnon loikan.

Seuraavaksi kokeiltiin molemmat peräkkäin, eli ensin pystyeste, sen jälkeen jonkin verran suoraan, melko tiukka kaarre ja heti perään okseri. Tämä olikin ratsastajalle erityisen haasteellista, sillä Laran pitkä laukka pitäisi saada kaarteeseen lyhenemään, jotta okserille tulisi hyvä lähestyminen. Ensimmäisellä yrittämällä hyppy pystyesteelle osui täysin nappiin, mutta kaarre tosiaan venyi hiukan liian pitkäksi, ja tamma tuli ihan vinoon okserille. Estekorkeus oli kuitenkin Laralle niin pieni, että vaikka vinossa tultiin niin yli meni. Toisella yrittämällä ratsastajakin oli valmiimpi, ja sai Laran laukkaa lyhennettyä tarpeeksi - lähestymisestä tuli hyvä ja valmentaja oli tyytyväinen. Esteet nostettiin metriin, jolloin tietysti hyppy pystyn yli venyi pidemmäksi, ja aikaa lyhentää oli vähemmän. Muutaman hypyn jälkeen ratsastaja sai Laran toimimaan mallikkaasti myös tässä korkeudessa, ja yhden täysin onnistuneen suorituksen jälkeen päätettiin yhteistuumissa, että nyt riittää, kun on vielä hyvä maku suussa. Lara nimittäin alkoi taas innostua, eikä olisi enää millään malttanut jarrutella minkään mallisiin kurveihin, ja ratsastajalla alkoi olla työläät paikat. Innokkuus on kuitenkin hyvä asia, sillä täytyyhän estehevosen tykätä työstään! Larassa onkin todellista potentiaalia esteille, ja myös yhteistyö ratsastajan kanssa toimii hyvin."

3. Mary - TuuHa's Romanza
"Alkuverryttelyksi tehdyt lisäykset ja kokoamiset joka askellajissa olivat Romanssille lastenleikkiä, ja ratsastajakin pääsi helpolla. Romanssi tuntui olevan mukavan reippaalla tuulella, ja alkuverryttelyksi hypätty pystyeste ylittyi innolla. Tamma ei kuitenkaan rynnännyt esteelle, vaan kuunteli ja totteli nätisti ratsastajan pidätteitä. Varsinainen tunnin tehtävä / aihe oli suhteutetun välin hyppääminen, ja se aloitettiin tutustumalla molempiin esteisiin, jotka olivat alkuun 80 cm:n korkuisia. Ensimmäinen este oli pystyeste, ja sen yli Romanssi meni jälleen heittämällä. Tamman ponnistuspaikka osui kohdalleen, ja alastulokin oli siisti. Ratsastaja oli myös hyvin mukana eikä häirinnyt hevosta - paljon muuta tekemistä näin yksinkertaisen tehtävän kohdalla hänellä ei ollutkaan, sillä Romanssilla ei ollut aikomustakaan kieltäytyä. Sitten hypättiin okseri, ja Romanssi meni jälleen puhtaasti yli. Seuraavaksi kokeiltiin molemmat peräkkäin, eli ensin pystyeste, sen jälkeen jonkin verran suoraan, melko tiukka kaarre ja heti perään okseri. Pystyeste ylittyi suorastaan rutiinilla, ja myös tie okserille onnistui hyvin. Ratsastaja sai tamman lyhentämään laukkaa kaarteessa niin kuin pitikin, ja lähestymisestä tuli suora. Hyppy okserille oli kuitenkin vähän liiankin varovainen - laukka jäi kaarteen jälkeen vielä ennen hyppyäkin lyhyeksi, mutta pienessä korkeudessa se ei onneksi haitannut.

Sitten molemmat esteet nostettiin metriin. Pystyesteen Romanssi ylitti vielä hyvin, täysin samaan malliin kuin aiemminkin, mutta okserin kanssa olikin nyt vähän vaikeuksia. Romanssi lähestyi taas hiukan liian lyhyessä laukassa, mutta sillä ei kuitenkaan näkynyt olevan aikomustakaan kieltää. Mutta koska laukka oli lyhyttä, jäi myös hyppy himpun verran liian lyhyeksi ja tamma tiputti okserin taemman puomin. No, ei muuta kun uusi yritys, ja nyt ratsastajakin terästäytyi. Pystyllä ei tullut edelleenkään mitään ongelmia, mutta sen jälkeinen kaarre venyi hiukan pitkäksi pitemmän laukan seurauksena. Hätää ei kuitenkaan ollut, sillä vaikka vähän vinossa esteelle tulikin, niin pitkällä laukalla Romanssi liiteli reippaasti yli. Valmentaja tahtoi kuitenkin vielä nähdä täydellisemmän suorituksen, ja vielä kaksi kertaa hypättiin ja toisella onnistui - niin, että ratsastajan tehdessä hikisesti töitä Romanssi ensin lyhensi kaarteeseen ja pidensi sitten laukkaa ennen okseria. Onnistuneeseen suoritukseen olikin sitten hyvä lopetella valmennus. Oikein mukavanoloinen ja rehellinen tamma, joka on selkeästi hyvin ratsutettu ja osaava."

4. Freak - Hofnarr GER
"Alkuverryttelyksi tehtiin lisäyksiä ja kokoamisia joka askellajissa. Käynnissä ja ravissa se oli niin helppoa, että hyvä kun ei ratsukko ruvennut haukottelemaan. Laukassa lisääminen sujui taas kuin vettä vaan, mutta takaisintulossa ja kokoamisessa tamman hallinta olikin ratsastajalle haasteellisempaa. Narri oli kyllä hyvin avuilla ja periaatteessa kuunteli ratsastajaa, eli ehkä se oli sille itselleen helposta tehtävästä hiukan tylsistynyt - ja sen takia erittäin halukas ryntäilemään eteen ja sivuille. Tämä ainakin tuotti ratsastajalle lisää tekemistä, mutta jotta Narrille saataisiin jotain haasteellista johon keskittyä (muille hevosille alkuverryttelyn tehtävä tuntui sopivan ihan hyvin), kehotettiin ratsastajaa yhdistämään lisäykset ja kokoamiset siirtymisiin. Eli periaatteessa ratsukko teki samaa kuin muutkin mutta nopeammalla temmolla ja vaihtelulla - askellaji ja suunta vaihtuivat useaan otteeseen kierroksen aikana, ja sopiviin väleihin tehtiin myös pysähdyksiä ja peruutuksia. Tarpeeksi mielenkiintoiseksi muokatun tehtävän ansiosta ratsastajakin joutui todella tekemään siellä selässä jotain, ja myös Narri liikkui huomattavasti paremmin ja kuuliaisemmin. Verryttelyhypyksi ylitettiin pieni pysty, ja alkutunnin sivuloikat mielessään ratsastajakin oli heti ensiyrittämällä skarppina - hyvin tuloksin, sillä Narri ylitti vaatimattoman esteen nappisuorituksella.

Varsinainen tunnin tehtävä / aihe oli suhteutetun välin hyppääminen, ja se aloitettiin tutustumalla molempiin esteisiin, jotka olivat alkuun 80 cm:n korkuisia. Ensimmäinen este oli pystyeste, ja Narri hyppäsi sen energialla, mutta hillitysti. Okseri ylittyi ihan yhtä hienosti, tosin ehkä hiukan vauhdikkaammin. Ratsastaja sai tamman kuitenkin nopeasti esteen jälkeen kiinni. Seuraavaksi kokeiltiin molemmat peräkkäin, eli ensin pystyeste, sen jälkeen jonkin verran suoraan, melko tiukka kaarre ja heti perään okseri. Tamma innostui taas pikkaisen, mutta pysyi kuitenkin mallikkaasti tuntumalla. Kaarteeseen ja okserille lähestymiseen ei tullut yhtään ongelmia. Sitten molemmat esteet nostettiin metriin, ja suhteutettu väli hypättiin uudelleen. Nyt lähestymisiin ja hyppyihin piti keskittyä vähän enemmän - sekä ratsastajan että hevosen. Ensimmäisellä kerralla ratsukko tuli hiukan liian vauhdilla pystylle, lähestyminen okserille epäonnistui, ja Narri kieltäytyi. Heti perään kun tultiin uudelleen, niin molemmat olivat täysin terästäytyneitä! Ratsastaja hiukan jarrutteli Narria, joka oli kyllä itsekin jo varovaisempi. Hienostihan se sitten menikin -ihan niin kuin muutama hyppy vielä sen jälkeenkin. Ratsukon yhteistyö tuntuu toimivan erinomaisesti, eikä suurempia (korjaamattomissa olevia) ongelmia ilmennyt."

5. Tiuhti - Whispering Dream
"Alkuverryttelyksi tehdyt lisäykset ja kokoamiset joka askellajissa olivat ainakin ratsastajan näkökulmasta erittäin haastellisia! Muidenkin ratsukoiden täytyi alkuun pitää varaansa, sillä tämä pieni ja äärettömän suloinen pastellinvärinen poni pyöri maneesissa kuin hyrrä, ja intoili menemään. Ratsastajan naama alkoi punertaa jo suhteellisen alkuvaiheessa, sillä vaikka lisäykset olivat periaatteessa helppoja, niin kiihdytyksen jälkeinen hidastus ei onnistunutkaan ihan tuosta vain.. Useaan otteeseen ratsastaja joutui kääntämään Sanni-ponin voltille lisäämisen jälkeen, jotta vauhti hidastuisi. Päätettiin siis keskittyä pelkkään kokoamiseen - joka oli erittäin suuri haaste sekin, sillä tamma ei olisi millään halunnut hidastaa normaalivauhdista enää hitaammaksi. Koska kokoaminenkin oli haaste, ratsastaja ja Sanni tekivät verryttelyä pitkään pelkässä käynnissä ja ravissa. Jotta pidätteet saatiin tehokkaasti läpi, ratsastaja teki sopiviin väleihin myös pysähdyksiä, jotka eivät nekään helppoja olleet (muutamaan kertaan Sanni piti pysäyttää ohjaamalla seinää päin). Kuitenkin kun homma alkoi jo hiukan sujua ja poni rauhoittua, ratsukko pääsi kokeilemaan samaa kerran laukassa. Tyydyttävän hyvin onnistui, ja siihen se jätettiin, jottei energisenoloinen poni kuumentuisi jo heti alkuvaiheessa liikaa.

Varsinainen tunnin tehtävä / aihe oli suhteutetun välin hyppääminen, ja se aloitettiin tutustumalla molempiin esteisiin, jotka olivat alkuun 80 cm:n korkuisia. Ensimmäinen este oli pystyeste, ja Sanni ryntäsi sille vauhdilla. Ratsastaja teki kuitenkin vielä esteen jälkeen voltin ja rauhoitti ponin sopivaan, polkevaan laukkaan, ja he hyppäsivät uudelleen. Toinen kerta onnistuikin todella hyvin. Sitten oli aika kokeilla okseri kertaalleen, ja hyvin valmistautuneena ratsastaja sai pidettyä Sannin käsissään ja ponnistuspaikka osui kohdalleen. Esteen jälkeen Sannilla oli tosin taas vauhti päällä, mutta ratsastaja sai sen nyt nopeasti otettua takaisin kiinni. Seuraavaksi kokeiltiin molemmat peräkkäin, eli ensin pystyeste, sen jälkeen jonkin verran suoraan, melko tiukka kaarre ja heti perään okseri. Ratsukolle tämä olikin valtava haaste, mutta valmentajan ohjeistuksella he aloittivat suorituksen hakemalla sopivan, rauhallisen laukan ensin ympyrällä. Kun poni tuntui olevan kuuliaisesti avuilla, ratsastaja ohjasi Sannin pystylle. Korvat tötteröllä ja intoa pursuten tamma sen ylitti, mutta ei päässyt karkaamaan esteen jälkeen, sillä ratsastaja oli varautunut siihen ja sai pidätteensä heti läpi. Lähestyminen okserillekin onnistui siis hyvin, ja tehtävästä ratsukko suoriutui paljon oletettua paremmin. Esteet nostettiin metriin, ja taas olivat haasteet edessä. Ihan yhtä esteettisen näköistä suoritusta ei saatu, sillä Sanni oli jo niin täpinöissään aiemmista hyppykierroksista - mutta puhtaasti ja hengissä ratsukko tehtävänsä suoritti. Toiseenkin kertaan tultiin vielä se sama, ja Sanni alkoi olla todella rauhallinen. Syynä oli varmaankin estekorkeus, sillä metrin esteillä tamma joutui tosissaan keskittymään hyppyihinsä, eikä varaa riehumiseen ollut. Ratsastajan sitkeys valmennuksen aikana oli hienoa katseltavaa, ja toki estehevosen innokkuus on aina positiivinen asia, kunhan energia saadaan suunnattua oikeisiin asioihin."