Väri, säkäkorkeus

Vaaleanrautias, 142 cm

Kotitalli

Yksityistalli Papupolku

1 vuotta - 20.03.2008
3 vuotta - 24.06.2008
5 vuotta - 28.09.2008
6 vuotta - 15.11.2008
7 vuotta - 02.01.2009
8 vuotta - 19.02.2009
9 vuotta - 08.04.2009
10 vuotta - 26.05.2009
12 vuotta - 30.08.2009
15 vuotta - 21.01.2010

Sulo on luonteeltaan maailman ihanin poni! Ainakin omistajansa mielestä, mutta kyllä moni muukin tähän mielipiteeseen yhtyy. Sulo on erittäin miellyttävä hoitaa, sillä poni rakastaa kaikenlaista rapsuttelua ja nauttii harjauksesta kovasti. Sulosta huomaa, että sitä on käsitelty hyvin koko elämänsä ajan, sillä ponin korvat pysyvät aina hörössä, ja se jaksaa hamuilla turvallaan jokaisen harjaajansa ja "ihailijansa" kättä. Suloa saa harjata mistä vaan, ja kaviotkin se nostaa moitteetta. Sulon mieleen on kaikkein eniten, kun sitä harjataan omassa tutussa ja turvallisessa karsinassaan. Ovi saa olla vaikka sepposen selällään (niin kuin se aina ainakin omistajan harjatessa onkin), eikä Sulo karkaa minnekään. Okei, joskus löytyy pientä yritystä jos jossakin vaikkapa rapisee pussi, tai kuuluu muita mukavia ruokaan viittavia ääniä... Ihan täysin helppoa Sulon puunaus ei kuitenkaan ole, sillä tämän pikkuisen haffuherran tukka - kuin myös häntä - on vähän haastavampi selvitettävä. Okei, eli harjatessa Sulo on helppo ja valloittava, joka tytön unelmaponi. Muut hoitojutut eivät sitten ihan niin superhelposti hoidukaan. Sulo on nimittäin perusluonteeltaan myös arka. Sen epäilykset heräävät heti, kun laitetaan riimu päähän ja karsinasta ulos. "Sillä ei ole suitsia mukana, ei mennä siis liikutukseen.. Apua, ei pysähdytty käytävälle harjaukseenkaan... - hiipivää paniikkia!!!" Vesikarsina on kuin Sulon pahimmista painajaisista. Mitkään pesujutut eivät ole sen mielestä kivoja, vaikka kyllä jalkapyykki vielä sujuu suhteellisen vähällä hysterialla. Heti kun vettä aletaan roiskia Sulon itsensä päälle, homma muuttuu sen mielestä tosi epämukavaksi ja ahdistavaksi. Sulon kanssa täytyykin olla kärsivällinen, ja rauhoitella sitä puheella - aina se jossakin vaiheessa rentoutuu.

Ratsastaessa Sulo on edestä hiukan raskas, tai ainakin työläs saada kevyeksi. Sulo menee kyllä automaattisesti muodossa, mutta sitä täytyy työstää huomattavasti, jotta se ei nojaisi kuolaimeen ja aiheuttaisi ratsastajalleen tuhotonta ahdistusta ja käsikramppeja. Ideana on pitää oma käsi rentona ja mahdollisimman hiljaa, ja ratsastaa enemmän jalalla - nimittäin jos lähdet tappelemaan Sulon kanssa ja vain kiskomaan vastaan, niin se on sitten jo hävitty peli. Kouluratsastus on selkeästi se Sulon laji, sillä poni osaa tarvittavat liikkeet vaativa B -tasolle asti, ja on haastavuutensa takia palkitseva ratsastettava. Nimittäin kun Sulon saa todella rentoutumaan niskastaan (ja tietysti muualtakin) ja antamaan edestä periksi, on se ratsastajalle mitä ihanin kokemus! Paljon vääntöä, hikeä ja tuskaista työtä - mutta sitten - "Wau! Se toimii sittenkin!" Nämä onnistumisenkokemukset jos mitkä kannustavat jatkamaan ratsastusta vielä vuosiakin tästä eteenpäin, ja Sulon kanssa ne ovat saavutettavissa. Sulo siis vaatii ratsastajaltaan paljon vaivaa, jotta takapää tulee kunnolla käyttöön ja etupää ei olisi liian raskas. Kovin laiska ratsastaja ei Sulon kanssa pitemmän päälle pärjää, sillä se on itsekin hieman laiska, ja varsinkin epävarma, vaikka tarvittavaa taitoa löytyisikin. Sulo myös näkee kaikenmaailman mörköjä ja pieniä haflingereita syöviä olioita, jotka hyökkäävät varmasti sen kimppuun kesken ratsastuksen. Sulo on sen verran säikky, ettei ole ihmekään, että sen saaminen rennoksi on niin vaikeaa.

Esteratsastus, nimenomaan rataesteet, eivät ole Sulon laji ollenkaan. Jos se kouluratsastuksessa onkin alkuun raskas, niin se ei ole mitään verrattuna Sulon kanssa hyppäämiseen. Poni vaatii jatkuvaa kannustusta, jotta se uskaltaa hypätä, ja vain harvoin se tuntuu todella nauttivan esteiden ylittämisestä. Jos hyppäämistä tapahtuu tarpeeksi harvoin, ehkä kerran kuukauteen, on se Sulolle sopivaa vaihtelua ja kuitenkin vielä mielenkiintoista. Välillä on jopa niitäkin kertoja, jolloin Sulo todella innostuu hyppäämisestä. Silloin ratsastajallakin on hauskaa, kun ei tarvitse koko aikaa tuuppia ponia eteenpäin! Ja vaikka Sulo kentällä ja maneesissa onkin säikky, niin maastossa se on varma ja pirteä ratsu. Ehkä metsät ja muut ovat jo niin pelottavia, että Sulo on täysin varma, että edes möröt eivät sinne uskalla tulla, ja hän on turvassa. Tai sitten se on vain puskaponi sanan syvimmässä merkityksessä, ja tuntee olonsa mukavan kotoisaksi keskellä metsää - tai jotain aivan muuta, sillä kukapa ottaisi selvää tämmösen pienen ponipojan sielunmaisemasta.. Okei, tietenkin Sulon kanssa kun lähtee maastoilemaan, olisi erittäin hyvä ottaa joku rauhallinen heppakaveri mukaan - ihan vain varmuuden vuoksi, ellei sitten pelkästä kävelylenkistä ole kyse. Ehkä Sulo ei ole maastossa niin säikky siksi, että kaikki on muutenkin uutta, sillä myöskään kilpailuissa Sulo ei yleensä säikähtele (onneksi!). Tutussa ympäristössä kaikki muutokset ovat paljon pelottavampia, siitä tässä Sulon arkuudessa on varmastikin kyse. Maastossa Sulo on nimittäin mahtava ratsastaa - paljon reippaampi kuin missään sileällä nyhjätessä. Omistajan hullun idean seurauksena ponin toiseksi painotukseksi onkin otettu maastoesteratsastus, sillä uskokaa tai älkää, mutta niitä Sulo rakastaa hypätä! No, tietysti vain jos estekorkeus säilyy maltillisena, ja 90 cm on todettu sellaiseksi kriittiseksi rajaksi - ne vielä menevät ratana, mutta metrissä jo jänistää. Maastoestepainotus onkin huomattu Sulolle täydellisen sopivaksi, sillä vaihtelun virkistämänä sillä riittää puhtia koulukentille, jossa se sitten pääsee loistamaan.

Taluttamisessa ei ole Sulon kansssa mitään ihmeellistä, tosin arkuutensa tähden se saattaa silloin tällöin säpsähdellä, muttei missään nimessä sinkoilla epämääräisiin suuntiin taluttajaansa runnoen. Kengitys on Sulon mielestä myöskin kovin kammottavaa - ellei se kengittäjäsetä tai -täti ole erityisen lempeä persoona ja lirkuttele Sulolle rauhoittavia sanoja. Sulo ei tässäkään asiassa ole raju tai mahdoton käsitellä, mutta kamalan varautunut ja säpsähtelyyn taipuvainen. Eläinlääkärin kanssa se käyttäytyy täysin riippuen tilanteesta. Madottamiset ja rokotukset ovat maailman hirveimpiä asioita pikku-Sulon mielestä, ja se joudutaankin aina rauhoittamaan, jotta toimenpide ei olisi kummallekaan (Sulolle eikä eläinlääkärille) liian tuskallinen. Lastaus on joskus haastavaa, mutta silloin tällöin Sulo vain kävelee suoraan sisään. Ihan mahdoton herramme ei kuitenkaan tässäkään asiassa ole, sillä kun sivuille laitetaan liinat ja jos vielä houkutellaan kauralla, niin ponimme tallustaa - totta, hieman epäröiden - koppiin möllöttämään. Kuljetuksen aikana sen kanssa ei ole onneksi koskaan tullut ongelmia. Kaikkein helpoin Sulo on lastata ja kuljettaa, jos sillä on kopissa joku kaveriheppa. Tarhailussakin Sulo on toisista hevosista riippuvainen, ja sen näköpiirissä on oltava aina joku toinen hevonen. Laumassa ollessaan Sulo on aina se kaikkein ala-arvoisin, mutta myös kaikkien kaveri - jos siis ne muut vain haluavat olla sen kavereita.

Beston vanhemmat ovat Cornhill Pony Studin jalostusponeja, molemmat koulupainotteisia ja kilpailleita. Beston isä Cherokee on rodun alkuperämaasta Itävallasta tuotu, ja edustaa näin perinteistä, vanhaa haflinger -rotulinjaa. Se on itävaltalaisessa haflingersiittolassa kasvatettu, ja sieltä Englantiin myyty poni, joka myös suvultaan edustaa pitkälinjaista itävaltalaista haflingerjalostusta. Cherokee on kilpaillut jonkin verran myös valjakkoajossa, parivaljakossa helpolla tasolla. Luonteeltaan Cherokeen kerrotaan olleen hiukan jääräpäinen poni. Käsitellessä Cherokee oli pääasiallisesti fiksu ja säyseä, mutta toisinaan erittäin orimainen. Ori on jo edesmennyt, mutta ehti vaikuttaa Cornhillin siittolassa reilun kahdenkymmenen jälkeläisen verran.
Beston emä Cornhill's Mayflower on Beston tavoin Cornhillin kasvatti, mikä on tietenkin nimestäkin pääteltävissä. May oli erittäin hyvätapainen ja miellyttävä luonteeltaan, ratsastaessakin todellinen unelma. Se menestyikin Englannissa kouluratsastuksen saralla, sillä siittola antoi ponin käyttöön muutamille lupaaville junioriratsastajille - minkä ansiosta Maylla on tilillään usea junioreiden koulumestaruus. Hyväluonteisena ja kaunisrakenteisena May jäi siittolaan koko elämäkseen, ja se onkin varsonut elämänsä aikana seitsemän kaunista haflingervarsaa, joista yksi on kantakirjattu, Sulon isä Besto.

► Sulon emä Lucky Me on perushaflingeriksi varsin sähäkkä tamma, ja erittäin energinen pakkaus vielä vanhoilla päivilläänkin. Sulon isän Beston omistaja osti Lucky Me'n (kutsutaan lyhyesti Lu) Hollannista omaksi halfingertammakseen, kun hänen orinsa oli päässyt kantakirjaan. Lu on ollut menneisyydessään pikkutytöllä ensiponina, eikä energinen, nuori ja kokematon tamma sopinut siihen hommaan ollenkaan! Niinpä Lun nykyinen omistaja osti sen omaksi projektiponikseen, josta oli tarkoitus ratsuttaa uusi, nuori haflingerratsu koulukentille. Projekti osoittautuikin erittäin haasteelliseksi, ja loppupelissä Lulle löydettiin uraksi kenttäratsastus. Lu on nimittäin erittäin taitava estehevonen, ja maastoesteitä se rakasti nuoruudessaan yli kaiken! Tekniikkaa esteille tammalta löytyy vaikka muille jakaa, ja intoa ja aitoa rakkautta hyppäämiseen sitäkin enemmän. Kenttäratsastuksesta tuli kuitenkin Lun varsinainen kilpalaji, sillä se oli kouluratsastuksessakin edistynyt jo sen verran, ettei taitoja sopinut heittää hukkaan. Omistajan mielestä hienosti liikkuvalla Lulla oli sitä paitsi käyttämätöntä potentiaalia menestykseen kouluratsastuksessa, ja että se tarvitsisi vain sitkeää työtä ja kilpailukokemusta. Ammattitaitoinen ratsutus ja monipuolinen valmennusohjelma tuottivatkin tulosta, ja vihdoin 15-vuotiaana Lu starttasi aluetason vaativa B-luokkassa - voittaen, tietenkin. Varsoja Lulla on kolme, keskimmäisin on Sulo, ja ensimmäinen Sulon täyssisko, joka on jäänyt kasvattajalleen Hollantiin.

Lun isä Caramba on jo nyt edesmennyt, mutta aikanaan erittäin energinen pakkaus. Caramba oli luonteeltaan erittäin vilkas, ja ehkä siksi osittain raskas hoidettava. Ratsastaessa se oli vaativa, mutta osaavan ratsastajan kanssa erittäin taitava, sillä se on nuoruudessaan ammattilaisen ratsuttama. Caramba kilpaili elämänsä aikana useiden eritasoisten ratsastajien kanssa, ja se kilpaili sekä esteitä että koulua. Nuorena orina se kilpaili molemmissa lajeissa kansallisella tasolla asti, ja menestyi hyvin. Esteillä se hyppäsi 120 cm ratoja, kouluratsastuksessa kilpaili vaativa A-tasolla. Kilpailumenestyksensä ansiosta ori otettiin siitoskäyttöön, mutta koska sitä ei koskaan viety kantakirjaustilaisuuteen, jälkeläisten määrä jäi viiteen. Pian Caramba sitten ruunattiin - 9-vuotiaana - ja se myytiin yksityiseen harrastekäyttöön. Sillä olikin hyvä ja pysyvä koti, mutta kilpaileminen jäi uuden, nuoren omistajan kanssa seuratasolle. Suvultaan Caramba on täysin itävaltalainen poni, mistä se on 2-vuotiaana tuotu Hollantiin. Caramban vanhemmat ovat olleet pääasialliselta painotukseltaan valjakkohevosia, mutta myös ratsukoulutettuja.
Lun emä Say Elvira on myöskin jo edesmennyt. Poni teki pitkään tuntihevosen työtä Etelä-Hollantilaisella ratsastuskoululla, ja Elvira olikin hieno tuntiponi erinomaisen kiltin luonteensa ansiosta. 13-vuotiaana raskaan tuntityön tuloksena tammalle tuli kuitenkin etujalkaan vaikea hankosidevamma. Elviraa ei haluttu myydä, joten tamma laitettiin tiineeksi - tuolloin vielä kilpauraa tehneellä nuorella Caramballa, ja tuloksena syntyi suloinen Lu. Lu myytiin, ja Elvira jatkoi tuntityötään, tosin vähemmällä tuntimäärällä, jottei vamma pääsisi uusiutumaan. Elvira elikin 27-vuotiaaksi, loppuun asti luotettavana tuntiponina toimien. Sukutaulultaan Elvira on erittäin monikansallinen, sillä sen isä Amaretto G on Saksassa syntynyt, ja Elviran emä sekä kasvattaja ovat englantilaisia. Tamman suvusta löytyy myös ranskalaisia ja sveitsiläisiä haflingerejä, ja vain muutama hassu itävaltalainen.


► Omia jälkeläisiä?

Astunut 11.4.2009 haflingertamman Kriemhild Lorelei.

05.07.2009 til-t Juksulan Desdemona, emä Portamonete

Sulo on käytettävissä haflinger-jalostukseen, voi astua myös muita poneja / tilastohevosia. Tamman tulee kuitenkin olla evm-sukuinen!

Sulon hoitopäiväkirjana toimii Papupolun tallikirja, jonne omistaja kirjoittelee silloin tällöin kuulumisia.


► Hoito-ohjeet

Eli ruokinta, tarhaus ja loimitus.
Katsot tarkat ohjeet täältä, omalta sivultaan!

► Varusteet

- Sileällä ratsastaessa koulusatula ja englantilaiset suitset
- Maastossa ja hypätessä estesatula ja meksikolaiset suitset sekä jännesuojat etujalkoihin.


► Valmennukset

Maastoestevalmennus (80 cm) Kruunuvaarassa 24.05.2009, valmentajana ciaba:

" Sulo vaikutti alussa melko laiskalta ja hitaammin syttyvältä tapaukselta. Molemmat arvaukset kuitenkin menivät aivan metsään; heti kun ori tajusi, että aiomme hypätä maastoesteitä, sen korvan kääntyivät innostuksesta hörölleen ja askel tiheni. Ensimmäisissä hypyissä Sulo tuntui kuitenkin vielä tahmealta ja painoi kädelle. Muista siis ratsastaa enemmän pohkeella sekä painoavuilla ja vähemmän ohjalla. Siirtyessämme vaativampiin tehtäviin, Sulo syttyi lopulta täyteen loistoonsa ja leiskautteli hienoja hyppyjä. Vaikka orin tekniikka ei ole huippuluokkaa, se silti rakastaa selvästi maastoesteitä. Muista kuitenkin alusta alkaen ratsastaa enemmän eteen ja ylöspäin, ettei Sulo paina kädelle – tällöin hypytkin yleensä muuttuvat tasapainottomiksi. "

Kouluvalmennus (Vaativa B) Yksityistalli Accusalissa 21.02.2009, valmentajana Janina S.:

" Sulo keskittyi hyvin ratsastajaansa, vaikka toinen hevonen oli välillä melko kiinnostava. Alkulämmittelyn aikana Sulo alkoi keskittyä ratsastajaan ja tehtäviin enemmän. Sulo pysyi hyvin ratsastajansa käsissä, vaikka ori hieman aikoikin nojata kuolainta vasten. Sulon askeleet olivat melko rennot ja hyvät ja ori selvästikin oli selvillä siitä, mitä ratsastaja sen halusi tekevän. Ratsukon yhteistyö oli hyvää ja parantui koko ajan loppua kohden. Erilaiset tehtävät eivät tuottaneet erityisiä ongelmia ratsukolle. Peruutuksesta siirtyminen suoraan laukkaan onnistui hyvin. Avo- ja sulkutaivutukset ravissa olivat hyviä, mutta sulkutaivutukset laukassa olivat Sulolle hieman ongelmallisia. Tämäkin saatiin korjattua, kun ori rentoutui myöhemmin enemmän ja ratsastajan oli vähän helpompi antaa avut ponille. Kiemuraura ilman laukanvaihtoja oli hieman vaikea myös, sillä Sulon teki mieli vaihtaa laukkaa aina käännöksen jälkeen ilman ratsastajankin apua. Vastalaukka taas nousi hyvin ja pysyi hyvin myös yllä. Muut liikkeet sujuivat melko hyvin ja tehtävät suoritettiin loppuun asti, eikä karattu mihinkään kesken kaiken. "

Vain sijoitukset merkitään ylös!
Yhteensä Sulolla on 21 sijoitusta, joista 8 voittoja.

KRJ sijoituksia 10 (voittoja 3),
MEJ sijoituksia 11 (voittoja 5).


05.05.2009 KRJ, kutsu Helppo A 1/58
04.05.2009 KRJ, kutsu Helppo A 2/79
01.05.2009 KRJ, kutsu Helppo A 4/70

02.11.2008 KRJ, kutsu Helppo B 4/164
31.10.2008 KRJ-CUP, kutsu Kür: Vaativa B 2/522
31.10.2008 KRJ, kutsu Helppo C 1/49
29.10.2008 KRJ, kutsu Helppo C 4/49
29.10.2008 KRJ, kutsu Vaativa B 1/79
28.10.2008 KRJ, kutsu Helppo C 4/49
25.10.2008 KRJ, kutsu Helppo A 3/89

23.04.2009 MEJ, kutsu 80 cm 6/46
15.03.2009 MEJ, kutsu 80-90 cm 1/14
15.03.2009 MEJ, kutsu 60-70 cm 2/8
05.03.2009 MEJ, kutsu 90 cm 1/23
05.03.2009 MEJ, kutsu 70 cm 3/29
01.03.2009 MEJ, kutsu 90 cm 2/17
20.01.2009 MEJ, kutsu 90 cm 1/45
15.01.2009 MEJ, kutsu 80 cm 1/21
12.01.2009 MEJ, kutsu 90 cm 1/16

09.12.2008 MEJ, kutsu 70-80 cm 5/24
08.12.2008 MEJ, kutsu 50-60 cm 4/28

Copyright: Taustan © The Inspiration Gallery, kaiken muun © Iina T. 2007-2009. | Kopiointi ehdottomasti kielletty!