Viimeisen �idinkielen kurssin aikana kirjoitettu aine. Aineen kirjoittamista ei saanut aloittaa ennen suunnittelua. Aineesta tuli vihkooni kirjoitettuna 8 sivua pitk� ja aineessa piti olla v�hint��n 5 kappaletta.
Tyls��. Historiantunnista oli viel� yli puolet j�ljell�. En olisi mill��n jaksanut istua siell� p�ntt��m�ss� jotain vuosia sitten sattuneista asioista tai muusta vastaavasta. Vilkaisin kelloa ties kuinka monennen kerran sill� tunnilla. Aika suorastaan mateli. Opettajamme, nuorenpuoleinen naisopettaja kirjoitti jotain taululle. H�n ei varmasti ollut minua kolmea vuotta vanhempi. H�n k��ntyi luokkaan p�in.
-Noniin, kuka osaisi kertoa jotain 1930-luvun tapahtumista Ranskassa?
Kukaan ei viitannut.
-Kira?
Niin tietysti. Aina silloin, kun kukaan ei viitannut, opettaja keksi aina kysy� juuri minulta. Paras kaverini Kai katsahti s��lien minuun. Muutkin luokkatoverini alkoivat k��ntyill� ja tuijottaa minua.
-No, Kira? opettaja tiukkasi ja katsoi minuun k�rsim�tt�m�sti.
Onko mahdollista vajota lattian l�pi? Juuri nyt haluaisin pois t�st� luokasta.. Lopulta opettaja luovutti ja katsahti kelloon.
-Kas, kello onkin jo noin paljon. Voitte menn�.
Huokaisin helpotuksesta. Kes�loma alkaisi pian ja voisi hetkeksi unohtaa koulukiireet. Nappasin reppuni ja nousin paikaltani.
Luokkakaverini Aki, Ryuu ja Hikari nappasivat reppunsa ja kiiruhtivat ulos luokasta. K�velin Kain per�ss� ulos luokasta ja kaivoin lukuj�rjestyksen taskustani. Seuraavaksi olisi �idinkielt� ja sitten p��äsisi kotiin.
Vaelsimme kaikki viisi yl�kertaan �idinkielen luokan eteen j��den odottamaan tunnin alkua.
Nojailin sein��n k�det taskuissa. Kai ja Ryuu keskustelivat innokkaasti jostain elokuvasta, Hikari, kavereistani ainoa tytt�, ei, h�n ei ole tytt�yst�v�, ihan kaveri vain, istui penkill� ja luki jotain tytt�jen lehte�. Aki luki �idinkielen l�ksyj�. H�n on aina nen� kiinni kirjassa, h�n on todella hyv� koulussa. En k�sit�, miten h�n ymm�rt�� kaikki matematiikkaan liittyv�t asiat. Minulle ne ovat silkkaa hepreaa.
-Onko teill� mit��n suunnitelmia kes�ksi? kysyin rikkoen piinaavan hiljaisuuden. Kaikki keskeyttiv�t tekemisens�.
-Ei erityisemmin, Aki vastasi laittaen kirjan takaisin reppuunsa.
-Ei minullakaan, Kai vastasi katsoen minuun.
-Miksi kyselet? Hikari kysyi tunkien lehden takaisin reppuunsa.
-Ajattelin vain, kun kes�loma alkaa jo ylihuomenna,
ett� voisimme pit�� pienet bileet.
Ryuu ja Aki katsahtivat minuun.
-Ehdimmek� me valmistaa kaikki niin lyhyess� ajassa? Ryuu kysyi raapien niskaansa. H�n yleens� etsii asioista niiden huonot puolet.
-Tottakai, aloitetaan heti t�n��n koulun loputtua. Menn��n vaikka meille keskustelemaan, Kai sanoi ja kuulosti my�s innokkaalta. Ehk� siksi juuri h�n oli paras yst�v�ni. H�n oli asioista aina samaa mielt� kanssani. Olemme tunteneet vauvasta asti.
-Kira! Kai huusi vieress�ni ja napsautti minut todellisuuteen.
�idinkielenopettajamme oli tullut ja avannut luokan oven. Huokaisin ja seurasin Kaita luokkaan. Kest� Kira, viimeinen tunti. Sitten olet vapaa.
Vapaus. Olimme jo selviytyneet ulos koulurakennuksesta. Aurinko paistoi kirkkaansiniselt� taivaalta. Puut huojuivat vienossa tuulessa ja ilma oli kes�isen lämmin.
-Taidetaan saada l�mmin kes�, Aki sanoi lukien jotain koulukirjaa. Miten sen aivot kestiv�t kaiken tiedon?
-Viel� p�iv� ja sitten ollaan kolme kuukautta vapaita! Hikari hihkui.
Kello oli kaksi. Ehtisimme hyvin suunnitella bileit�. Toivottavasti is� suostuisi siihen, ett� Shinkin saisi tulla. Shin on pari vuotta nuorempi pikkuveljeni. Hän asuu is�mme kanssa. Min� asun �itimme kanssa. Vanhempamme erosivat kun olin kolmentoista. Shin otti sen aika raskaasti. N�emme kuitenkin joka viikonloppu, ja joskus viikoillakin.
Matka koululta Kain kotiin ei ollut pitk�. Tuota pikaa olimme perill�. Kain muita perheenj�seni� ei ollut kotona. Tavallaan olin siit� kiitollinen. Kailla on nimitt�in todella raivostuttava pikkusisko.
-Menn��n huoneeseeni, Kai sanoi ja johdatti meid�t yl�kertaan. Olin k�ynyt Kain luona niin usein, ett� tunsin talon kuin omani. Kai avasi huoneensa oven ja potkaisi pari vaatekappaletta pois tielt��n.
-T��ll� on v�h�n sotkuista, Kai takelteli ja punastui.
-Hei! N�kisit minun huoneeni! Ryuu hihkui ja heitt�ytyi Kain s�kkituoliin.
-Istukaa jonnekin, Kai kehotti kuin paraskin is�nt�. No, h�nen luonaanhan me olimme. Istuuduin Kain leveän s�ngyn reunalle. Aki istahti lattialle, Hikari viereeni s�ngylle ja Kai istahti kirjoitustuoliinsa. H�n kaivoi paperia laatikosta ja otti kyn�n kyn�purkista.
-Aloittakaamme sitten! Kai huudahti innoissaan.
Oli kulunut vain noin reilu tunti, kun istuimme edelleen samoilla paikoilla. Ryuu tosin n�ytti silt� kuin nukahtaisi pian. Lattialla istuva Aki t�kk�si Ryuuta k�sivarteen saaden Ryuun h�tk�ht�m��n.
-Eli siis: tarjoiluun sis�ltyy karkkia, sipsej�, j��tel��, hedelm�salaattia sek� nakkeja ja lihapullia. Juomapuolella mehua ja limsaa. Muuta?
-Eik�h�n tuo riitä, totesin hiljaa ja katsahdin nukahtamispisteess� olevaa Ryuuta.
-Sitten ohjelma. Tanssia, pullonpy�ritys. Tarvitaanko muuta?
-Eik�h�n, Hikari my�nsi ja venytteli k�sivarsiaan.
-Kira, oletko jo saanut luvan? Aki kysyi katsahtaen minuun.
-Joo, sain. Kunhan bileiden loputtua siivoamme j�ljet, ei ongelmaa, vastasin hiljaa.
-Sitten viel� vieraat. Voimme huomenna kertoa koulussa ihmisille. Toivottavasti edes joku p��see.
-Hei Kira, eik�s sinun veljesikin voisi tulla?
-Joo, ajattelin soittaa is�lle ja kysy�. Voisinkin kysy� sit� nyt, sanoin ja otin k�nnyk�n taskustani. Valitsin is�ni numeron ja painoin soita-nappia. Se h�lytti �rsytt�v�n kauan. Lopulta kuulin kuitenkin veljeni innokkaan ��nen.
-Kira! Kiva kun soitit! N�emmeh�n taas viikonloppuna? Shin huusi luuriin.
-Shin, haluaisin puhua is�n kanssa. Onko h�n siin� l�hell�?
Shin rapisteli hetken luurin toisessa p��ss�. Pian kuulin is�n ��nen vastaavan.
-Kirakos se siell�? Mits sinne kuuluu?
�h, tyypillist�. Aina ensin kuulumisia. Niin aikuisten tapaista.
-Hyv��. Min� vain ajattelin kysy�, ett� kun kes�loma alkaa pian, niin j�rjest�isimme kavereiden kanssa bileet. Sopisiko sinulle ett� Shin tulisi my�s?
-�itisi taisi jo kysy�kin asiaa Shinilt�. Shin tulee kuulemma oikein mielell��n. Tuon h�net sinne sitten viiden maissa. Kuudeltahan ne juhlat alkoivat?
-Joo, kiitos is�. N�hd��n kai sitten ensi viikolla?
-Toki. Hei, ja pit�k�� hauskaa.
-Joo. Moi, sanoin lopuksi ja suljin luurin.
-No? Hikari katsoi minua.
-Shin tulee. Okei, jos kaikki on valmista, voimme menn�. Ruuat voimme ostaa huomenna koulun j�lkeen.
-Joo, Ryuu my�nteli ja nuokkui puolinukuksissa.
-Laita tulitikut silmiisi jos et pysy hereill�, Aki kiusoitteli ja t�n�isi Ryuuta.
-Minun on ment�v� nyt. �iti tulee kohta kotiin. N�hd��n huomenna, Hikari sanoi ja katosi huoneesta.
-Minunkin on ment�v�. Lupasin olla ajoissa kotona, Aki sanoi ja katosi my�s.
-N�hd��n, Kai huikkasi Akin menty�.
-Aiotko j��d� siihen y�ksi? Kai kysyi katsahtaen Ryuuhun.
-En. T�m� s�kkituoli vain saa v�syneeksi.
-Ryuu, l�hdet��n samaa matkaa, ok?
Ryuu n��kk�si ja nousi seisomaan venytellen samalla k�sivarsiaan.
-N�hd��n huomenna Kai, Ryuu huikkasi viel� huoneen ovelta ja l�hti sitten alakertaan.
-Moi, huikkasin ja juoksin Ryuun per��n.
Ryuu asui hieman toisella suunnalla kuin min�, joten erkanimme toisistamme Ryuun kotikadun kohdalla. Oli jo hieman h�m�r�� ja viile��.
-Moi, huomiseen, huusin ja l�hdin juoksemaan.
�iti oli jo kotona ja katsoi tv:t� olohuoneessa. Kello oli viisi iltap�iv�ll�. Haukottelin ja vaelsin huoneeseeni. Laitoin cd:n soimaan ja istuin loppuillan huoneessani. �iti menee yleens� aikaisin nukkumaan. Itse nukahdin vasta kahdentoista j�lkeen. Aamulla olisi muutenkin kymmeneen meno ja äiti menisi kahdeksaksi t�ihin.
Aamu valkeni aurinkoisena ja kauniina. Pukeuduin ja k�velin keitti��n sy�m��n pari voileip��. Kellon l�hestyess� puoli kymment�, l�hdin kouluun.
Ryuu, Aki ja Hikari odottivat jo koulun porteilla. T�m� p�iv� olisi hyvin lyhyt, koska kes�loma alkaisi jo huomenna.
-Viimeinen biologian tunti! Ryuu hihkui.
Vaelsimme sis�lle biologian luokan eteen. Opettaja tulikin samantien. Koska oli viimeinen tunti, emme tehneet mit��n kummempia. Biologian tunnin loputtua l�hes kaikki luokkamme ihmiset tiesiv�t jo bileist�. Suurin osa olisi my�s tulossa. Muiden tuntien loputtua kokoonnuimme koulun porteille. Min�, Kai ja Hikari hankkisimme ruoat, Aki ja Ryuu juomat. Kaupoista ulos p��sty�mme menimme kukin kotiin. Min� sain kannettavaksi kaikki tavarat, koska meill�h�n ne bileet pidett�isiin. Kokosin tavarat kaappiin ja katsoin kelloa. V�h�n vaille kolme. Shin tulisi huomenna. H�n toisi kuulemma pari kaveriaan mukaan. �iti oli viel� t�iss�. S�in nopeasti pari voileip�� ja menin huoneeseeni. Ulkona oli l�mmin ja aurinkoinen s��. Avasin vaatekaappini oven. Katsoin kev�tjuhliin tarvittavat vaatteet. �iti tuli kotiin viiden maissa. H�n kyseli tavalliseen tapaansa, olinko jo sy�nyt ja muuta turhaa. Olen jo seitsem�ntoista, enk�h�n min� osaa huolehtia itsest�ni. �iti voisi lakata huolehtimasta. Menin nukkumaan yhdentoista aikoihin. Juhla alkaisi yhdeks�lt� ja koululla piti olla jo v�h�n ennen yhdeks��.
Aamulla her�tess�ni �iti oli viel� keitti�ss�. Yleens� h�n olisi jo l�htenyt.
-Miten sin� viel� t��ll� olet? kysyin h�mm�styneen�
-En muistanut kertoa eilen. Sain ty�st� vapaata aamuksi. Halusin tulla juhliisi. Onhan t�m� toisiksi viimeinen vuotesi, �iti vastasi hymyillen.
-Muistat kai, ett� illalla on ne bileet? Sinun pit�� olla silloin pois kotoa.
-Muistan kyll�. Eik� sitten mit��n typeryyksi� ja siivoatte lopuksi j�lkenne. Ymm�rsitko?
-Kyll�, kyll�, huokaisin tylsistyneen�.
Sy�ty�ni l�hdimme autolla koululle. Koulunpiha oli t�ynn� juhlapukuisia oppilaita. Aki ja Ryuu seisoivat koulun portilla. Hikaria ja Kaita ei viel� n�kynyt. �iti pys�ytti auton tyhj�lle parkkipaikalle. Aki ja Ryuu huomasivat minut ja nostivat k�tt��n.
-Min� menen jo sis�lle, mene sitten kavereidesi kanssa kun menette.
Ny�kk�sin ja juoksin Akin ja Ryuun luokse. Molemmilla oli melko tavalliset vaatteet. Farkut ja pitk�hihaiset mustat paidat.
-Eiv�tk� Hikari ja Kai ole viel� tulleet? kysyin kummastuneena.
-Eiv�t, mutta kai he pian tulevat, Aki vastasi.
Aurinko porotti taas pilvett�m�lt� taivaalta. Oli paahtavan kuuma.
Hetken p��st� Kai ja Hikarikin ilmestyiv�t paikalle. Samalla hetkell� kaiuttimista kuului k�sky siirty� saliin. Juhla aloitettiin perinteiseen tapaan suvivirrell�.
Juhlaan sis�ltyi lis�ksi esityksi�, laulua ja rehtorin puhe. Kolmasluokkalaiset saivat todistuksensa ja sen j�lkeen p��simme omiin luokkiimme hakemaan omat todistuksemme. Oma todistukseni oli melko hyv�, ellei matematiikan numeroa laskettu.
Juhlan j�lkeen �itini vei meid�t kotiin. Itse h�n l�hti t�ihin. Vaihdoin vaatteet ja aloimme laittaa ruokia tarjolle. Karkit ja sipsit kulhoon. Hedelm�salaatti kulhoon ja juomapullot p�yd�lle. Veimme olohuoneesta kaikki lasiset tavarat pois. Kello l�hestyi kahta. Shin tulisi muutaman tunnin p��st�.
Kello oli jo nelj�, kun olimme valmiita. Ryuu oli heitt�ytynyt olohuoneen nojatuoliin.
-Valmiita ollaan, Shin tulee kohta ja kuudelta vieraat.
Hikari seisoi parhaillaan peilin edess� ja korjaili hiuksiaan. H�nen punaiset pitk�t hiuksensa valuivat suorina h�nen hartioillaan.
Lopulta ovikello soi. Menin avaamaan.
-Kira! Hauska n�hd� taas! Shin huusi ja halasi minua. Shini� on kiva n�hd�, mutta joskus h�n saattaa k�yd� hermoille. Shinin mukana tuli kaksi muuta 15-vuotiasta poikaa. Shinin tummansiniset pitk�t hiukset oli sidottu poninh�nn�lle.
Kellon ly�dess� kuusi, ovikello alkoi soida. Menin avaamaan. Ovella seisoi kolme luokkamme tyt�ist�. Jokainen heist� oli pukeutunut juhlavaatteisiin. He meniv�t olohuoneeseen ja istuutuivat sohvalle. Kai oli juuri laittamassa cd-levy� soittimeen. Ovikello soi uudestaan. Noin puoli seitsem�lt� kaikki olivat tulleet. Menin itsekin olohuoneeseen ja istuin Kain viereen nojatuoliin. Shin kavereineen keskustelivat yhden luokkani pojan kanssa.
-Kira, pit�isik� vaihtaa kohta levy�? Aki kysyi katsoen minuun.
En ehtinyt vastaamaan mit��n, kun ovikello soi. Luulin, ett� kaikki olivat jo tulleet. K�velin eteiseen avaten oven. Kohtasin kaksi lukiomme 19-vuotiasta poikaa.
-En mielest�ni ole kutsunut teit�, sanoin yritt�en kuulostaa varmalta.
-Et, mutta satuimme kuulemaan juhlistanne ja ajattelimme tulla.
Kuulin kilisev�� ��nt� heid�n repuistaan. Olivat molemmat jo varmaan humalassa, ajattelin heit� katsoessani. Pojat katosivat olohuoneeseen ennen kuin ehdin est�� heit�. Toinen pojista veti pullon repustaan ja heitt�ytyi sohvalle. Shin kavereineen sattui juuri istumaan siin� ja poika oli jo valmiiksi �rtyneen n�k�inen.
-Pois siit�, t�m� paikka on minun, poika sihahti vihaisesti.
Shin tuijotti tuimasti poikaa silmiin, Shinill� oli kyky suuttua helposti. Nytkin h�n tuijotti poikaa raivokkaasti.
-Meill� on yht� lailla oikeus olla t�ss� kuin sinullakin! Shin tiuskaisi p�in pojan naamaa.
-Isotteletko kakara!? poika sihisi tarttuen Shini� paidan kauluksesta.
-Idiootti.. Shin kuiskasi katsoen halveksien poikaa.
-Mit� sanoit!? poika kivahti ja nosti nyrkkins�. Isku osui Shinin poskeen ja t�m� lenn�hti p�in sein��. Mieleni valtasi silmit�n raivo,
-Minun velje�ni et hakkaa! huusin ja sy�ksyin pojan kimppuun. H�n t�n�isi minua, jolloin kaaduin lattialle. Poika k��ntyi. H�nen k�dess��n n�kyi veitsi ja se sai minut s�ik�ht�m��n tosissani. Shin nousi istumaan. H�nen suustaan ja otsastaan valui verta ja raivostuin uudestaan. Poika tuli hitaasti minua kohti. H�nen kaverinsa seisoi vieress�.
-T�m� ei kuulu sinulle, pysy erossa t�st�! poika huusi ja sy�ksyi eteenp�in veitsi edess��n. Suljin silm�ni. Min� kuolisin.. Avasin silm�ni. En tuntenut kipua. Katsahdin yl�sp�in. Kai seisoi t�risev�n� edess�ni.
-H�ivyt��n! toinen pojista huusi ja sy�ksyi ulos talosta. Veitsen kanssa heilunut otti veitsens� ja katosi. Kaikki tapahtui kuin hidastetussa filmiss�. Kai kaatui kohti lattiaa. Ehdin saada h�nest� kiinni juuri, kun h�n olisi ly�nyt p��ns� lattiaan. Kain olkap��st� valui verta. Kai irvisti kivusta. H�n oli h�din tuskin tajuissaan.
-Soittakaa ambulanssi! huusin pystym�tt� ymm�rt�m��n kunnolla tapahtunutta. Kai yski, ennen kuin h�n lopulta menetti tajuntansa.
Aika kului hitaasti. Shin istui vieress�ni ja n�ytti yht� huolestuneelta kuin min�kin. Olimme istuneet varmaan tunnin ja odottaneet tietoja Kaista. Ikuisuudelta tuntuvan ajan j�lkeen valkotakkinen naisl��k�ri tuli luoksemme.
-Kailla ei ole hengenvaaraa. H�n oli juuri leikkauksessa ja toipuu varmasti pian.
Huokaisin helpotuksesta. Kai selvi�isi.
-Saammeko n�hd� h�net? Ryuu kysyi n�ytt�en yht� huolestuneelta kuin min�kin hetki sitten. Y� oli jo pitk�ll�. Kello l�i kahtatoista.
-Toki, tulkaa per�ss�ni, l��k�ri vastasi ja l�hti johdattamaan meit� Kain huoneeseen.
Kai makasi silm�t kiinni sairaalavuoteessa, k�si kipsattuna ja kasvot pienill� ruhjeilla.
-Kai.. henk�isin ja tartuin Kain toiseen k�teen. Kyyneleet kirposivat silmiini.
-Ihanaa, ett� olet hengiss�.. kuiskasin, vaikka tiesin, ettei h�n kuitenkaan kuulisi. Ryuu, Aki ja Hikari seisoivat takanani yht� surkean n�k�isin� kuin min�. Yht�kki� tunsin puristavan otteen k�dess�ni. Kai avasi hitaasti silm�ns�. H�n k��ntyi katsomaan meit� ja hymyili tuttua hymy��n.
-Kai! huusin ilosta ja halasin h�nt�. -Olet kunnossa!
Ryuu, Aki ja Hikarikin hymyiliv�t nyt. Kai katsoi meit� kaikkia.
-Moi. Kiva n�hd� teit� t��ll�, h�n sanoi ja naurahti.
Niin, bileet meniv�t piloille. Mutta ei se mit��n. Kai selvisi. H�n p��si jo seuraavalla viikolla pois sairaalasta ja sen j�lkeen olemme nauttineet kes�st�. Kaikista suurimmat helteetkin alkoivat juuri silloin. Kes�loma jatkuu ja palaamme taas syksyll� kouluun. Viimeinen vuosi lukiossa.
-Kira! Tule jo! Shin ja Kai huutelivat aalloista. On kai ment�v�.
Kes�loma on sent��n vain kerran vuodessa.