Kesäloman alussa lainasin tarkoituksenani keksiä tekemistä kesälomaviikkoihini kirjastosta tilkkutöitä käsittelevän kirjan.
Suvussani on paljon käsitöitä tekeviä ihmisiä, ja tiesin jopa omasta kodistani jonkinlaista kangassilppua löytyvän.
Ajattelin ommellessani ensimmäisiä tilkkutyötyynynpäällisiä, että tyhjentäisin oman perheeni kaapit hyödyttömistä rievuista,
jotka muuten veisivät vain turhaa tilaa. En kuitenkaan arvannut,
että äitini esitellessä aikaansaannoksiani niihin ihastuneille mummoilleni, en pääsisi tilkuista vielä vähään aikaan eroon.
Aina kesäisin, äitini sattuessa olemaan kiireinen, käymme syömässä mummolassa muutaman kilometrin päässä.
Niinpä kerran pahaa-aavistamattomana ruuan (kasvismakaronilaatikkoa, nam) jälkeen menin tutkailemaan mummoni
vanhoja tilkkuja. En tiedä, miten näin pääsi käymään, mutta tulin kotiin mukanani iso musta jätesäkillinen tilkkuja.
Jätesäkkiin mahtuu paljon erilaisia tilkkuja, ja niitä katsellessa syntyy paljon erilaisia ideoita.
Parin päivän päästä sohvamme selkänojalla makoili parin metrin pituinen kirjava pehmokäärme. Puhumattakaan kaikista
laukuista ja kasseista, joita olen ”paremman puutteessa” tehnyt sekä vielä valmistusvaiheessa olevasta
lattiatyynystä. Niin, ja myös ihana vihreä vakosamettihame (jonka aikaansaamisesta olen erittäin ylpeä) on päälläni
ainakin kerran viikossa.
TV:n katselua paremman ajanviettotavan lisäksi pidän tilkkutöitä myös pienenpienenä yrityksenä saada
maailmaa hieman paremmaksi. Kun huomaan tarvitsevani esim. paidan, sen sijaan että kävisin ostamassa sen kaupasta,
voin tehdä sen itse, kaiken lisäksi vielä vanhoista kankaista. Näin ollen saatan ehkä säästää hieman kankaan
valmistamiseen tarvittavia materiaaleja, puhumattakaan energiasta, jota tarvitaan kankaan ja valmiin vaatteen
valmistamisesta kuljetukseen kenties jopa maanosasta toiseen. Ja pystyn olemaan varma, että yllä olevaa vaatettani
ei ole tuotettu riistopalkalla pienten lasten tekemänä ison pahan ylikansallisen yhtiön kääriessä kaikki voitot.
Kaiken lisäksi pieni individualisti itsessäni hihkuu riemusta tietäessään, että kenelläkään ei tule täysin
samanlaista vaatetta olemaan!
Voin siis täysin suositella jokaisella tylsistyneelle kesälomalaiselle, joka suurin piirtein tietää miten
ompelukonetta käytetään, vanhojen kangassuikaleiden uudelleen käyttöönottoa. Kirjastot ovat täynnä erilaisia
tilkkutyökirjoja, ja jokainen löytää varmasti mieleisensä mallin vaikkapa peittoon, jonka päällä myöhemmin
kesällä voi vaikka ottaa rannalla aurinkoa, tai sateisen sään sattuessa kohdalle, jonka sisälle kietoutuneena
voi vaikkapa lukea kirjaa.
Maailmaa voi tehdä hieman paremmaksi paikaksi monilla pienillä asioilla, joten miksei tekisi jotain sellaista,
josta jää itselleenkin (tai vaikka kaverillekin) hyvän mielen lisäksi vaikkapa uusi hieno kangaskassi.
Kirjoittanut: Noora