TEKSTIILIKUIDUT

Yleistä

Tekstiilikuidut jaotellaan alkuperän mukaan kahteen pääryhmään, luonnonkuituihin ja tekokuituihin. Luonnonkuituja saadaan valmiina luonnosta. Niitä ovat kasvikuidut (puuvilla, pellava, hamppu, sisali ), eläinkuidut (villa, karvat, silkki) ja mineraalikuidut (asbesti). Tekokuituja valmistetaan eri tavoin ja niiden ominaisuuksia voidaan valmistusprosessissa muunnella. Tekokuidut jaetaan orgaanisiin (muuntokuidut: viskoosi, asetaatti, triasetaatti sekä synteettiset kuidut: polyamidi, polyesteri, akryyli, elastaani) ja epäorgaanisiin kuituihin (hiilikuidut, keraamiset kuidut, lasikuidut, metallikuidut)

PUUVILLA (Cotton, CO) on hengittävä, miellyttävän tuntuinen, hyvin kosteutta imevä, suhteellisen kestävä, helposti värjättävä ja helposti pestävä kuitu. Se ei sähköisty. Sitä käytetään hyvin moniin eri tarkoituksiin vaatetuksessa, sisustuksessa ym. Se kestää valkoisena myös kovia lämpötiloja 60–95 astetta ja soveltuu täten myös hygieenisyyttä vaativiin tekstiileihin. Huonoina ominaisuuksina voi mainita rypistyvyyden ja kutistuvuuden.

Puuvilla on maailman tärkein tekstiilikuitu, sen osuus kaikesta kuitutuotannosta on n.45 %. Suurimmat tuottajamaat ovat Kiina, Venäjä, Yhdysvallat ja Intia. 2,2 % maailman viljelypinta-alasta on puuvillaa ja 125 miljoonaa kehitysmaan asukasta saa toimeentulonsa puuvillasta. Puuvillan viljely aiheuttaa runsaasti ympäristöhaittoja. Näitä ovat mm. lannoitteet ja torjunta-aineet maaperässä, vesien pilaantuminen, maaperän köyhtyminen. Lisäksi sen viljelyyn käytetään valtavat määrät energiaa ja vettä. Maailman hyönteismyrkyistä käytetään puuvillapelloille 25 % vaikka sen osuus viljelypinta-alasta on vain n.3 %. Yhden puuvillakilon tuottamiseen käytetään jopa 200–300 litraa vettä sekä 1kg kemikaaleja.

PELLAVA (Linen, LI) on myös käytössä miellyttävä kuitu. Sitä käytetään kodintekstiileihin kuten pyyhkeet, verhot, pöytäliinat. Ajoittain pellava on muodissa myös vaatetuskankaissa. Pellavaa käytetään myös sekoitteena muiden kuitujen kanssa. Pellavalla on vielä parempi kosteuden imemiskyky kuin puuvillalla. Puuvillaan verrattuna se on jäykempi ja rypistyy helpommin. Näitä ominaisuuksia voidaan parantaa viimeistysmenetelmillä. Pellavasta irtoaa lika helposti ja sekin kestää valkoisena/luonnonvärisenä kuumaa pesulämpötilaa. Pellavakankaassa on kaunis kiilto.

Pellava on vanha tunnettu kuitu. Nykyään sen osuus koko maailman kuitutuotannossa on vain 2 %. Sitä viljellään pääasiassa Venäjällä, Puolassa, Ranskassa, Belgiassa ja Hollannissa. Pellavan viljelyssä käytetään lannoitteita sekä torjunta-aineita, joista aiheutuu ympäristölle kuormitusta. Kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin esim. puuvillalla. Pellavakasvien liotus luonnonvesissä myös pilaa vesistöjä. Parempi vaihtoehto on liotusaltaat. Suomessa kasvatettava pellava joudutaan lähettämään mm. Puolaan ja Belgiaan käsiteltäväksi.

HAMPPU (Hemp, CA) on myös vanha tunnettu kuitu, sitä valmistetaan pitkälti samoin kuin pellavaa. Hamppu on lähes kaikilta ominaisuuksiltaan pellavan kaltainen. Se on kuitenkin lujempi kuitu ja hyvin kestävää myös vedessä, siksi sitä käytetään paljon köysiin, naruihin, kuormapeite-, säkki-, purjekankaisiin sekä paloletkuihin. Hampun auringon UV-valon kesto on pellavaa huonompi. Hamppu on herättänyt hiukan uutta kiinnostusta viime aikoina ja siitä on alettu valmistaa pienimuotoisesti esim. denimtyyppisiä kankaita myös vaatetukseen. Hampun tärkeimmät tuottajamaat ovat Venäjä, Intia, Puola, Kiina ja Romania. Hamppu kasvaa kaikissa ilmasto-olosuhteissa. Hampun viljelyn ympäristöhaitat ovat maanviljelyn tasoa.

VILLAa (Wool, WO) saadaan lampaasta. Lampaita kasvatetaan moniin eri ihmisen tarpeisiin; kuitutuotantoon, lihatuotantoon sekä turkis- ja nahkatuotantoon. Kuhunkin tarkoitukseen on jalostettu eri lammasrotuja. Villasta valmistetaan takkeja, miesten pukuja, housuja, leninkejä, päällysvaatteita, sukkia, lapasia, mattoja ja huonekalukankaita. Villaa yhdistetään usein muihin kuituihin, jotta sen huonot ominaisuudet saataisiin eliminoiduiksi. Villan ehdottomasti parhaat ominaisuudet vaatetuksessa ovat sen valtava kosteuden imemis- ja lämmöneristämiskyky. Villa voi imeä jopa 30–40% massastaan kosteutta lisää tuntumatta märältä. Villa on myös hyvin muovautuvaa sekä taipuisaa. Villalla on myös erikoisominaisuus huopumiskyky. Tätä voidaan käyttää hyödyksi tehtäessä huovutettuja tuotteita. Saman ominaisuuden huono puoli on vanuvuus vesipesussa. Villa on likahylkivää eikä sitä tarvitse pestä kovin usein. Tuuletus on hyvä tapa pidentää pesuväliä. Villavaatteita voidaan pestä viileässä vesipesussa tai pesulassa kuivapesussa.

Villan osuus maailman kuitutuotannossa on n.4% ja suurimmat tuottajamaat ovat Australia, Kiina, Uusi Seelanti. Villatuotannon aiheuttamat ympäristöhaitat ovat eroosio ja vesien pilaantuminen, jota suuret lammaslaumat aiheuttavat joissakin paikoissa. Lampaita suihkutetaan torjunta-aineilla sekä hyönteismyrkyillä. Lampaille annetaan myös hormoniruiskeita, joka saa karvan putoamaan (kemiallinen kerintä). Tähän toimintaan liittyy joissain maissa erittäin epäeettisiä toimia (lue esim. Mulesing leikkaus www.animalia.fi ) Suomessa villatuotanto on vähäistä, ympäristölle ystävällistä käsityötä. Suomesta villat lähetetään ulkomaille pestäviksi, koska Suomesta puuttuvat tarvittavat laitokset.

VISKOOSI(VI,CV) kuuluu selluloosamuuntokuituihin. Myös saman ryhmän MODAALI(CMD), CUPRO(CU) sekä LYOCELL(CLY, Tensel) ovat yleisiä tekstiilikuituja. Näiden kuitujen osuus maailman kuitutuotannosta on n.4,5 %. Näiden lisäksi valmistetaan selluloosa-asetaattikuituja, joita ovat ASETAATTI(CA) ja TRIASETAATTI(CTA) Selluloosamuuntokuituja valmistetaan teollistuneissa maissa ympäri maailmaa. Selluloosamuuntokuitujen raaka-aineet saadaan luonnosta, pääasiallisesti erilaisista puulajeista Näitä puulajeja ovat esim. koivu, kuusi, mänty, pyökki ja eukalyptuspuu. Muuntokuitujen valmistajat ostavat puunjalostustehtailta erittäin puhdasta liukoselluloosaa, josta sitten valmistetaan tekokuitujen valmistusmenetelmällä tekstiilikuituja.

Viskoosikuidut ovat miellyttäviä käytössä, niillä on suuri kosteuden imemiskyky, ne eivät sähköisty ja ne ovat suhteellisen halpoja. Niillä on kuitenkin huono märkälujuus, minkä vuoksi märkää viskoosia on suojeltava mekaaniselta rasitukselta. Viskoosi ei kestä kovaa kuumuutta vaan hajoaa 180–210 asteessa. Viskoosia käytetään erilaisiin vaatetuskankaisiin, kuitukankaisiin, teknisiin kankaisiin, vanu-, matto- ja verhoiluteollisuudessa. Koit eivät syö viskoosia, mutta homesienet vaikuttavat niihin. Viskoosituotteet kestävät yleensä 40–60 asteista pesua, mutta eivät silitystä korkealla lämpötilalla.

Viskoosikuitujen valmistus vaatii vettä ja energiaa ja prosessista aiheutuu rikkihiili- ja rikkivetypäästöjä ilmaan sekä natriumsulfaatti- ja sinkkisulfaattipäästöjä vesistöihin. Länsimaissa näiden päästöjen eteen on tehty paljon viimeisen vuosikymmenen aikana. Käyttöön on otettu uusia suodatus- ja talteenottomenetelmiä ja päästöt on saatu vähenemään. Ongelmallisia ovat edelleen lähinnä Itä-Euroopassa ja vähemmän teollistuneissa maissa toimivat tehtaat. Lyocell kuidun valmistusmenetelmä perustuu suoraliotusmenetelmään, jossa selluloosa liuotetaan suoraan ilman rikkihiiltä NMMO- liuokseen ja kehrätään veteen. Prosessin jälkeen luotin otetaan talteen ja käytetään uudelleen, joten periaatteessa prosessiin ei liity mainittavia ympäristöpäästöjä. Menetelmiä kuitenkin kehitetään jatkuvasti ympäristöystävällisemmiksi huomioiden myös tarvittavien investointien hinnan, jotta myös köyhemmillä mailla olisi varaa toteuttaa niitä.

Yleisimmät tämän päivän tekstiileissä käytettävät synteettiset tekokuidut ovat: POLYESTERI (PES), POLYAMIDI(PA), AKRYYLI(PAN), POLYPROPEENI(PP) ja ELASTAANI(EL, EA). Synteettisten kuitujen yleisiä ominaisuuksia ovat: alhainen kosteuden imukyky, hyvät lujuusominaisuudet (maailman lujimmat kuidut löytyvät polyamidien ryhmästä), hyvä muoto- ja mittapysyvyys. Huonoja ominaisuuksia ovat sähköistyvyys, nyppyyntyminen ja lämpöherkkyys. Valonkesto ja palo-ominaisuudet ovat vaihtelevia, viimeistyksillä ym.käsittelyillä muunneltavia. Toisin kuin luonnonkuitujen, synteettisten kuitujen ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa huomattavasti jo valmistusvaiheessa. Käyttötarkoituksesta riippuen muokataan kuidun ominaisuuksia haluttuun suuntaan ja saadaan esim. erikoislujia, paloturvallisia tai helpommin värjäytyviä kuituja. Tekokuidut pystytään värjäämään jo valmistusvaiheessa syöttämällä väriaine suoraan kuituun. Tämä on positiivinen puoli verrattuna luonnonkuituihin, yksi käsittelyvaihe jää pois.

Polyesteri on puuvillan jälkeen maailman tuotetuin kuitu. Sen osuus maailman kuitutuotannosta on n.30 %. Synteettisten tekokuitujen valmistus on keskittynyt pääasiassa Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Euroopan eri maihin. Näissä maissa (etenkin Länsi-Eurooppa) ympäristönormit ja päästörajoitukset ovat melko tiukkoja, niinpä tuottajat ovat alkaneet siirtää tuotantoa myös Kaukoitään, jossa myös tuotantokustannukset ovat halvempia. Tämä ei tietenkään vähennä päästöjä, koska ilmakehä on meillä kaikilla yhteinen. Synteettisten kuitujen suurimpana haittana on pidetty uusiutumattomien raaka-aine varojen käyttöä. Toisaalta näitä uusiutumattomia öljyvaroja käytetään energialähteenä huomattavat määrät myös luonnonkuitujen, etenkin puuvillan viljelyssä ja muokkausprosesseissa. Kuituraaka-aineen ympäristövaikutukset liittyvätkin alkupäässä öljynjalostusteollisuuteen ja sen aiheuttamiin ympäristöpäästöihin. Näitä ovat ilmapäästöt, öljyputki- ja tankkerionnettomuudet. Synteettisten kuituraaka-aineiden osuus maaöljyn jalostusprosessissa on kuitenkin varsin pieni ja vaikka synteettisten kuitujen valmistus lopetettaisiin kokonaan, niin maaöljyn jalostus energialähteeksi toimisi aivan ennallaan ja päästöt ja onnettomuusriskit eivät pienenisi lainkaan. Tämä tosiasia vie pohjan ajatukselta, että synteettisistä kuiduista luovuttaisi kokonaan ja palattaisiin takaisin luonnonkuituihin. Synteettisiä kuituja on myös kehitetty ominaisuuksiltaan niin erilaisiksi, etteivät luonnonkuidut pystyisi niitä korvaamaan nykyisissä käyttökohteissa. Synteettiset kuidut tarvitsevat usein myös vähemmän ympäristön kuormitusta lisääviä kemiallisia viimeistelykäsittelyjä.

YHTEENVETO
- Luonnonkuidut eivät ole synteettisiä kuituuja ympäristöystävällisempiä, ne täydentävät toisiaan ja sopivat eri tarkoituksiin.
- Valmistuspaikka/-maa ja paikallinen lainsääädäntö ratkaisevat
- Modernit tuotantomenetelmät ja prosessien osaaminen ja huolellinen hoito ratkaisevat
- Kemikaalien ja värien laatu avainasemassa<
- Suomessa on maailman tiukimpia ympäristölaakeja, jotka takaavat valmistettujen tuotteiden turvallisuuden.

Tekstiilien ympäristövaikutuksista tulee 2/3 osaa pesun ja huollon kautta!

Ohjeita tekstiilien pesuun ja huoltoon:

– Vältä turhia pesukertoja
– Säästä vettä ja energiaa
– Käytä vähemmän ympäristöä kuormittavia pesuaineita
– Käytä oikeanlaista pesuainetta (valko- ja kirjopyykille, silkille, villalle omat aineet)
– Pese täysiä koneellisia
– Pese tuotteet niille sopivassa lämpötilassa, ei liian kuumassa eikä kylmässä.
– Tuuleta, pyyhi irtopölyjä/likaa rätillä.
– Käytä työvaatteita
– Jos tarvitset töissä tietynlaista vaatetusta, hanki muunneltava työpuvusto.

Ohjeita tekstiilien ostamiseen ja käyttöön:

Käytä kirpputoreja, nettihuutokauppoja ja osta vaatteita ym. muita tekstiilejä käytettynä.
Korjaa ja tuunaa omia tai toisten vanhoja vaatteita uudestaan käyttökelpoisiksi.
Tiensä päähän tulleet vaatteet voi lopulta leikata räteiksi ja käyttää itse tai viedä esim. löytöeläinkotiin.
Suosi Länsimaista tuotantoa vaikka hinta olisi kalliimpi.
Ota selvää tuotteen valmistusmaasta. Monilla suurilla kalliilla merkeillä on tehtaita kehitysmaissa. Tämä ei tietenkään ole yksiselitteistä, kun näissä maissa on paljon muitakin ongelmia.
Valitse hyvä ja laadukas tarkoitukseen sopiva tuote. Silloin tekstiilin elinkaari on pitkä!
Hoida vaateita ja jalkineita hyvin.
Koeta ostaa vaatteita, joita arvelet voivasi käyttää muodista riippumatta vielä useammankin vuoden päästä.
Tutki tekstiilien ympäristömerkkejä ja osta luotettavasti merkittyjä vaatteita. Esim. ÖKÖTEX Standard 100, EU:n ympäristömerkki ja Reilunkaupan tuotteet

Lähteet:

Tekstiilit ja ympäristö, Päivi Talvenmaa
Tekstiilitieto, Raija Markula
Tekstiilioppi kuituraaka-aineet, Irma Boncamper

Internetissä: http://www.tkukoulu.fi/~amjarvi/tekstiilitjaymparisto/tekstiilitjaymparisto.htm
http://finatex.fi/html/pdf/TY_kalvot.pdf

Kirjoitti: Tea