Ompelukerho

Minä olen tärkein

MINÄ en ainakaan osta kaupasta luomumaitoa enkä muitakaan luomutuotteita. Vaikka se luomumaito ei ole kuin pari markkaa kalliimpaa. Rahaa sekin on herranjestas: säästän sen mieluummin kaljaan. Mulle on aivan sama, vaikka lehmiä ei ikinä päästettäisi ulos. Sitä paitsi - pakkohan niiden on ulkona käydä, kun ne viedään teurastamoon... vai? Osaakohan ne kävellä silloin itse; meinaan ilman harjoittelua...

Kananmunista ostan aina kaikkein halvimpia: kolme kennoa kympillä ja mitä niitä tarjouksia nyt onkaan. Mun puolestani saavat aivan vapaasti pitää kanansa pienissä häkeissä. Ei mun tarvii niitä koskaan nähdä. Miksi kanoja pitäisi vapaana pitää tai ulkona? Rahaa menee tarhan rakentamiseen. Ei se ole eläinrääkkäystä vaan elinkeino. Elinkeinon takia saa eläimille tehdä mitä vaan, että rahaa irtoo mahdollisimman paljon ja helpolla. Lakikin antaa siihen luvan.

Lähiruokaa tarttis kuulemma ostaa, että rahat ei virtais kauas ulkomaille ja lähiruoka auttaisi maaseudun työllisyyttä eli tylsältä kuulostaa. Mitä se muille kuuluu, mihin mä rahani käytän? Menkööt rahat vaikka huitsin nevadaan -so what!

Mitä se muuten on se reilu kauppa, mistä ne paikallisetkin aktivistihörhöakat tuohuu - mikä ompeluseura se nyt olikaan... ei voi muistaa. Mitä ihmettä mulle muka kuuluu jotkut köyhät pienviljelijät jossain eteläamerikassa tai missä lienee? En mä niitä tunne, enkä haluakaan tuntea. Ostan aina halvinta kahvia mitä löydän; olkoon peräisin mistä vaan ja tuotettu vaikka millä riisto/lapsityövoima -systeemillä. Se ei ole mun asia, eikä mun bisnes.

Etelä-Suomesta voisi hakata kaikki metsät pois. Kaikki vaan kaupungiksi ja kerrostaloja ja parkkipaikkoja tilalle. Kuka kaipaa maalle? En minä ainakaan. Eihän maalla ole enää yhtään palveluitakaan jäljellä.

Tulevat sukupolvet ei myöskään ole mun ongelma. Eikä sukupuuttoon kuolevat lajit; ei vois vähempää kiinnostaa! Tänne maapallolle ei tarvita muita kuin ihminen. Eikä tänne kohta muita mahdukaan. Ihminen rittää. Harmittaa vaan, kun jotkut luulee tietävänsä asiat paremmin. Yrittävät neuvoa muita ja tiedottaa epäkohdista. Mä en halua ottaa vastuuta mistään - en ainakaan omista ostopäätöksistäni ja teoistani. Ei tätä maailmaa voi enää pelastaa, mutta toivon lopullisen tuhon tulevan vasta MINUN kuolemani jälkeen.

-Taavi Tönkkönen-

Tämä tuli kirjoitettua eräänä pahana päivänä, kun negatiivista palautetta oli tullut kuunneltua liikaa. Joitakin ihmisiä näyttää kovasti harmittavan, että me yritämme "parantaa maailmaa". "Ei se kumminkaan mitään auta" on yleinen lause, mitä meille sanotaan. Auttaako se sitten enemmän, että ei tee mitään? Vai kolkuttaako joidenkin omatunto, kun he tietävät, että heidänkin pitäisi yrittää..? Ei kai kukaan voi pelastaa koko maailmaa, mutta omista valinnoistaan ja tekemisistään on aina itse vastuussa.

Hosted by www.Geocities.ws

1