Sademetsän ystävän helpot perussäännöt ovat:
1) Osta kotimaisia, lähellä tuotettuja sesonkituotteita ja selvitä kaukaa saapuneen tuotteen alkuperä.
2) Kysy hedelmien, lihan tai huonekalujen yms. alkuperää kauppiaalta, valmistajalta tai maahantuojalta. Kysyminen kertoo, että asia on tärkeä.
3) Vastuullisesti tuotettuja sademetsätuotteita löytyy ja ne ovat parempi vaihtoehto kuin sademetsätuotteiden ostoboikotti, joka saattaa viedä metsien
paikallisväestöltä elinkeinon ja tulonlähteet.
PALMUÖLJY
Palmuöljyntuotanto on suurin yksittäinen sademetsiä uhkaava tekijä. Nykymenetelmin tuotettu palmuöljy ei ole ilmastoystävällinen tuote.
Palmuöljyntuotanto on tärkeä tulonlähde ja työllistäjä kehittyville maille. Öljypalmua tulee kuitenkin kasvattaa ympäristön etu huomioon ottaen,
eikä viljelmien tieltä saa tuhota sosiaalisilta ja luonnonarvoiltaan tärkeitä metsiä.
Palmuöljyä sisältävät esim. monet: ranskanperunat ja valmisruoat; kakut, keksit ja muut leivonnaiset; perunalastut; kasvirasvajäätelö ja suklaa;
margariinit; saippuat, kosmetiikka ja pesuaineet; tuholaistorjunta-aineet; biopolttoaineet.
Biopolttoaineista on toivottu ilmastonmuutoksen pysäyttäjää. Kestämättömästi tuotetut biopolttoaineet uhkaavat kuitenkin trooppisia sademetsiä, sillä niiden raaka-aineina voi olla sademetsäalueilla tuotettu palmuöljy tai sokeriruoko. Autoilijan on hyvä muistaa, että biopolttoaineet yksin eivät ratkaise autoilun ympäristöongelmia. Tällä hetkellä autoilija voi vähentää ympäristörasitustaan valitsemalla vähäpäästöisen auton. Autoilijan tärkein ympäristöteko on kuitenkin autoilun vähentäminen.
Elintarvikkeen sisältämän rasvan tai öljyn laatua ja alkuperää voi kysyä kauppiaalta tai tuotteen valmistajalta. Tiedon levittäminen ja asiasta kysyminen on tärkeä ruohonjuuritason ympäristöteko, sillä elintarvikejalostajat ja vähittäiskauppa voivat eniten vaikuttaa palmuöljyn vastuullisen tuotannon yleistymiseen.
Kosmetiikassa ja hygieniatuotteissa kuluttaja voi suosia vastuullisesti tuotettua palmuöljyä sisältäviä tuotteita. Eräät yritykset ovat sitoutuneet käyttämään tuotteissaan kestävästi tuotettua palmuöljyä (esim. The Body Shop). Kestävän palmuöljyn yhdistys eli RSPO (Roundtable on Sustainable Palm Oil) on WWF:n aloitteesta syntynyt yhdistys, johon kuuluu palmuöljytuottajia, jalostajia, jälleenmyyjiä, kansalaisjärjestöjä ja muita sidosryhmiä.
LIHA
Kasvisravinnon – viljan, vihannesten ja hedelmien – tuottamiseen tarvitaan vähemmän maa-alaa kuin lihan tuottamiseen, mikä tekee kasvispainotteisesta
ruoasta ekologisemman vaihtoehdon. Viime vuosina tuhotuista sademetsäalueista jopa 70 % on karjan laidunmaana ja loput suurimmaksi osaksi karjalle
kasvatettavan soijarehun viljelymaana.
Suomalainen pihvinystävä voi omalta osaltaan suojella sademetsää valitsemalla lautaselleen lähellä tuotettua naudanlihaa sekä kotimaisia kasviksia, kalaa ja riistaa. Kotimaisen naudanlihan tuotanto uhkaa sademetsiä huomattavasti vähemmän kuin kaukaa tuotu brasilialainen naudanliha tai Suomessa soijalla kasvatettu broileri ja porsaanliha. Soijaa sisältävää kasvisravintoa ei kannata boikotoida, sillä soija on tärkeä toimeentulolähde monelle kehitysmaalle.
BANAANI
Banaania viljellään tällä hetkellä maailmassa n. 4,1 miljoonan hehtaarin alueella. Valtavat banaaniplantaasit ovat Väli-Amerikassa yksi sademetsien
tuhoamisen syy. Suosi kotimaisia hedelmiä ja vihanneksia! Kotimainen omena on sademetsien kannalta parempi vaihtoehto kuin pitkän matkan kulkenut
kaukomaan hedelmä. Ostoskoriin kannattaa valita kestävällä menetelmällä tuotettuja Reilun kaupan banaaneja.
SUKLAA & SOKERI
Suklaa kasvaa tropiikissa kaakaopapuina. Kaakaopuuta viljellään valtavilla peltometsäviljelmillä, maailmanlaajuisesti 7,5 miljoonalla hehtaarilla.
Kaakaoviljelmät toimivat yleensä vain n. 25 vuotta, minkä jälkeen ne joudutaan hylkäämään ja jäljellä oleva metsä hakataan yleensä pelloksi.
Suomeen tuodaan kaakaota vuosittain yli 8 miljoonaa kiloa, mutta lukuun ei ole laskettu mukaan esim. suklaata tai muita kaakaota sisältäviä tuotteita.
Sokeriruoko on todennäköisesti eniten sademetsien monimuotoisuutta tuhonnut viljelykasvi, ja sokeriruokoplantaasien tieltä on tuhottu sademetsää etenkin
Latinalaisen Amerikan rannikolla. Ruokosokeria viljellään 19,6 miljoonalla hehtaarilla. Noin neljännes Suomessa käytetystä sokerista on ruokosokeria,
loput Euroopassa tuotettua juurikassokeria.
Kun makeannälkä iskee, syö kotimaisia hedelmiä ja marjoja tai leivo itse pullaa tai marjapiirakkaa. Suklaissa suosi luomua ja Reilun kaupan vaihtoehtoja. Reilun kaupan suklaan, sokerin ja kaakaon tuotannossa käytetään vähemmän kemikaaleja ja pyritään välttämään metsän raivausta.
KAHVI JA TEE
Kahvia viljellään 10,6 miljoonalla hehtaarilla. Kahviviljelmällä maaperä köyhtyy nopeasti, ja viljelijät joutuvat paremman ja suuremman sadon toivossa
laajentamaan viljelmiään ympärillä oleviin sademetsiin. Viljelmillä käytetyt kemikaalit pilaavat yleensä maaperän viljelykelvottomaksi. Teen tuotannossa
on samanlaisia ongelmia. Suomeen tuodaan paahtamatonta kahvia 63 miljoonaa kiloa vuodessa. Mustaa teetä tuodaan n. 1,2 miljoonaa kiloa ja vihreää teetä
250 000 kiloa vuodessa.
Voit suojella sademetsän ainutlaatuista luontoa ostamalla Reilun kaupan kahvia, jonka tuotannossa pyritään vähentämään kemikaalien käyttöä ja
välttämään metsien raivaamista. Kahvipaketin kyljestä voit löytää myös UTZ Certified -merkin, joka kieltää metsien raivauksen
ja vaatii kahvintuottajia noudattamaan lakeja. Täytä teekuppisi Reilun kaupan teellä tai yrttiteellä.
TUPAKKA
Tupakan viljelyssä käytetään suuria määriä vesistöjä ja maaperää saastuttavia kemikaaleja. Tupakkasadon kypsyttyä lehdet korjataan ja kuivataan.
Tupakan valmistuksessa tarvitaan puuta. Eteläisessä Afrikassa hakataan vuosittain 200 000 hehtaaria metsää polttopuuksi tupakan kuivaamista varten.
Yhtä tupakkatonnia kohti tarvitaan 8-15 tonnia puuta. Määrään on laskettu mukaan tupakan kuivatus, kääreet, pakkaus ja mainokset. Vuodessa tupakan
valmistaminen ja myynti kuluttaa siis 340 - 639 miljoonaa tonnia puuta. Tupakan tumppaaminen lopullisesti on paitsi terveysteko myös sademetsien
suojeluteko.
PUUVILLA
Puuvillaa viljellään tällä hetkellä 32,7 miljoonan hehtaarin alalla n. 90 maassa. Viljelmillä on valtavia ympäristövaikutuksia tropiikin luontoon.
Eroosio, maaperän köyhtyminen ja vesistöjen saastuminen ovat tavallisia puuvillaviljelmien aiheuttamia ongelmia. Puuvillapelloilla ja tuotteen
jalostamisessa käytetään enemmän torjunta-aineita kuin minkään muun kasvin viljelyssä. Runsaan keinokastelun takia luonto kuivuu; pohjavedet
laskevat ja maaperä suolaantuu.
Reilun kaupan ekopuuvillan (esim. Finlayson, Nanso) kasvatuksessa ja käsittelyssä ei ole käytetty kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita ainakaan niin paljon kuin puuvillantuotannossa yleensä. Kuluttajan kannattaa kysyä asiasta kauppiaalta ja vaatteen valmistajalta. Kierrätä! Tee löytöjä kirpputoreilta, kierrätyskeskuksista ja mummolan ullakolta. Lahjoita omat tarpeettomat vaatteesi hyväntekeväisyysjärjestölle tai myy itse kirpputorilla. Vaatteiden kierrättäminen vähentää materiaalin ja energian kulutusta sekä epäsuorasti myös tekstiilituotannon päästöjä.
PUUKALUSTEET
Sademetsien laittomat hakkuut ovat vakava ongelma Etelä- ja Väli-Amerikassa, Keski-Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Arvioiden mukaan n. 80 % Amazonin
hakkuista on laittomia ja maailmassa tehdään laitonta puukauppaa n. 120 miljardilla eurolla joka vuosi.
Trooppisen puun suosio sisustuksessa ja puutarhakalusteissa kasvaa jatkuvasti. Eksoottisista puulajeista valmistetun kahvipöydän, puutarhatuolin tai parketin vuoksi on kuitenkin ehkä kaadettu pala korvaamatonta sademetsää. Sademetsän ystävän kannattaa suosia kotimaisia ja eurooppalaisia puulajeja sekä bambua ja rottinkia. Lämpökäsittelyllä kotimaisestakin puusta saadaan kovaa, kestävää ja väriltään tummaa.
Lähde: ’SADEMETSÄ KOTONASI – Kuluta harkiten’. WWF Suomi, 2007. Lyhennelmän kirjoitti Katariina.