Minä kiipeän korkealle vuorelle,
josta katselen maailmaa,
pahuuden valtaamaa.
Vihaa
rasismia
sotia;
turtuneet simät katsovat
yli maailman kuohuja.
Minä lasken kyyhkysen lentämään
tuomaan rauhaa päälle rosoisen - ruman maan.
Kaikki muurit vain rakkaudella
pystyy murtamaan.
Mielessäni joka päivä
päästän vapaaksi kyyhkysen
vihreää oksaa nokassaan kantaen.
Kaikkea ei muuttaa voi,
mutta aina jossain laulu onnesta soi.
Minä muutan maailmaa mielessäin,
sillä kaikki suuri lähtee sisältä päin.
Rakennan siltoja välille
maiden
kansojen
ihmisten.
Murran polkuja läpi graniitin,
läpi tumman asfaltin.
Uusi toivo aina jossakin orastaa,
siemenen puuksi kasvattaa
-rauhan sanomaa kansoille näin julistaa.
Kirjoittanut: Anna-Maria Abe