Kulkuri oli kissa, joka olisi ansainnut ihmisiltä paremman kohtelun. Se eli lapsuuden kesieni maalaiskylässä talojen ja tunkioiden
liepeillä. Se oli ihmisrakas ja selvästi jonkun entinen kissa, mutta ihmiset ajoivat sen pois aina kun se yritti
lähestyä, ja lapsia kiellettiin silittämästä sitä, koska se oli "räkätautinen". Kun puolustin sitä kivittäviltä pojilta
ja ongin sille kaloja, en arvannut enkä ymmärtänyt, miten syvän ja liikuttavan kiintymyksen kohteeksi se minut valitsi.
Sen kesän Kulkuri seurasi minua kuin varjo -uskollisemmin kuin yksikään koiristani sen jälkeen -ja laukkasi perässäni, kun potkulaudalla
painelin pitkin kylänraittia. Kulkuri-paralla olisi ollut antaa lahjaksi mitä syvintä ystävyyttä ja kiintymystä, jos vain joku olisi
ottanut sen vastaan. Mutta ihmiset torjuivat ja hylkäsivät sen, minäkin lopulta. Vieläkin riipaisee, kun muistan miten joskus
hätistin sen pois. ja kun koulut alkoivat, palasin kaupunkiin. Joskus syksyllä kuulin, että eräs naapuri oli ampunut sen.
En unohda Kulkuria koskaan. En myöskään Pupulia, kesänaapurin kesäkissaa ja selvästi Kulkurin pentua, jonka otimme talveksi hoitoon.
Pupulista tuli kaikkea sitä, mitä Kulkurikin olisi ollut: ihmisrakas ja seurankipeä, välillä tunteellinen ja välillä kujeileva,
ja aina lapsillekin äärettömän kiltti ja pitkämielinen. Kaikista kissoistani Pupuli oli rakkain ja vekkulein. Mutta aikuisille
se oli "vain kissa".
Kesällä Pupuli palautettiin kesänaapureillemme, ja elokuussa se synnytti kuusi pentua. Silloin lapsena niitä vain ihastelin,
vasta paljon myöhemmin tuli mieleen pohtia, miten kävi Pupulin ja sen pentujen, kun syksy tuli. Meille Pupulia ei enää otettu, koska
meillä oli uudet huonekalut. En voi kuin toivoa, että se sai hyvän elämän jossain muualla.
Omat kissani ovat kaikki olleet maatiaiskissoja, ja vaikka yhdestäkään en joutunut mitään maksamaan, ei niiden arvoa olisi
voinut mitatakaan. Paljonko maksaa rakas perheenjäsen? Tulee paha mieli, kun ajattelee miten paljon maailmaan syntyy ihania, terveitä
ja älykkäitä kissoja, valloittavia persoonallisuuksia, joilla olisi ihmiselle paljon annettavaa, jos vain oman ihmisen löytäisivät.
Suomessa ei ole villikissoja -on vain paljon hylättyjä ja laiminlyötyjä kotikissoja. Lähetän lämpimän ajatuksen teille kaikille nykyisille
tai tuleville kissanomistajille, jotka haluatte pitää hyvää huolta lemmikistänne ja kantaa vastuun sen lisääntymisestä.
"Yksi pieni kissa muuttaa tyhjään asuntoon saapumisen kotiinpaluuksi."
Kirjoittaja: Merja Heikkilä
(Suomentajan alkusanat Angela Gairin kirjaan Kotikissan hoito, Valitut Palat 1998)