Ompelukerho

Onnellinen kana

Onnellinen kana on aina vapaa, mutta ei välttämättä luomukana. Onnellinen kana käy ulkona, eikä elä liian isossa laumassa. Taas kerran kirjoitan kanoisra Ompelukerhon lehteen, koska he entistä enemmän ovat sydäntäni lähellä. Kanojen olot eivät ole vuosien varrella muuttuneet yhtään paremmiksi, mutta pientä valoa sentään on näkyvissä: perinteiset häkkikanalat kielletään vuoteen 2012 mennessä. Tilalle tulevat virikehäkkikanalat, joissa on pesät, orret ja pehkuja. Kanoja saa olla neliömetrillä korkeintaan 13. Ehkä siinä on hieman parannusta vai... Saavat ainakin kopsutella pehkuissa, mutta tilaa on NIIN vähän.

Omat kanaseni
Asia on muuttunut minulle entistä henkilökohtaisemmaksi, koska keväällä 2004 hankin omia kanoja (4 kanaa ja kukon.) Voin nyt kokemuksesta sanoa kanojen olevan aivan ihania, uteilaita ja seurankipeitä olentoja, vaikka ovatkin hirveitä sottapyttyjä! Sen takia meilein kerran kuussa kanalassa pitääkin tehdä suursiivous: pestä lattia ja vaihtaa pehkut. Tällä hetkellä minulla on 5 kanaa: Miina (valkoinen), Meirami (ruskea), Malina (musta), Myrtti (ruskea) ja Mustikka (kermanvaalea) + kukko Jeremias (oranssinruskeanmusta.)

Kanat saisi kuulemma helpostikin oppimaan omat nimensä, mutta ainakaan vielä minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa viettää heidän kanssaan. Kanojan sosiaalista elämää olisi mukava seurata enemmänkin ja opetella tuntemaan jokaisen kanan luonne-erot paremmin.

Jokapäiväisiin kanalatöihin kuuluu veden vaihtaminen, munien kerääminen, jyvien heittely, aamiaisen vieminen (piimää ja puuroa ym), kanalan kosteuden seuraaminen jne. Minun kanalassani on helposti joko liikaa kosteutta (sateisella tai muuten märällä ilmalla) tai sitten liian kuivaa (kovilla helteillä ja pakkasilla.) Ulkotarhasta kanat söivät kaiken vihreän parissa kuukaudessa, vaikka se oli hirveä pusikko. Sinne pitääkin sitten heitellä ruohoa aina ohi kulkiessa -tai muita "herkkupaloja". Olen opettanutkin heidät siihen, että töihin lähtiessäni annan pari keksiä verkon väleistä -sitä jo osataankin odotella: rynnätään täysillä aidan viereen vaikka sisältä!

Kesäisin "ulkoilutan" kanojani (naapurit varmaan pitävät hulluna!) päästäen heidät tarhasta ulos rinteeseen ja ruohikkoon. Kanojen ulkoiluttaminen on siitä helppoa, että he pysyvät yhdessä laumassa eivätkä mene kauas. Silti pitää vahtia, koska tie (autot) ja metsä (villieläimet) ovat lähellä.

Kanat ovat hellyyttävän söpöjä jostessaan tai esim. hypätessään ilmaan saadakseen pensaasta marjan, heh. Eipä yhtään kaduta kanalaisten hankkiminen! Vaikka puolustuskyvyttömistä eläimistä onkin sitten vastuussa niin kauan kuin he elävät -ja kun pitäisi vielä pyrkiä järjestämään heille mahdollisimman onnellinen ja "kanamainen" elämä. Siinäpä sitä kananhoitajalle puuhaa!

Minun maatiaiskanani elävät kanssani koko (toivottavasti pitkän) elämänsä ja toivon voivani haudata heidät aikanaan omaan puutarhaani. Kasvissyöjänä kun en syö eläimiä – saati sitten lemmikkejäni. Jotkut ystäväni pitävät kanoja tyhminä olentoina; onko ihmisen helpompi syödä eläimiä, joita pitää tyhminä? MINULLE KAIKKI ELÄIMET OVAT YSTÄVIÄ – EIVÄT RUOKAA!

Merkinnöistä
Vuoden 2004 alusta lähtien kananmunissa on ollut pakko olla merkintä munien tuotantotavasta (kaikissa EU-maissa):
0 = luomumuna eli luomukanalassa munittu muna
1 = ulkomuna: talvipakkasten vuoksi ulkokanaloita ei ole pohjoisessa
2 = lattiamuna eli vapaan kanan muna
3 = häkkimuna eli häkkikanalan muna
Tämän numeron jälkeen on alkuperämaan kirjainlyhenne (suomi=FI) ja viimeksi tulee kanalan tunnistenumero, jonka perusteella voidaan jäljittää munan tuottaja. Kaikilla munia tuottavilla kanaloilla on oma tunnuksensa. Pienkanaloiden munilla ei ole omaa merkkiä. Ehkä niitä ei riitä myyntiin tai niitä ei edes haluta tarjolle tässä yhä suurempiin yksiköihin tähtäävässä tehotuotantoyhteiskunnassa.

Testi
Ostin kaupasta kuuden munan kennon luomumunia. Jokaisen munan päällä oli numerot: 0FI 12881 OR L 113 ja kennossa nettiosoite: www.kultamuna.fi, jonka sivuille menin testiä tekemään. Kesti hetken ennen kuin keksin, mihin pääsen numerosarjoja syöttämään: tuottajan sivut, laatumerkintä. Sieltä löytyi ”lokerot” numeroja ja kirjaimia varten: tuotantotapa 0, maatunnus FI, tilatunnus 12881, pakkaamo OR, tyyppi L, erä 113, etsi tuottaja: Uusitalo Hannes, Loppi (kotitilan sijaintipaikkakunta), munan oli muninut Lohmann-rotuun kuuluva kana. Siinä kaikki tiedot mitä löysin – olin pettynyt, mutta en yllättynyt. Sivuilta ei löytynyt edes sitä, m ontako kanaa kyseisessä luomukanalassa on. Siellä oli vain mainosten lisäksi yleisiä luomutuotantoehtoja. En kostunut tiedoista paljoa – odotin löytäväni edes kanojen lukumäärän. Näinkö meitä TAAS petetään?

Häkkikanat, vapaat kanat, luomukanat
Munijakanat teurastetaan noin 1,5 vuoden iässä, jolloin tuottavuus alkaa laskea eivätkä luomukanatkaan saa elää kuin 2 – 3 munintakautta. Kanojen luontainen elinikä on kuitenkin 7 vuotta ja ikäennätys 15 vuotta. Noin 90 % munista tuotetaan häkkikanaloissa eli munat ovat tehotuotettuja – toisin sanoen tulosta eläinrääkkäyksestä. Katso tarkkaan, mitä munissa lukee ja tiedä mitä se tarkoittaa!

Luomukanat elävät lattiakanaloissa, joissa he voivat käyttäytyä lajityypillisellä tavalla; munia pesiin, nukkua orsilla, tepastella pehkuissa tai hiekassa ja käydä kesäaikaan ulkona. Luomukana syö vain kotimaista luomurehua, johon ei saa lisätä keltuaisen väriä voimistavia keinotekoisia väriaineita. Ihmiset usein ihmettelevät, mikä on luomukanan ja vapaan kanan ero. Ja sehän on juuri ULKOILU, mikä on mielestäni hyvin tärkeä pointti sen lisäksi, että luomukanalassa pitää myös olla IKKUNAT.

Vapaa kana ei elä häkissä, mutta ei ollenkaan välttämättä ulkoile ja voi elää liian isossa laumassa. Myös luomukana voi elää liian isossa laumassa, jolloin kanat eivät opi tuntemaan toisiaan yksilöllisesti ja se aiheuttaa stressiä. Yhteen parveen sopii selvästi alle 30 kanaa, vaikka kana oppiikin tunnistamaan yksilöinä keskimäärin 80 lajitoveria. Lauman sopivaan kokoon vaikuttaa myös kanojen käytössä olevan tilan määrä. Kanojen käyttäytymishäiriöt (toisten nokkiminen, kannibalismi, munien syöminen) ovat aina seurausta siitä, että jokin kanalassa on ristiriidassa kanan vaistojen kanssa. Luonnonvaraisilla kanoilla ei näitä häiriöitä esiinny koskaan! Eläinrakas ihminen ostaakin luomumunia tai hankkii munansa suoraan pienkanalasta, mikä ei monellekaan taida olla mahdollista.

Ehkä suoramyyntipisteistä, toreilta ja luomuruokapiireiltä (luomuruokapiiri Ryyniremmi toimii Forssan seudulla) voisi kysellä myytävien kananmunien tuotantotavoista ja kanojen lukumäärästä. Toreilla ainakin voidaan myydä ihan pokkana myös häkkikanojen munia – ole varovainen. Joka tapauksessa kannattaa jättää munat kokonaan ostamatta, jos kaupassa ei ole luomumunia. Ihminenhän pärjää hyvin myös kokonaan ilman kananmunia. Kaupan voi myös pyytää hankkimaan eettisempiä tuotteita. Itse en halua ostaa mitään elintarviketta, jonka tuotantoon liittyy eläinten tuskaa ja kärsimystä. Aina löytyy vaihtoehto – ja jos ei löydy, jätän tuotteen kokonaan ostamatta.

Lähteet: Oikeutta Eläimille kesäkuu ja lokakuu 2004, Forssan lehti 11.11.2004, Helena Telkänranta: Kanojen maailma, Miriam Soledad Ramirez ja Kaarina Valoaalto: Gallina libre : vapaa kana, Katarina Rehnström: Luomukanan hoito, www.valitsemuna.fi, www.kultamuna.fi

Vaihtoehtoja
Munamaito: 2 dl soijajauhoja ja 5 dl vettä (kasvisliemi käy ainakin makaronilaatikkoon) ½ litran ohukaistaikinaan ½ dl soijajauhoja.

Pistän vielä lettutaikinan ohjeen Mirka Muukkosen ja Anna Särkisillan kirjasta: ”Vegaanin kasviskeittokirja” (löytyy kirjastosta tai kirjakaupasta – kirjasta on otettu uusia painoksia):
LETTUTAIKINA:
1 l soijamaitoa tai 1 l vettä ja 1 dl soijajauhoja
3 dl ohrajauhoja, 3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa, 3 tl sokeria, 2 rkl öljyä
Sekoita kaikki aineet ja paista letut öljyssä pannulla.

KYSYMYS: ”MIKSI SINÄ OLET KASVISSYÖJÄ?”
VASTAKYSYMYS: ”MIKSI SINÄ HALUAT TUKEA TEHOTUOTANTOA?”

Kysymys: ”Onko eettisempää korvata kotimainen kana ulkomailta tuodulla tofulla, kun ruuan tuonti edistää globalisaatiota?”
Vastaus: ”Vegaanien ajattelussa kanaa tai mitään muutakaan eläinperäistä tuotetta ei tarvitse korvata millään, sillä vegaanin ajattelun mukaa kana ei ole ruokaa! Siksi vegaani ei tee valintaa kotimaisen kanan ja ulkomaisen tofun välillä, vaan lähinnä kotimaisten palkokasvien ja ulkomaisen tofun välillä.”
(toim.huom.Tietääkseni Suomessa myytävä tofu valmistetaan kuitenkin Suomessa ja luomuviljellyt soijapavut tuodaan ulkomailta).
- Vegaia 2/2005 –

Kanoista kirjoitti kananhoitaja Merja
palaute: [email protected]
KIRJAVINKKI
Katarina REHNSTRÖM: Kylpevät kanat ja sarvipäälehmät : kotieläinten hyvinvointi ja sen haasteet.
Kirjassa on paljon asiaa mm.eläinten lajinmukaisesta käyttäytymisestä. Suosittelen!
Hosted by www.Geocities.ws

1