Eläintenpito on 1960-luvulta lähtien muuttunut vähitellen tehotuotannoksi myös Suomessa. Eli eläimiä kohdellaan kuin koneita. Mitä vanhempi ikäluokka, sen vaikeampi totuutta on uskoa.
Munivia kanoja on Suomessa noin 4 miljoonaa. Suurin osa kananmunista tuotetaan häkkikanaloissa (häkkikanalakielto astuu voimaan vasta vuonna 2012.) Yhdessä häkissä saa pitää enintään viittä kanaa; yhdellä on tilaa 480 cm2 (alle A4-arkki!) Häkin korkeus on noin 38-40 cm ja niitä saa pinota päällekäin kolmeen kerrokseen. Luonnostaan touhukkaat kanat eivät pysty käyttäytymään lajilleen tyypilliseen tapaan: kuopimaan maata, rakentamaan pesää, etsimään ravintoa, kylpemään, sukiman höyhenpeitettään, oikomaan siipiään.
Munivien kanojen ura alkaa varhain. Juuri kuoriutuneista poikasista urokset tapetaan. Naaraat trimmataan tehomunijoiksi jalostuksella, ruokinnalla ja valaistuksen sääntelemisellä. Kana ei pysty lopettamaan munimista, vaikka se riutuisi nälkäkuoleman partaalla, koska se on jalostettu munimaan. Munijaura on ohi 11-13 kuukauden iässä, silloin kanat ovat lähes kaljula ja peräpäästään verille nokittuja. Kanan ikä on normaalisti keskimäärin 7 vuotta; jopa 15-vuotiaita kanoja tunnetaan.
Tuotantonsa lopettaneet kanat ovat Suomessa melkein ongelmajätettä, mikä selvästi näkyy kanojen kohtelussa. Kanat pakataan kuljetuslaatikoihin urakkatyyliin ja ronskein ottein. Katkenneet jalat ja siivet ovat tavallisia. Kanalaatikot pinotaan kuorma-autoon päällekäin ja rinnakkain. Tuhannet kanat kuolevat kiljetuksen aikana kylmyyteen, kuumuuteen tai hapenpuutteeseen.
Kanat tapetaan siipikarjateurastamoissa. Tällä hetkellä Suomessa ainoastaan yksi suuri teurastamo ottaa vastaan munintansa lopettaneita kanoja, joten kiljetusmatkat kestävät pahimmillaan 10 tuntia. Teurastus tapahtuu koneilla. Ihmistä tarvitaan ripustamaan kanat koukkuihin pää alaspäin (aiheuttaa eläimille pelkoa ja voimakasta kipua) ja suolistuksessa.
VAIHTOEHTO - Luomukana
Luomutuotannossa eläimiä on hoidettava niin, että ne voivat mahdollisimman paljon käyttäytyä lajilleen tyypilliseen tapaan.
Eläinten hyvinvointi on tärkeintä. Munivat kanat on päästettävä kesäisin ulos. Luomukanalle on annettava osa jyvistä pehkun sekaan
etsittäväksi ja juureksia nokittavaksi. Pesien sisällä pitää olla hämärää ja päivän pituutta ei saa jatkaa keinotekoisesti yli 16
tunnin. Kanalaan pitää tulla luonnonvaloa eli ikkunat on oltava.
Kana tarvitsee tilaa ja liikkumavapautta. Tilanpuute aiheuttaa stressiä ja stressi nokkimisen tarvetta. Hengiltä nokkiminen ja jatkuva toisten ajaminen on merkki kanalan huonoista olosuhteista. Kana on voimakkaasti laumaeläin, mutta lauma ei saa olla liian iso. Kana ei pysty tunnistamaan kaikkia lajitovereitaan liian suuressa laumassa. Arvojärjestyskiistoja alkaa tulla jo 15 kanan laumassa.
Ja tärkeät luontaiset käyttäytymistoiminnot on otettava huomioon:
- pesään muniminen rauhassa, mikä on kanoillla erittäin voimakas tarve
- orrella nukkuminen
- ruoan haku ruopsuttamalla ja nokkimalla
Broilerit ovat tuotantoa varten jalostettuja, nopeakasvuisia ja raskasrakenteisia hybridejä (=suunnitelmallisesti luotu risteytys.) Broilereiksi Suomessa kelpaavat sekä kukko- että kanapoikaset. Kasvatus on sopimustuotantoa teurastamoiden kanssa. Kasvattaja saa vuorokauden ikäisiä untuvikkoja, jotka lähetetään teurastettavaksi viiden viikon ikäisinä. Broilerihalleissa on samalla kertaa ainakin 20 000 lintua, vaikka kana oppii tuntemaan vain 100 lajitoveriaan = arvojärjestystä selvitetään jatkuvasti.
Eläintiheys on yli 20 kpl/lattianeliömetrillä: se tarkoittaa, että linnut muodostavat melkein yhtenäisen "maton" kasvattamon lattialle lähestyessään teurastusikää. Lattialla on kuivikkeita, ruokaa on saatavilla koko ajan automaateissa, samoin vettä -ei muuta sisustusta, ei orsia, ei ikkunoita. Valaistus on päällä jatkuvasti tai 23 tuntia vuorokaudessa. Normaalioloissa kananpoika nukkuu 10 tuntia vuorokaudessa!
Nopea kasvu rasittaa myös sydäntä ja keuhkoja. Kasvattamoista löytyy kuolleita lintuja päivittäin. Myös osa untuvikoista kuolee -nälkään, koska ei ole emoa opettamassa syömään. Suurimman stressin aiheuttaja on teurastus ja sitä edeltävä lastaus: lintuja laitetaan liikaa kuljetusastioihin ja autoihin; kovakouraisesti tai koneellisesti. Teurastamoissa linnut ripustetaan pää alaspäin liukuhihnaan. Kuolema tulee nopeasti, jos pysyy paikallaan ja pää osuu tainnutusastiaan. Muuten voi joutua hengissä verenlaskuun tai jopa kynintäkoneeseen (60-asteiseen veteen.)
Jotkut broilerilaadut yrittävät parantaa imagoaan:
- jyväbroilerin ainoa ero on rehun koostumuuksessa
- Kariniemen kananpojat saavat nukkua 3 tunntia vuorokaudessa ja niitä on hieman vähemmän neliömetrilä
VAIHTOEHTO - Luomubroileri
Luonnonmukaista broilerinkasvatusta harjoitetaan Keski-Euroopassa, mutta ei valitettavasti ainakaan vielä Suomessa.
Siellä linnut ovat hitaammin kasvavia ja huomattavasti terveempiä; niillä on orret ja ulospääsymahdollisuus
kesäisin. Toivottavasti Suomesta löytyisi sen verran aktiivisia ja eettisiä asioita arvostavia kuluttajia, että he
pystyisivät omilla valinnoillaan pakottamaan elintarviketeollisuuden ja tuottajat muuttamaan tyotantotapojaan.
Tukirahoitus ja eläinten kunnollinen kohtelu pitäisi jollakin tavoin sitoa yhteen. Mitä useampi kuluttaja kiinnittää
ostovalinnoissaan huomiota eläinten oloihin, sitä nopeammin edistystä eläinten pidossa tapahtuu.
HUOM! Päivitys (09/2005): Suomessa toimi jo vuonna 2002 kaksi luomubroilerin tuottajaa! Maksuhalun puutteesta johtuen tuotanto lopetettiin!! Vaadi jälleen luomubroileria omaan kauppaasi ja tue eläimistään huolehtivia yrittäjiä!
Sikojen päästäminen kesällä ulos on edelleen harvinaista. Moderni suomalainen lihasika viedään teuraaksi 4-5 kuukauden iässä. Siat ajetaan peräkkäin kouruun ja ne näkevät miten edellä kulkeva tainnutetaan -se lisää pelokkuutta. Sikojen sähkötainnutus on eläimille tuskallinen.
Tehosikalaelämäänsä turhautuneet siat näykkivät toisiaan ja purevat poikki toistensa saparoita. Lääke saparo-ongelmaan olisi tarjota sioille virikkeitä ja muuttaa niiden elinympäristö eläinten luonnollista käyttäytymistä suosivammaksi, eikä leikkaamalla saparot poikki (kuten joissakin maissa SAA tehdä!)
Suomessa saa vuoteen 2006 asti pitää joutilaita emakkoja kääntymisen estävissä yksittäishäkeissä, jotka estävät myös itsensä rapsuttamisen ja liikkumisen. Siitä aiheutuu emakoille voimakasta turhautumista ja henkistä stressiä. Emakoilla on vaistomainen tarve rakentaa pesä. Ulkoilumahdollisuus ja rypemispaikka ovat myös tärkeitä emakon hyvinvoinnille.
Kuluttajien valinnat ohjaavat millaisissa oloissa sikoja pidetään. Aktiivinen kuluttaja etsii vaihtoehtoja. Suomessa ovat muutamat yksittäiset tuottajat järjestäneet sioilleen väljät, virikkeelliset olot sekä ulkoilutilat. Joukossa on sekä muutama luomusikala että muu.
Vaihtoehto - Luomusika
Luomuemakot ja -karjut on kesäisin päästettävä ulkojaloittelutarhaan. Luomuporsaiden hampaiden leikkaus on kielletty.
Sika on siisti eläin: syömistä, nukkumista ja ulostamista varten on oltava erilliset alueet niin sisällä kuin ulkonakin.
Sian on hyvä elää laumassa; se on seurallinen ja utelias eläin. Siat kommunikoivat keskenään: ne käyttävät ja tunnistavat
n. 40 erilaista ääntä.
Sioille pitää järjestää jatkuvaa puuhaa: olkia, turvetta tai maata tongittavaksi. Emakoiden häkkikasvatus on kielletty ja emakon on voitava porsia vapaana. Pesän tekoa varten on oltava runsaasti kiviketta -tarve rakentaa pesä on sioille erittäin tärkeä vaistotoiminta. Mutakylpyalue mahdollisuuksien mukaan. Luomusian geenejä ei saa muuttaa keinotekoisesti, eikä niille saa tehdä alkionsiirtoja.
Suomalaiset lehmät teurastetaan 4-5 vuoden iässä, vaikka ne eläisivät ainakin kymmenvuotiaiksi. Ikäennätys on tiettävästi 48 vuotta.
Vasikoiden erottaminen emosta heti syntymän jälkeen aiheuttaa voimakasta stressiä sekä emolle että vasikalle. V. '96 voimaan astuneissa eläinsuojelusäädöksissä määrätään, että vasikkaa ei saa pitää kytkettynä. Määräystä ei Suomessa noudateta, vaan jopa vastasyntyneitä vasikoita kytketään paalinarulla parteen tai seinään. Lehmä nuolee itseään ja toisiaan: se on seurustelumuoto. Lajitoverien välinen kanssakäyminen on tärkeää niin lehmille kuin vasikoillekin.
Vaihtoehto - Luomulehmä
Luomulehmä pääsee kesäisin ulos ja parteen kytketyt talvisin jaloittelemaan vähintään 3 kertaa viikossa. Makuualustan pitää
olla pehmeä, lämmin, puhdas -ei missään nimessä liukas! Tilaa on oltava tarpeeksi.
Lehmä haluaa poikia yksin. Luomulehmä saa aina nuolla vasikkansa, leimautuminen (= tunnistavat laumasta toisensa) alkaa ja he saavat olla yhdessä vähintään 5 päivää (ternimaitoajan.) Vasikan ensimmäiset imemiskerrat ovat tärkeitä, sillä vasikka saa emon ternimaidosta vasta-aineita tauteja vastaan. Alle puolivuotiasta vasikkaa ei saa kytkeä kiinni parteen. Alkionsiirto ja geeniteknologian käyttö on kiellettyä luomutuotannossa. Myös kasvua ja tuotantoa kiihdyttävien aineiden käyttö on kielletty, samoin ennakoiva lääkintä