Olsku-kissani syntyi helmikuussa 1995. Se oli ystäväni maatiaiskissojen pentu. Väriltään hopeatiikeri ja luonteeltaan melko omalaatuinen J Olskun ensimmäiset neljä vuotta sujuivat hyvin. Se oli todella terve ja lääkärissä käytiin ainoastaan rokotuksissa. Sitten kesällä 1999 kaikki muuttui.
Kesä oli todella kuuma ja asuin silloin 31m2 yksiössä Olskun ja Jatzi-kissan kanssa. Olsku alkoi rapsuttamaan ohimoitaan ja korviaan. Ja kun sää oli niin lämmin, ei mennyt kauankaan kun korvanlehdet olivat jo hiukan tulehtuneet. Kävimme pieneläin klinikalla ja saimme sieltä pistoksena kortisonia ja antibioottikuurin. Lääkäri oli melko vakuuttunut, että kyseessä oli ruoka-aineallergia.
Kortisonipistos vaikuttaa 4-6 viikkoa, minkä jälkeen kutina palasi jälleen. Lääkärin kehotuksesta aloimme kokeilla apteekissa myytäviä kissoille tarkoitettuja allergiaruokia. Erikoisruokia tuli syöttää ainoana ravintona 8 viikkoa, jotta selviäisi sopisiko kyseinen ruoka. Molemmat kissani inhosivat näitä ruokia ja söivät niitä todella nihkeästi. Kokeilimme 8 viikon jakson kolmea erilaista dieettiä: ensin kalaton ja viljaton ruokavalio , peura-peruna ja villakuore-riisi. Mistään näistä ei ollut apua kutinaan, vaan se palasi uskollisesti aina kortisonin vähetessä kissan elimistöstä.
Vaihdoimme lääkäriä ja pidimme muutaman viikon tauon kortisonissa, jotta Olsku saatiin valmiiksi allergiatestejä varten. Testi tehtiin verinäytteestä. Siihen valittiin yleisimmät kissoille allergiaa aiheuttavat aineet; esim. kana, porsaanliha, naudanliha, siitepölyjä, homeita, pölypunkki ym. Yhteensä 70 aineen vasta-aineita etsittiin verestä. Tyrmistykseksi koko testin tulos oli negatiivinen. Eläinten allergiatestit eivät ole yhtä luotettavia kuin ihmisten eikä ihmistenkään testit ole aina luotettavia!
Koska vastausta kutinan aiheuttajaan ei saatu, otettiin Olskusta vielä ihobiopsia-näyte, jonka tutkii patologi. Tästä tutkimuksesta saatiin varmuus, että kyseessä oli erittäin tyypilliset yliherkkyysreaktion aiheuttamat ihomuutokset. Lääkärit olivat sitä mieltä, että oireet eivät varmaankaan ole ruoka-peräisiä, koska allergiaruoista ei ollut apua. Hoitoa jatkettiin sitten vain säännöllisillä kortisonipistoksilla n.6 viikon välein. Olsku oli vakioasiakas, joka pääsi jonon ohi, milloin tarvitsi. Pistoksen laittaminen vei vain muutaman minuutin. Oireet olivat niin pahat o vuoden kuluttua niiden alkamisesta, että Olsku olisi repinyt itsensä hengiltä ilman lääkitystä. Kutina yltyi muutamassa päivässä aivan kauheaksi. Meillä oli reseptillä myös antibioottia, jota sain hakea, jos iho oli ehtinyt tulehtua.
Muutaman vuoden kuluttua päätin eläinlääkärimme kehotuksesta kokeilla homeopatiaa Olskun oireisiin. Eihän sillä ollut mitään menetettävää. Meille suositeltiin Nummelassa toimivaa eläinlääkäriä, joka oli opiskellut myös eläinhomeopaatiksi. Uskaltauduin ottamaan häneen yhteyttä, koska hän oli myös oikea el. ja ymmärtäisi täten mistä on kysymys. Aluksi keskustelin hänen kanssaan puhelimessa ja hän kyseli todella tarkasti kaikkea Olskun elämään liittyvää. Sitten sain kirjekuoressa homeopaattisia lääkkeitä. Lääkkeet annettiin ohjeiden mukaan ja niillä oli kyllä selvä vaikutus kutinaan. Olskulle kokeiltiin monia homeopaattisia valmisteita, mutta el. mukaan oikeaa ”tyyppilääkettä” ei löytynyt ja siksi oireet eivät pysyneet lopullisesti poissa. 8 kuukautta saimme kuitenkin näillä valmisteilla taukoa kortisonin käyttöön! Sen jälkeen ikävä kyllä jouduimme taas palaamaan entiseen hoitoon: maksimiannoksia kortisonia säännöllisesti.
Kun Olsku oli yhdeksän vuotias ja kortisonihoitoa oli annettu 5 vuotta (välissä tuo em.8kk:en tauko) tuli raja vastaan. Kissa sietää kortisonia paremmin kuin ihminen, mutta yleensä vuosien käytön jälkeen se aiheuttaa sokeritaudin, turvotusta, ihon ohenemista, immuniteetin heikkenemistä ym. Olskulla huomattiin virtsatietulehduksen yhteydessä, että sokeria oli pissassa +4. Virtsanäytteitä oli otettu tämän varalta aiemminkin, mutta vasta näin pitkän ajan kuluttua sokeri oli noussut.
Jos silloin ei olisi tavattu uutta lääkäriä vastaanotolla, olisi Olskulla ollut lopetuspäätös lähellä. Kortisonihoidon nostamaa sokeriarvoa ei voi alkaa hoitamaan insuliinilla, se menee liian monimutkaiseksi. Tämä uusi lääkäri huolestui tuloksista kovasti ja tutki Olskun papereita tarkoin. Hän ehdotti raakaruokintaa, koska sitä ei oltu vielä kokeiltu! Hän ehdotti hirvenlihasta ja riisistä tehtyä ruokaa vitamiinilisillä. Olin sillä hetkellä opiskelija ja rahat aina vähissä, joten lueskelin aiheesta ja päätin kokeilla dieettiä possunlihalla. Siirsin kaikki kolme kissaa dieetille, johon kuului vain possun sydäntä ja suikaleita.
Kolmen viikon kuluttua uuden ruokavalion aloituksesta Olskun iho-oireista oli kadonnut 95 %! Ensimmäiseen 8 viikkoon en antanut Olskulle edes vitamiinivalmisteita, koska ajattelin pelata varman päälle. Lääkäri myös kertoi, että aikuinen kissa ei kuole mihinkään puutokseen eikä osteoporoosiin kahdessa kuukaudessa. Nuori kissa tai pentu on eri asia. ensimmäisten kuukausien jälkeen lisäsin ruokavalioon ensin Nutriplus geelin (ravinto-vitamiinivalmiste, saa apteekista) sekä kalsium-jauheen. Sitten aloimme testata yksi aine kerrallaan, mikä sopisi. Kanasta tuli muutaman tunnin kuluttua syömisestä hirveä kutina, saman huomasin esim. Pirskattitableteista. Pirskatti sisältää hiivaa, joka luultavasti aiheutti oireita. Onneksi vähäinen määrä allergisoivaa ainetta aiheutti oireita vain päiväksi ja seuraavana päivänä kissa oli taas ok. Lammas ja hirvi sopivat hyvin Olskulle.
Raakaruokinta ei myöskään tullut yhtään niin kalliiksi kuin olin ajatellut. Kolme kissaa söi raakaa lihaa n.250g päivässä. Ostin sellaisia lihoja, joista oli päiväys lähellä umpeutua ja laitoin valmiina annoksina pakasterasioihin. Kahdelle muulle kissalla syötin toisessa huoneessa raksujakin.
Olskun viimeinen elinvuosi meni siis todella mukavasti. Kaikki karvat olivat kasvaneet takaisin, turvotus oli laskenut ja iho-oireet olivat todella vähäiset. Kortisonia jouduimme laittamaan ainoastaan kerran ja aivan pienen annoksen. Verinäytteessä maksa-, munuais- ja sokeriarvot olivat aivan priimat. Kaikki kortisonin aiheuttamat haitat olivat poistuneet! Valitettavasti kaikesta tästä hyvästä huolimatta, Olsku jouduttiin lopettamaan ärhäkän syöpäkasvaimen takia, joka ilmestyi aivan yhtäkkiä suuhun. Olsku oli silloin tasan 10-vuotias.
Olskun kanssa kokemani perusteella suosittelen kaikille, joiden lemmikillä on epäilystä ruoka-allergiasta, että aloittakaa eliminaatiodieetti raakalihalla. Kaikkein paras vaihtoehto olisi valita liha, jota eläin ei ole ennen syönyt, mutta kuten meidän tapauksessa, voi jokin muukin toimia. Eläimille myytävissä allergiaruoissa on väriaineita, lisäaineita, homeita ja esim. varastopunkkia, jotka voivat aiheuttaa allergikolle oireita.
Aiheesta voi etsiä tietoa internetistä hakusanoilla: raakaruokinta ja eliminaatiodieetti. Oman kissan kohdalla kannattaa keskustella lääkärin kanssa sopiva ruokinta ja tarvittavat lisäravinteet, jotta yksilölliset tarpeet tulevat huomioitua (kissan ikä, paino ym.) Raa’assa lihassa ei juuri ole kalsiumia, eikä kaikkea muutakaan kissan tarvitsemaa ainetta, joten mikäli lihoja ei syötetä luineen päivineen, ovat lisäravinteet tarpeen!
Raakaruokintaa voi harjoittaa myös osittain. Esim. itse syötän kissoilleni n. puolet raakaa lihaa ja puolet laadukasta eläinkaupan kuivamuonaa. Tällöin ei tarvita lisäravinteita, koska kuivamuonasta tulee tarvittavat vitamiinit. Raakaruokinta vähentää myös ulosteen määrää ja hajua, joten säästöä syntyy myös hiekkakustannuksissa.
Toivon, että Olskun kokemuksista olisi jollekin muulle apua!
Tea Kurki
Ompelukerho Helsinki
(lehdessä oli kuva Olskusta, valitettavasti sitä ei saatu tähän)