�Sin� itse, joka olet tehnyt ja luonut ihmisen, olet ainoa kuolematon, mutta me, kuolevaiset, olemme maasta luodut ja maahan me j�lleen menemme. Sill� niin olet Sin�, minun Luojani k�skenyt, kun olet sanonut minulle: Maasta sin� olet ja maahan olet j�lleen menev�. Ja sinne me kaikki ihmiset menemme muuttaen hautaitkumme veisuksi: Halleluja, halleluja, halleluja.�
Kaikkien on aika kuolla joskus. Kukaan ei voi vaikuttaa siihen mitenk��n. Kuolema on Jumalan tahto, sit� ei voi k�yd� rikkomaan.
�Taivas ihmetteli ja maan ��ret h�mm�styiv�t siit�, ett� Jumala ilmestyi ihmisille ruumiissa ja ett� Sinun povesi tuli taivasta avarammaksi. Sen t�hden Sinua, oi Jumalansynnytt�j�, enkelein ja ihmisten joukot ylist�v�t.�
Eteeni astelee puhtaasta valkeudesta nuori, kauniskasvoinen nainen sinisess� kaavussa.
�Neitsyt Maria!� heng�hd�n ja polvistun maahan, joka minua kannattelee. Puhdas valkeus on niellyt senkin, oi miksi.
�Nouse, yst�v�ni. Min� olen Jumalan tahdosta tullut sinut siunaamaan�, nainen sanoo yst�v�llisesti ojentaen siron k�tens� minulle. Tartun k�teen ja nousen.
�T�m� on minulle suuri kunnia�, mutisen nopeasti ja suutelen neidon k�tt�.
�Tule, meid�n on ment�v�, siunaukseni olet saava, yst�v�.�
�Totisesti on kohtuullista ylist�� autuaaksi Sinua, Jumalansynnytt�j�, aina autuas ja viaton ja meid�n Jumalamme �iti. Me ylist�mme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi ja serafeja verrattomasti jalompi, Sinua, puhdas Neitsyt, Sanan synnytt�j�, Sinua, totinen Jumalansynnytt�j�.�
Neito vet�� minua per�ss��n pit�en yh� k�dest�ni kiinni.
�Saanko kysy� jotain, arvokkain kaikista?� kys�isen, minua vaivaa t�m� loputon valkeus jonka sokkeloisessa usvassa seikkailemme.
�Kysy pois, yst�v�ni. Viel� hetken on minun tietoni sinun k�siss�si�, neito vastaa johdattaen minua edelleen eteenp�in.
�Mit� tapahtui?� kysyn hieman h�mill�ni.
�Jumala otti sinut luokseen.�
�Pyh� Jumala, pyh� V�kev�, pyh� Kuolematon, armahda meit�.�
Neito pys�htyy ja valkeudesta esiin astuu tumman puhuva mieshenkil�, jonka kasvot ovat riutuneet ja kalpeat.
�Min� jatkan t�st�, oi puhdas Neitsyt�, mies sanoo kolkolla ��nell�. Neito ny�kk��, k��ntyy minua kohden ja kuiskaa korvaani: �Siunaukseni saat, yst�v�. Toivotan sinulle onnea Kuoleman arpapeliin.�
�Arpapeliin?� kys�isen l�hes ��neti, mutta neito on jo poissa.
�Seuraa minua�, kuuluu miehen kolkko, l�hes ontto ��ni, joka kaikuu valkeudessa l�hes loputtomiin.
�Ole laupias h�nelle ja tekojen asemesta lue h�nen uskonsa Sinuun h�nen hyv�kseen ja armollisesti suo h�nelle lepo pyhiesi joukossa. Sill� ei ole ihmist�, joka el�ess��n ei olisi synti� tehnyt. Vain Sin� yksin olet synnit�n ja Sinun vanhurskautesi on vanhurskaus iankaikkisesti. Sin� yksin olet armon, laupeuden ja ihmisrakkauden Jumala, ja me kunniaa kannamme Sinulle, Is�, Poika ja Pyh� Henki, nyt ja aina ja iankaikkisesti. Aamen.�
Pitk�lt� tuntuvan ajan kuljen tuon tummanpuhuvasti pukeutuneen mieshenkil�n per�ss� keskell� valkeutta. H�n pys�htyy vaalearunkoisen puun vierelle ja lausuu hepreaksi sanat, joista en saa selv��.
Ettemme nousee korkea labyrintti. Sein�t muodostuvat pensaista, jotka nousevat niin korkealle, etten n�e niiden loppua.
�T�ss� on Jumalan koetus, labyrintti, jonka l�pi jokaisen kuolevaisen sielun on kuljettava jos mielt�� p��st� manan maille, Jumalamme syleilyyn�, mies sanoo kolkosti ja minua hirvitt��.
�Mahdollisesti l�yd�t my�s ovia, jotka viev�t sinut el�vien maailmaan, sinulle t�rkeille paikoille. Kaikki eiv�t ikin� selvi� Jumalan luokse�, mies jatkaa loppuun ja l�vitseni kulkee kylm� aalto. K�velen hitain askelin labyrinttiin ja k��nnyn kysy�kseni jotakin.
�Olet nyt omillasi�, mies mutisee ja v�liimme nousee pensassein�m�. Se jatkaa kiipe�mist��n yht� korkealle kun labyrintin muutkin sein�t.
'Minulla on siis i�isyys aikaa', mietin ja istahdan k�yt�v�lle. Kaivan huuliharpun taskustani ja soitan ilmoille s�velm�n, jonka viimeksi soitin sisareni hautajaisissa.
�Ole i�ti muistettu, i�ti muistettu, i�ti muistettu.�
Sein�n toisella puolella tummanpuhuvasti pukeutunut mies kuulee s�velm�n ja hym�ht�en l�htee seuraavaa Herran palvelijan sielua vastaan.