Huoneessa on hiljaista. Sirot sormet kiert�v�t keh�� vaalealla rintakeh�ll�, joka nousee pinnallisen hengityksen tahtiin. My�t�p�iv��n, pient� ympyr��, kunnes liike pys�htyy. K�si lasketaan l�ys�ss� nyrkiss� rintakeh�lle ja hiljaisuuden rikkoo raskas tuhahdus.
K�det hapuilevat y�p�yd�n pintaa ja l�yt�v�t tupakka-askin. Askista kaivetaan ensin yksi savuke, joka nostetaan kapeille huulille. Luodaan kysyv� katse ja askia ojennetaan. Askista h�vi�� toinen savuke, t�ll� kertaa punatuille, t�ytel�isille huulille. Savukeaski vaihtuu sytyttimeen, jolla sytytet��n ensin omilla huulilla oleva tupakka ja vasta sitten toisen.
Kapeiden huulien v�list� karkaa hieman savua. Toinen keskittyy tunteeseen, joka syntyy veren nikotiinipitoisuuden noustessa. Ajatukset harhailevat viime y�h�n, edelliseen iltaan ja huomiseen, kun s�nky olisi taas jonkun muun. V�itt�v�t huoraksi.
Hiljaisuus tuntuu kire�lt�, ei kosketusta, ei helli� kuiskauksia, vain kylmyys ja korkean huoneen autio tunnelma. V�r�hdys. Miksi kenenk��n pit�isi sit� kest��, jos ei halunnut. Vaaleat hiukset laskeutuvat silmille kun k�si nousee ojentamaan rahaa. Vihert�v�t silm�t laajenevat ja koko keho ep�r�i ennen kuin osaa ottaa vastaan. Aivan liikaa ylim��r�ist�.
Vaatteita lattialla, lakanat sekaisin. Se v�h�n mit� illasta j�i aamuun. Rahat kulkeutuvat salakavalasti rintaliiveihin ja vaatteet lattialta katoavat. Kuuluu vain kevyt narahdus kun ovi sulkeutuu. Savuke j�� sauhuamaan tuhkakupin reunalle ja hetken kaikki on kuten ennen.