Oravan pes�

Kas kuusen latvassa oksien alla
on pes� pienoinen oravalla;
sen poikaset siin� ne leikki� ly�
ja pikku hampahin siement� sy�.

On siin� vihre� vilpoinen katto
ja naavoista l�mp�inen lattiamatto
ja pikkuruikkuiset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.

Kun talven tuulet ne mets�ss� laukkaa
ja lumet ne lent�� ja pakkanen paukka,
niin oravan pes�st� pienoinen p��
se ikkunan rei�st� pilkist��.

Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikasen tuttuhun kehtoon
Ja el�m� heill� on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa.

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa!
Soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vett� rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa t�� pohjoinen.
Maa kallis isien.



On maamme k�yh�, siksi j��,
jos kultaa kaivannet.
Sen vieras kyll� hylk�j��,
mut meille kallein maa on t��,
sen salot, saaret, manteret
ne meist on kultaiset.


Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
t�ht�y�mme, kes�t kirkkahat,
kaikk�kuvineen ja lauluineen
mi painui syd�meen.


T�ss auroin, miekoin, miettehin
is�mme sotivat,
kum p�iv� piili pilvihin
tai loisti onnen paistehin,
t�ss Suomen kansan vaikeimmat
he vaivat kokivat.


T��n kansan taistelut ken voi
ne kertoella, ken?
Kun sota laaksoissamme soi,
ja halla n�l�ntuskan toi,
ken mittasi sen hurmehen
ja k�rsimykset sen?


T�ss on sen veri virrannut
hyv�ksi meid�nkin,
t�ss iloaan on nauttinut
ja murheitansa huokaillut
se kansa, jolle muinaisin
kuormamme pantihin.


T��ll�olo meill on verraton
ja kaikki suotuisaa,
vaikk onni mik� tulkohon,
maa is�nmaa se meill� on.
Mi maailmass on armaampaa
ja mik� kallimpaa?


Ja t�ss�, t�ss� on t�m� maa,
sen n�kee silm�mme.
me k�tt� voimme ojentaa
ja vett� rantaa osoittaa
ja sanoa: kas tuoss� on se,
maa armas is�imme.


Jos loistoon meit� saatettais
vaikk� kultapilvihin,
mis itkien ei huoattais,
vaan t�rkein riemun sielu sais,
ois t�h�n k�yh��n kotihin
haluamme kuitenkin.


Totuuden, runon kotimaa
maa tuhatj�rvinen
miss� el�m�mme suojan saa,
sa muistojen, sa toivon maa,
ain ollos, onnees tyytyen,
vapaa ja iloinen.


Sun kukoistukses kuorestaan
se kerran puhkeaa,
viel lempemme saa hehkullaan
sun toivos, riemus nousemaan,
ja kerran, laulus synnyinmaa
korkeemman kaiun saa.


Paavo Cajander


The Finnish National Anthem "Maamme" by the Polytech Choir

Suomen valta

Nouse, rienn�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
Suomen kieli, Suomen mieli,
niis' on suoja Suomen maan,
Yksi mieli, yksi kieli
V�in�n kansan soinnuttaa,
Nouse, rienn�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan, korkealle kaikumaan!
.
Suomalisen kuokka, aura
kynt�neet on Suomenmaan;
kasvoi vehn� taikka kaura,
maa on meid�n perkaamaa,
Kell�s t�ss' ois ��nen vuoro
meid�n maata johdattaa?
Nouse siis s�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
.
Suomalainen yksin kesti
ruton, n�l�n aikana,yksin miekallansa esti
vihollisen maastansa;
soumalain' siis yksin k�yk��n
k�sin ohjiin onnensa.
Nouse, nouse, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
.
��nisj�rvi, Pohjanlahti,
Auranrannat, Vienansuu,
siin' on, suomalainen, mahti,
jok' ei oo kenenk��n muun.
Sill� maalla sie oot vahti,
�l� ��nt�s halveksu!
Nouse, rienn�, Suomen kieli,
korkealle kaikumaan!
A. Oksanen

Maa h�d�ss�

Vapaa syntyi Suomen kansa,
muistaa vanhaa vapauttaan,
lauluissansa korven kansa
valtas meille vapaan maan,
V�in�m�isen laulun laine
vy�ryy kautta maailman,
taipuu aine, nousee maine
maasta hengen voittoisan,
Vaikka tuiskii talvi lunta,
paljon painuu alle j��n,
n�kee unta ihmiskunta
oikeasta itsest��n.
Uusko uhkaa Suomen surma?
Taasko tarpeen mahti maan?
Tulkoon turma taikka hurma,
kaikki yhteen kuulutaan.
Tuima t��ll' on kehto, hauta,
sankka saartaa Pohjan y�.
T��ll' ei auta miekka, rauta,
autta aatos, tarmo, ty�.
S�v. Toivo Kuula
San. Eino Leino

Heimohymni

Andante Olavi Pesonen

1. An-------------------na Luo------ja suo Ju -
4. An-------------------na Luo------ja suo Ju -

ma--------la, an--------na on-----ni ol---------lak------sem---me,
ma--------la, an--------na on-----ni or--------voil-------le----kin

hyvin ain' e--------le-----�k--------sem---me su------------loi -
p��s---t� yh-------te------hen ko-------ti-------hin, Suu-----------ri

ses----------sa Suo-------------------------men - maas-------------sa
nou----------ta----------ta su - kum---------------me,

Ees---tin maas----sa eh------toi--sas-sa, ul-----------ja-----has-----sa
kan---sat Suo----men ja U---go---rin, saa'------- an-----ta-----han

Un---ka-----ris---------------------sa 2. Yh---------den taa---ton,
hei--mo----sam-----------------mon! 3. Pi----------men--------nois----sa

yh-----den maa--mon kas----voim----me ko---dis------ssa ker---ran
pit-----k�n sor---ron v�r----j�t------te-----li hei----mo--hen--ki

al---la or-----si-----en o-------mi-----en, o----------man lie---den
kun----nes liek---ki---hin ko-----ho-----si heh-------ku-------mahan

lie-----pe----hil-----l�. U-----los sit--ten ur---ke---nim-----me
rin-----nas--sam--me ku------ni loi--mu poh-jan tul----ten,

uu---sil---------------le tu-------li--------si-------joil------------le
ku--------ni pus----tan kan-----gas-----tuk----------set
Matti Pesonen

Eastern Karelian Folk Song

Tuutulaulu

Rauhallisesti




It�karjalainen kansans�velm�


2. Baiju, baiju muamon lastu,
baiju, baiju Ma�ua lastu.
Muamo Ma�ua liikuttau,
muamo Ma�ua uinottau.

3. Tuutilullaa tuttuani,
ainokaista, armastani.
Maammo lastaan liekuttavi,
unten maille uuvuttaa.
It�karjalainen kansanruno;

Search: Books Popular Music Classical Music Video	Enter keywords...