Shinji makasi huoneensa futonilla peitto jalkopäässään puoliavoimet silmät tuijottaen tummaa seinää. Hänen sormensa tärisivät ja posket olivat nihkeät kuivuneista kyynelistä. Oli kulunut kaksi päivää siitä, kun hän oli joutunut tappamaan Kaworun - ainoan ihmisen, joka oli välittänyt hänestä.

Shinji huokaisi suruissaan ja hautasi kasvonsa tyynyyn. Nyt hän oli taas yksin. Hänet oli tuomittu olemaan yksin, aina ilman ystäviä ja rakkautta.

Kaworu oli sanonut rakastavansa häntä. Shinji ei koskaan unohtaisi sitä, että Kaworu oli sanonut sen.

Ja nyt Kaworu oli poissa. Kuollut Shinjin käsien kautta.

Kyyneleet alkoivat taas valua Shinjin silmistä hänen muistellessaan Kaworun lämmintä hymyä, hänen iloista ääntään, hopeisia hiuksia ja punaisia silmiä. Poika nousi vapisten istumaan futonilleen selkä ikkunaan päin ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Miksi Kaworun oli pitänyt? Miksi Shinjin oli pitänyt tappaa hänet suojellakseen maailmaa, joka ei ollut jättänyt hänelle mitään, vaan päinvastoin vienyt häneltä kaiken? Mitä hän oikein oli velkaa maailmalle? Shinji ei kertakaikkiaan voinut ymmärtää.

Sitten kyyneleet loppuivat. Shinji oli itkenyt niin paljon, ettei enää voinut. Kyyneleet olivat loppuneet. Hän kuivasi silmänsä ja jäi katsomaan huoneensa seinää, vajoten jonkinlaiseen rauhalliseen, unenomaiseen tilaan. Hän pystyi kuvittelemaan Kaworun edessään, melkein tunsi hänen käsiensä kosketuksen...

Yhtäkkiä Shinji havahtui hereille haaveistaan tuntiessaan jonkin pehmeän silittävän poskeaan. Hän kääntyi ympäri ja näki edessään hohtavanvalkoisen olennon. Hän ei ensin erottanut sen muotoja lähes sokaisevan valon vuoksi, mutta muutaman sekunnin päästä hän pystyi jo tunnistamaan hahmon edessään.

Se oli ihminen, joka leijui parinkymmenen sentin päässä lattiasta. Päällään hahmolla oli pitkät kaavut, selässään sillä oli kaksi valtavaa höyhensiipeä. Koko ihminen hohti kauttaaltaan.

Ja sillä oli Kaworun kasvot.

"Kaworu!" Shinji henkäisi onnellisena ja hypähti halaamaan hymyilevää hahmoa. Kaworu kietoi kätensä Shinjin ympäri ja halasi takaisin, puristaen pojan rintaansa vasten. Shinji itki onnesta Kaworun sylissä.

"Kaworu, mitä sinä täällä teet?" Shinji kysyi irrottaessaan otteensa Kaworusta ja jääden katsomaan tätä silmiin. "Tulitko takaisin?"

Kaworu pudisti hitaasti päätään ja silitti Shinjin hiuksia. "En, rakkain Shinji. Tulin sanomaan sinulle hyvästit. Olit niin murtunut nämä pari päivää, että tulin katsomaan sinua." Shinji pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan ja halasi Kaworua taas. "Olen kaivannut sinua, Kaworu. Niin epätoivoisen kovasti", hän kuiskasi. Kaworu hymyili ja siveli hänen hiuksiaan.

"Täytyykö sinun lähteä nyt heti?" Shinji kysyi. "Kyllä", Kaworu vastasi. "Näenkö sinua enää koskaan?" Shinji nyyhkäisi. Kaworu hymyili taas. "Kyllä. Aikanaan saamme olla yhdessä aina", hän sanoi ja suuteli Shinjiä. Shinji vastasi hellään suudelmaan sulkien silmänsä ja tuntien toisen ruumiin sykkivän lämmön itseään vasten.

Shinji vapisi hiljaa pehmeän suudelman päättyessä. Kaworu hymyili ja hellävaroen painoi hänet makaamaan selälleen futonille. "Mutta helpottaakseni odotustasi..." hän sanoi asettaen vasemman kätensä Shinjin otsalle, "...minä lahjoitan sinulle unen. Tänä ja seuraavina öinä tulet näkemään kauneimpia unia, mitä voit nähdä. Menneisyytesi painajaiset eivät tule enää koskaan jahtaamaan sinua." Kaworun käsi hehkui hetken Shinjin otsalla, ja hänen nostaessaan sen Shinji oli syvässä unessa. Kaworu nosti kätensä ja käveli ikkunalle. "Uinu, rakas Shinji... ja odota minua", hän sanoi ja katosi ikkunan läpi yöhön.

Shinji nukkui rauhallisesti, nähden ihaninta unta mitä oli koskaan nähnyt. Painajaiset eivät enää koskaan vaivanneet häntä. 'Minä rakastan sinua, Kaworu.'

**

Sen jälkeen Shinji oli taas onnellinen. Kukaan ei voinut käsittää, mistä se johtui, ja Shinji itse vastasi joka kerta, että Kaworu oli käynyt hyvästelemässä hänet. Kukaan ei ollut uskoa hänen tarinaansa, miten kukaan ihminen olisi muka pystynyt pääsemään niin korkealla sijaitsevaan huoneeseen? Ei millään.

Ainoastaan Shinjin kädessä oleva hohtavan valkoinen höyhen sai heidät epäilemään ajatuksiaan.

~Owari~