Tupsu täytti 3 vuotta 09.05.2008 
Photo © L Z
Imhotep GER tarttui mukaani Saksasta, kun olin viettämässä vähemmän rentouttavaa hermolomaa erään vanhan ystäväni luona Berliinissä. Tietysti ystävättäreni halusi esitellä minulle erään tuttunsa uusinta hevosta, jonka tämä hevosvälittäjä aikoi myydä pikimmiten. Imhotep oli kieltämättä houkuttelvan näköinen kaveri, jolta löytyi miehen mukaan kapasiteettia vaativiin esteluokkiin. Koska en kehdannut soittaa Skurvashin toiselle omistajalle Abyssille ja kertoa, että olin taas retkahtanut ostamaan uuden hevosen, kiikutin Imhotepin lopulta omien yksityisteni seuraksi Veljeskuntaan. Ori on kotiutunut hienosti, tosin toisten orien kanssa on huudeltu puolin ja toisin, eikä aina niin ystävällisellä äänensävyllä. Aloin kutsua oria Tupsuksi heti kun sain sen talliini, sillä Imhotep on turhan hankala nimi huudeltavaksi ainakin minun suullani. Ori on ulkomuodoltaan varsinainen hurmuri, enkä olisi ikinä uskonut, että tästä kaverista löytyy huonoja tapoja. Tietenkään yksikään hevonen ei ole täydellinen, mutta Tupsun kohdalla yllätyin totisesti orin itsevarmuudesta, sillä miekkoseksi kaveri on melko pienikokoinen ja oletin, että Tupsu ei vastaisi muiden orien haasteisiin. Toisin kuitenkin kävi ja Imhotep oli jo toisena päivänään haastamassa riitaa viereissa tarhassa olleen Slytherinin kanssa. Valinta ei ollut Tupsulta fiksuimmasta päästä, sillä Luihu on tallin oreista se, jolle viimeisenä kannattaa kettuilla. Onneksi suurempaa vahinkoa ei päässyt sattumaan, mutta katsoin viisaimmaksi ottaa Imhotepin ja viedä sen toiseen tarhaan, sillä Luihu oli välikohtauksesta niin raivoissaan, että olisin saanut varmasti samanlaista kyytiä kuin Tupsu hetki sitten. Tallissa sen sijaan Imhotep osaa hyvät käytöstavat ja ori on helppo perushoitaa. Karsinaan voi astella ilman, että tarvitsee pelätä orin jyräävän ylitse, eikä Tupsu tunge ruoka-astialleen ennen kuin sapuskat ovat kupissa. Varusteiden laitto sujuu ongelmitta, sillä Tupsu ottaa kuolaimet kiltisti vastaan, eikä tapaa pullistella satulavyötä kiristäessä, ainakaan kovin tavattomasti. Toisinaan, kun Tupsu sattuu olemaan harvinaisesti levottomalla tuulella, voi suojien laitossa ilmetä pieniä ongelmia. Yleensä tätä esiintyy vain silloin, kun ori on seissyt pidempään tallissa ja haluaa mahdollisimman nopeaan ulkosalle. Sama toistuu kun oria on taluttamassa tarhalle ja joskus tuntuu siltä, kuin Tupsu olisi lähtenyt taluttamaan taluttajaansa, eikä toisinpäin. Vaikka ori onkin tallissa kultainen kaveri, ei kukaan halua ratsastaa orilla sitä ensimmäistä kertaa. Oli sitten satulassa vuosikymeniä hevostenparissa touhunnut henkilö tai täysi viherpeukalo, ei tulos ole sen kummempi. Tupsu lähtee alta kuin ilotulitusraketin syöneenä, eikä ratsastajan auta pysytellä kuin kyydissä. Orin kanssa on vain työskenneltävä päivittäin, ennen kuin yhteinen sävel alkaa löytyä ja hirmuiset kiihdyttelyt alkavat laantua. Kun on tarpeeksi kauan kestänyt orin turhauttavaa käytöstä, alkaa Imhotepistä paljastua todellisen kilparatsun piirteitä. Ratsastajaansa hyvin kuunteleva ori ei hankaa vastaan käskyjä saadessaan, vaan tekee juuri niin kuin ratsastaja siltä pyytää. Tupsun kanssa on kuitenkin tehtävä ensialkuun paljon töitä sileällä, ennen kuin voi kuvitella alkavansa hyppimään esteitä. Imhotepin kanssa on aina esteillä työskenneltäessä vaarana, että ori lähtee alta. Ratsastajan onkin pidettävä pää kylmänä ja tehtävä istunnallaan, rauhallisilla käsillä ja tyynellä olemuksellaan orille selväksi, mikä on homman nimi. Hermoileminen ja ohjista kiskominen ei ole loppupeleissä kovin hedelmällistä, joten oikotietä onneen ei ole. Tupsu on esteillä aina eteenpäinpyrkivä ja hyppää yleensä suurella kaarella esteen yli. Tyyli ei ehkä ole täyden kympin luokkaa, mutta puomit pysyvät siitä huolimatta kannattimillaan. Imhotep ei ole luonteeltaan kyttääjätyyppiä, joten jos vain ratsastajan kantti kestää, orin kanssa voi päästellä radan läpi vauhdissa kuin vauhdissa. Matkustamiseen tottunut Imhotep astelee kuljetuskoppiin itsevarmuudella, eikä orin kanssa tarvitse kisa-aamuina itkeä sitä, ettei ori menisi kiltisti koppiin. Kuljetuksen aikana ori käyttäytyy rauhallisesti, eikä kopista ulos peruuttaminen ole uusi juttu. Kisapaikalle päästessään on vain painettava lujasti kalloon se seikka, että kyseessä on testosteronilla varustettu naistennielijä. Tupsu on parasta hoitaa lähtövalmiiksi jossain rauhallisessa kulmauksessa, jossa mielellään ei ole tyttöjä käden ulottuvilla. Lämmittelyalueella Tupsun kanssa ei tarvitse pelätä sitä, että ori kävisi toisen hevosen kimppuun, sillä ratsastajan ollessa satulassa Imhotep kyllä tietää, ettei riitaa parane haastaa. Itse h-hetkellä Imhotepin kanssa on aina vaarana, ettei ori osaa keskittyä rataan, vaan se kiinnittää huomionsa yleisöön ja muihin hevosiin. Pelin voidaan sanoa olevan menetetty, jos Tupsu kiinnostuu enemmän ympäristöstään, kuin esteistä ja koko suoritus menee nimensä mukaisesti pipariksi. Useimmiten Tupsu suoriutuu kuitenkin radasta kunnialla ja yleisö saa katsella koko rahan edestä vauhdikasta suoritusta esteiden saralla. Uusintaradoilla Tupsu on ehdottomasti elementissään, sillä nopeana radan suorittajana vähäesteisellä ja tilavalla uusintaradalla ori jää harvoin hopealle. Toisinaan kompastuskiveksi osoittautuu varsiainen rata, kun korkealta hyppäävän orin hyppykaari lyhenee radan loppua kohden ja puomi tai pari saattaa huonolla tuurilla kolahtaa alas.
ERJ Kisat (57 sijoitusta)
virtuaalihevonen - a sim-game horse |
