|
plastic passion |
|
sisältö: |
Suruaika - synkkiä säveliä teollisuuskaupungista (verkotettu 28.3.2004) Moraalisesti ei ehkä ole oikein haastatella
Plastic Passion –verkkolehteen Suruaika-yhtyettä, joka levyttää Plastic
Passion –levy-yhtiölle, mutta kyllä suuremmissakin kuvioissa on
sisäpiiriveljeyttä, joten en koe syyllisyyttä. Toimittajapersoonassani lähetin sähköpostia
tamperelaisen synkistelyorkesteri Suruajan vokalisti/biisintekijä Matthew’lle
ja otin selvää missä mennään Suruaika-maailmassa. Suruajalla on ikää jo hieman yli kuusi vuotta. Mitä on jäänyt muistoksi menneistä vuosista? - Noh, onhan tuo yhtyeen historia ollut yhtä
pitkää suruaikaa alusta alkaen,vaikka eri nimellä aloitettiinkin silloin
syksyllä 1997. Montakohan kertaa olen kuullut sanat "Mä oon vähän
miettiny..." näiden vuosien aikana? Ainakin meikäläisen kyky sietää
stressiä ja paineita on kasvanut vuosien varrella kiitettävästi. Harva tätä
jaksaisi paria vuotta pidempään, mutta mitä muutakaan tässä pitäisi tehdä?
Olisinhan minä voinut jäädä ammattikouluun silloin aikoinaan... Vaikka suurin osa bändin
historiasta onkin lähinnä takaiskuja, niin kyllä hyviäkin hetkiä mahtuu
mukaan. Viime marraskuun keikat (ensimmäiset uudella kokoonpanolla) olivat
hieno kokemus vaikka suht’ pienissä paikoissa tulikin soitettua. Ensimmäistä
kertaa Suruaika kuulosti hyvältä keikalla. Myös se, kun pääsin lahjoittamaan Glenn Danzigille meidän levyn oli aika huima kokemus! Suruaika ei edusta ehkä kaikkein trendikkäintä
musiikkigenreä Suomessa. Mustan Paraatin jälkeen (eikä ennenkään) ei ole
maassamme ollut isoa suomenkielistä synkiselijää. Onko sellaiselle joskus aika?
Onko Suruaika seuraava Musta Paraati? - Hyvä kysymys. Uskoisin, että se on yleisö ja
muut tahot jotka voivat paremmin sanoa, ketkä ovat "seuraava Musta
Paraati". Ehkä sille koittaa aika jossain vaiheessa, se nähdään sitten. Varjo olisi ehkä sopiva yhtye tähän kategoriaan,
mutta heidänkin musiikkinsa on paljon indie pop -henkisempää kuin mitä Musta
Paraati oli. Heidän musiikissaan kuuluu ehkä enemmän Kuudes Tunti - ja Keba
-vaikutteita minun mielestäni. Mitä pidät Maj Karman Kauniiden Kuvien Musta Paraati -EP:stä? - Hyvä juttu että vanhaa kulttibändiä
muistetaan. Saapahan Panda ja muut Teostoja lisää. Toteutus ei kuitenkaan ollut mieleeni, jäin kaipaamaan syntikoita. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan alkaisi puhua Mustasta Paraatista minään suomimetallin esi-isänä kyseisen julkaisun takia. Huhujen mukaan Suruajallakin ollut viime aikoina jotain Musta Paraati -juttuja. Kerro? - Kai siitä voi nyt
kertoa kun biisi on purkissa. Ykä Knuuttila (Musta Paraatin alkuperäinen
rumpali) oli kanssamme studiossa yhtenä maaliskuisena iltana ja me äänitimme
hänen kanssaan julkaisemattoman MP-biisin "Toinen puoli". Kyseinen
biisi löytyy ainoastaa yhtyeen vuoden 1981 demolta, jota on pyörinyt kopioina
jonkin verran maailmalla. Idea syntyi jo kauan ennen kuin saimme kuulla
MKKK:n EP:n julkaisusta, joten plagioinnista ei meitä voi pahemmin syyttää. Toivottavasti kappale tulee seuraavalle levyllemme,
sillä sen äänitys oli eräs ”muusikonurani" kohokohtia. Jotain josta voi
vanhana kertoa kavereiden lapsille kaljatuopin ääressä... Suruaika on coveroinut levylle asti
Syyskuu-yhtyettä ja keikoilla, samoin kuin epäviralisemmissa
studiosessoissakin, olette esittäneet muidenkin 80-luvun Suomi-synkistelijöiden biisejä. Onko
teillä missiona tuoda esille unohdettuja klassikkoyhtyeitä? - Kyllä ja ei. Ne bändit (Syyskuu, Dorian Gray,
Hexenhaus jne.), joita olemme coveroineet ovat kaikki vaikuttaneet
musiikkiimme tavalla tai toisella, joten niiden biisien soittaminen on ollut
vain luontevaa. Etenkin meidän Syyskuu-laina "Dracula" on mielestäni
onnistunut ottaen huomioon minkälainen alkuräjähdys sen originaaliversio on. Ja olisihan se hienoa,
jos vuonna 2024 joku sen ajan synkkisbändi soittaisi Suruaikaa coverina... Suruajan toiminta-aikana HIM on lyönyt läpi ja 69 Eyes moninkertaisti suosionsa ryhtymällä synkistelijöiksi. Onko muutaman suuremman suosion synkistelijän menestys näkynyt myös genren vaikeammilla laidoilla? - On, lähinnä
negatiivisessa mielessä. Jos nykyään sanot soittavasi goottirock-bändissä
niin suurin osa ihmisistä automaattisesti olettaa, että plagioit em. bändejä
sekä heidän ala-arvoisia jäljittelijöitään. Pari vuotta sitten minut melkein hakattiin kun
KEHTASIN väittää ettei To/Die/For (ex-glamrock yhtye Mary-Ann) ole goottia. Juntti
väitti myös, että meidän yhtye ratsastaa T/D/F:n maineella... Että sillai. Myönnän, että alunperin luulin HIM:in ja muiden
samantyylisten yhtyeiden suosion tuovan jotain hyvää Suomen gootti-skenelle
mutta olin väärässä. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni asian
tiimoilta. Kyllä minä pidän jonkin verran HIM:in ja The 69
Eyesin alkupään tuotannosta, mutta kaiken sen gootti-mouhotuksen jälkeen sen
tyyliset bändit eivät pahemmin enää maistu. Pisteet kuitenkin Villelle siitä,
että eivät tietääkseni missään vaiheessa väittäneet soittavansa goottirockia. Suruaika-kokoonpano on muuttunut jokseenkin monta kertaa. Vain sinä ja kosketinsoittaja Toni ovat pysyneet vakiokalustona. Oletko joskus laskenut kuinka monta soittajaa on vieraillut Suruajassa? Entäpä mistä johtuu vaihtuvuus? Oletteko kenties hankalia? - Me olemme nuoria miehiä hektisessä
elämänvaiheessa, joten mitä muutakaan voi odottaa? En enää muista kuinka
monta tyyppiä tässä bändissä on käynyt soittamassa. Kaikki ex-jäsenet ovat
lähteneet omasta tahdostaan, syystä tai toisesta, enkä muista antaneeni potkuja
kenellekään. Melkein kaikkien ex-jäsenten kanssa olen edelleen puheväleissä,
osaa heistä näen monta kertaa viikossa. Joidenkin ex-jäsenten oli vain kovin vaikea ymmärtää, etten halunnut muuttaa Suruajan tyyliä heidän lempparimusatyyliinsä vaikka he sitä kovasti olisivat toivoneet. Osaan olla kusipää kusipäille. Niin hankala minä olen. Suruaika lienee musiikillisesti Tonin, sinun ja ehkäpä lievästi myös muidenkin jäsenten kompromissi? Minkälainen Suruaika olisi, jos sinä saisit tehdä yksinään kaikki linjaukset? - Aikalailla samanlaista menoa kuin mitä me nykyään soitamme. Kesti useampi vuosi saada kasaan porukka joka ymmärtää missä mennään musiikillisesti. En kuitenkaan sano, etteikö meillä olisi aiemmin ollut mukana tyyppejä, jotka tykkäävät tämän tyylisestä musiikista. Nykyisen kokoonpanon kanssa on tullut tehtyä
paljon musiikillisia kompromisseja ihan vain sen takia, että ideat ovat
olleet hyviä. Kukaan nykyisistä jäsenistä ei yritä saada Suruaikaa
kuulostamaan Rushilta tai Emperorilta... Gothic rock lienee vahvasti esillä levyhyllyssäsi? Mitä muuta löytyy hyllystä? Viimeaikojen suosikkilevyt? - Suede on ollut minulle todella kova juttu jo
useita vuosia, levyhyllystäni löytyy vaikka mitä import-versioita.
(Postimerkkeilijöille tiedoksi, että minulla on viisi eri versiota Can´t Get
Enough -sinkusta...) Samoin moni muu brittipop-yhtye kuten Pulp, The Smiths
etc... Kaikki Glenn Danzigin
tekoset tietenkin ovat lähellä sydäntäni, jo kymmenettä vuotta. Misfits/Samhain/Danzig-kokoelmani on
Suomen mittapuissa varsin mittava. Onhan itse herra Danzig tullut tavattua
muutaman kerran. Vanha Suomi-punk/HC on myös soinut yhä enemmän
levysoittimessa. Lama, Appendix, vanha Terveet Kädet ja muut vastaavat ovat
vaikuttaneet minun biisintekoon aika paljon parin viime vuoden aikana. Kai se
johtuu siitä, että kun kokoonpanomme vaihtui viime keväänä, sain mahdollisuuden
tehdä enemmän sellaisia biisejä jotka eivät olisi mennet läpi vanhalle
porukalle. En ollut enää ollenkaan tyytyväinen siihen suuntaan, mihin Suruaika
oli siinä vaiheessa mennyt. Kuulostimme rehellisesti sanottuna kamalalta
5-vuotisjuhliemme aikoihin. Biisit olivat huonoja eikä henkilökemioissakaan
ollut kehumista. En enää halunnut jatkaa tämän bändin kanssa päivääkään. Tämä oli siis noin vuosi
sitten. Kuukausi siitä eteenpäin meillä olikin jo puolivahingossa uusi
kokoonpano ja motivaationi alkoi palailla. Kai se oli vähän kuin olisi
hankkinut reilusti nuoremman tyttöystävän vanhan tilalle... Näkyvätkö harmaat
hiukseni kuinka selvästi? Kysymykseen palatakseni, lähiaikoina olen
kuunnellut Killing Jokea (yllätys, yllätys), Kebaa, Shadowplayta ja meidän
studiosessioiden raakaversiota. Muita ei nyt tule mieleen. Paitsi Fields Of The Nephilim tietysti. Mitä kuuluu Suruajan lähisuunnitelmiin? - Tarkoitus olisi
aloittaa toisen levymme (debyyttialbumi Avointen hautojen päivä ilmestyi
huhtikuussa 2002) materiaalin miksaaminen ensi viikolla ja toivon mukaan
saada se ulos alkukesästä. Levyllä ei ole vielä nimeä, joten sen keksiminen
on myös edessä. Yritämme aktivoitua keikkarintamalla huhti- toukokuussa. Kannattaa seurata meidän www-sivujamme. Kyllä niitä aina joskus päivitetään. Lopuksi sosiaalimaantietoa. Miksi Tampere on
ollut viimeiset 15 vuotta Suomen synkistelypääkaupunki? Aku-Tuomas Mattila http://www.suruaika.tk paluu plastic-starttiin kommentoi tai kysy: [email protected] |