plastic passion
visuaalisesti vaimea - tekstisisällöltään toimiva
verkkopopjulkaisu
www.geocities.com/muovimagazine

sisältö:
startti
artikkelit
haastattelut
live-arviot
levyarviot
höpöhöpö
pääkirjoitus
Old School, Turku 3.5.2003
Ben's Diapers, The Sugarrush ja Joe Algeri - rytkettä tynnyristä

Tulipa koettua taas mukavan viihtyisä live-paketti. Turun pienessä (tai oikeastaan klubi on suurehko, mutta itse live-tila on pienehkö) Old School -ravintolassa oli Rhythm Barrel -levy-yhtiön tuplalevyjulkkarikeikka. Juhlakaluina olivat Ben's Diapersin kakkosalbumi Laughter Tracks sekä The Sugarrushin ja Joe Algerin split-7". Lisäksi juhlallista arvokkuutta lisäsi Joe Algerin hyvästijättö Pohjolalle. Tukholmassa asustellut ja silloin tällöin Suomessa keikoilla ja äänitys/tuottamis- reissuilla käynyt Algeri pakkaa kitaransa ja muuttaa takaisin synnyinsijoilleen Australiaan.

Live-paketin aloitti Joe Algeri, joka tarjoili singer/songwriter -tyyliin akustista kitaransoittoa ja miehekästä laulua. Biisivalikoiman Algeri oli kasannut omasta soolotuotannostaan, bändinsä Jack and the Beanstalkin tuotannosta sekä cover-biiseistä, joita oli lainattu Evan Dandon ja Lee Hazelwoodin nuottikirjoista. These Boots Are Made for Walkingin soittamista en ihan aina ymmärrä, mutta toinen Hazelwood/Nancy Sinatra -laina Sugar Town oli mukava yllätys. Keikkaansa Algeri piristi leppoisilla välispiikeillään ja saimme valistua kuinka Lee Hazelwood oli tarjonnut Nancylle LSD:tä ja siitäkös Frank-isä oli suuttunut ja pisti mafian Leen perään. Split-seiskalta löytyvä Sugar Rush puolestaan pohjustettiin vakuuttelulla, että 'ei tässä sentään homoja olla, vaikka laulussa tunnustetaankin ihailua Sugarrushia kohtaan'.

Algerin akustisen setin jälkeen lavan sähköisti Vaasan kauniit pojat eli The Sugarrush. Tällä kertaa yhtenäiseksi väriksi oli valittu punainen ja t-paidat olivat perinteisen tiukat. Kitaratkin roikkuivat tuttuun tapaan alhaalla - katsojan mielestä lähes jopa sormien ulottumattomissa. The Sugarrush onnistuu aina keikoillaan hellyyttämään yleisönsä pienillä asioilla, kuten lähettämällä kesken biisin rumpalin yleisön keskelle lyömään tahtia kapuloillaan ja yllyttämään katsojia taputtamaan. Toinen hauska tempaus kuultiin heti alkajaisiksi, kun 1-2 -3-4 -huutajaksi oli usutettu yleisön joukossa seissyt roudari/kuvaaja/yleismies.
Biisillisesti The Sugarrush on äärettömän poppaava ja energisyydessään yhtye on lähes punk, mutta kovalla vauhdilla ja samoilla soundeilla kaahatessa tuli esille myös biisien samankaltaisuus, mikä tosin olisi korjatavissa tutustumalla aktiivisemmin yhtyeen julkaistuun tuotantoon. Hittibiiseihin Stereo ja C'mon Baby olin onneksi kovasti tutustunut ja ihastunut ja saatoin todeta itsekseni, että hienolta kuulostaa.

Live-illan päätti Turun kantripopparikopla Ben's Diaper's, joka asianmukaisesti pohjusti settinsä melko tiukasti uutuusalbumiinsa. Biisillisesti yhtye liikkui hienoisesti vaihtoehto-countryn ja voimapopin välillä koukaten kerran glam-osastolle. Ben's Diapers osoitti keikallaan, että ei poppaaminen aina niin vakavaa ole. Biisit voivat kulkea eteenpäin, vaikka kolmas kitara ei kuulukaan ja ei muiden tarvitse olla soittamatta, jos pörrötukkainen kitaristi poistuu välillä lavalta etsimään johtoa tai kitaraa tai mitä milloinkin.
Keikan lopulla lavalle tuli myös Laughter Tracks -albumin tuottaja Joe Algeri laulamaan ja soittamaan neljättä (!) kitaraa. Systeemi oli 'vuoroin vieraissa' eli ensin Joe oli assistenttina Daippareille ja sitten vuorostaan Joe suuntasi valokeilan itseensä ja muutti Ben's Diapersin hetkellisesti Jack and the Beanstalkiksi. Lopuksi kuusikko muuttui punkkareiksi ja tarjoili yleisölle Dictatorsia.
Negatiivisia juttujakin täytyy kirjoittaa. Keikkapaikan miksauspöydästä loppuivat kanavat (ihmekös tuo, kun on kolme laulajaa ja neljä kitaristia), joten perinteisesti Ben's Diapersin hölmöistä välispiikeistä vastannut rumpali ja itse rytmitynnyri Mikko Lappalainen jäi ilman mikrofonia, minkä seurauksena yleisö jäi ilman höpötyksiä. Ihan hiljaa moottiriturpa ei sentään ollut ja kiitos paikan pienuuden sekä Mikon kantavan ää nen, saimme sentään kuulla muutaman asiattoman kommentin. Jos sama äänentoistollinen puute toistuu seuraavallakin keikalla, niin minä tekstaan 'Mikolle mikrofoni' -lakanan.

Aku-Tuomas Mattila

paluu plastic-starttiin
paluu live-arvioihin

kommentoi tai kysy: [email protected]

 

Hosted by www.Geocities.ws

1