|
plastic passion |
|
sisältö: |
ANDREA
”NEBEL” HAUGEN
Omakohtainen tutustumiseni Andrea Haugenin
musiikin ihmeelliseen maailmaan tapahtui jo 90-luvun alkupuolella, kun Cold
Meat Industry julkaisi vähintäänkin vaikuttavan albumin Hexerei im Zwielicht
der Finsternis. Yhtyeen nimi oli Aghast ja sen muodostivat neidit [lue:
noidat] Nacht (yö) ja Nebel (sumu). Yhä edelleen pidän tuota levyä yhtenä
CMI:n hienoimmista julkaisuista. Tuon levyn jälkeen Andrea Haugen tuntui kadonneen
kuvioista, kunnes löysin keskiaikaista kansanmusiikkia ja välillä
teknomusiikista tuttuja tanssibiittejäkin yhdistelevän Hagalaz’ Runedancen.
Neiti oli tullut takaisin, mutta täysin uudenlaisen musiikin parissa. Hagalaz’
Runedancen levyistä tuli suosittuja ja varsinkin Saksassa biisit soivat myös
goottiklubeilla. Juuri kun Hagalaz’ Runedance oli onnistunut
vakiinnuttamaan paikkansa ja suosionsa, Andrea Haugen käänsikin jälleen
kurssia ja iski pöytään uuden levyn, Laguz. Taitelijanimikin oli muuttunut
takaisin muotoon Nebelhexë. Miksi
vaihdoit nimen Hagalaz’ Runedancesta Nebelhexëen? Nebel:
Kolmen menestyneen Hagalaz’ Runedance –albumin jälkeen tunsin että
tarvitsin muutosta, koska musiikkityyli ja konsepti jotka olin luonut Hagalaz’
Runedancelle alkoivat kahlita minua. Olin saavuttanut ne tavoitteet joita
halusin saavuttaa keskiaikaisen- ja kansanmusiikin parissa. Tuon musiikin ja
kirjani The Ancient Fires of Midgard myötä vedin puoleeni faniryhmää, joka ei
ollut kovinkaan vaihtoehto-ihmisistä koostuvaa. Sieltä minulle tehtiin imago,
jota en tuntenut enää omakseni. Minusta tuntui että aloin tulla tunnetuksi
jonain arvostettuna ”valistajanaisena” joka ”soittaa kivaa kansanmusiikkia”.
Tuollainen huomio teki oloni epämiellyttäväksi, koska se imago ei todellakaan
sopinut minulle. Olen oikeastaan enemmänkin se ”paha tyttö”… hehe… ihminen
joka tutkii elämää ja jolla on enemmänkin kokemuksia aika villeistä jutuista
elämässään. Halusin näyttää kuka oikeasti olen ja mitä olen kokenut tähän
mennessä. Joten halusin etsiä uusia tapoja luoda musiikkia ja tahdoin
keskittyä pääosin omiin tunteisiini, unelmiini, toistaiseksi tuntemattomiin
kokemuksiin, rinnakkaisiin maailmoihin ja magiaan joka ympäröi minua. Nyt
haluan vain luoda uutta, näyttää mitä on sisälläni, olla uskollinen vain
itselleni, ilman kahleita tai jonkun tietyn genren rajoituksia. Artistina (ja pakanana) etsin aina kasvua ja
muutosta, tutkimista ja uusia haasteita. Aloin samalla tehdä muutakin
taidetta; esimerkiksi luoda videotaidetta. En tiedä miten kuvailisin uusia biisejäni. Olen onnistunut
säilyttämään paljon Hagalaz’ Runedancea näissäkin biiseissä, mutta mielestäni
siellä on lisäksi paljon goottivaikutteita, koska tuo musiikki inspiroi minua
niin kovasti. Otin aiemman artistinimeni takaisin käyttöön,
koska tunsin että palasin muutenkin takaisin juurilleni. Tarkoitan paluuta
tummasävyisemmälle ajalle taiteessani. Mutta löysin uusiakin syitä käyttää
tätä nimeä. Olen tavallaan hyvin ”sumuinen” persoona, minua inspiroi
usvaisuus ja mystinen ilmapiiri, mikä kuuluu myös musiikissani. Biiseihin on vaikuttanut kovasti lapsuuden muistoni, oudot okkulttiset kokemukset, märät ja synkät Lontoon kadut, unet, surun tunteet, melankolia ja menetetty rakkaus. Uskoisin olevan tyypillinen musiikkia ja taidetta terapiana käyttävä ihminen. Kun päästän tunteeni valloilleen pystyn kommunikoimaan sisäisen minäni kanssa, työskentelemään itsekseni ja kasvamaan ihmisenä. Musiikkini on aina ollut hyvin henkilökohtaista ja rehellistä, siitä huolimatta että Hagalaz’ Runedancessa keskityin esittelemään unohdettuja pakanallisia mysteereitä ja lauluissa oli sanoma kuulijalle. Uusissa kappaleissa on vähemmän tuota sanomaa,
koska haluan tuoda esiin enemmän tunteitani. Poikkeuksena Reverse, jossa on
katkeransuloinen sanoma: jumalatar nousee maasta muistuttamaan hyväksikäytettyjä
naisia heidän unohdetuista taistelijan vaistoistaan, saamaan aikaan
täyskäännöksen ja iskemään takaisin. My Visual Worlds kertoo itsestäni, kävelemässä
päättymättömillä kaduilla, näkemässä ja etsimässä… Touch of Morpheus on visioita rappeutumisesta, oopiumista,
absintista, nukkuvasta jumala Morpheuksesta… sekä joitain omia
goottikokemuksiani. Mitkä
ovat omat fiiliksesi Hagalaz’ Runedancen suhteen näin jälkikäteen katsottuna? - Ainakin omasta mielestäni loin erittäin hyvää ja
syvällistä musiikkia ja sanoituksia Hagalaz’ Runedancen aikana. Itse asiassa
inspiroin useita ihmisiä ja monet heistä ovat kertoneet musiikkini ja
sanoitusteni auttaneen heitä itsensä etsimisessä, saanut heidät avaamaan
silmänsä. Joten minä näen nuo vuodet menestyksenä. Mutta nyt on aika siirtyä
eteenpäin ja keskittyä jälleen omiin henkilökohtaisiin visioihini taiteen tekemisessä. - Olen ylpeä että onnistuin pelottamaan niin monia
ihmistä niillä fiiliksillä joita Aghast esitteli. Mutta musiikillisesti se
oli erittäin yksinkertaista enkä nähnyt siinä mitään haastetta. Olen kasvanut
muusikkona niin paljon viimeisten kymmenen vuoden aikana, että Aghastin
musiikki on nykyisin täydellisen merkityksetöntä minulle. - Emme me silloin tienneet mitä tapahtuisi
tulevaisuudessa. Mutta sitten aloitin omat projektini ja Hagalaz’ konseptin,
joten Aghast päätyi jäämään yhden albumin mittaiseksi jutuksi minun osaltani. - Se on syviä tunteita, intuitiota, syvää vettä ja
järveä kuvaava riimu. Sitä voidaan käyttää vaikuttamaan ihmisen alitajuntaan.
Tuossa kappaleessa kuvaan henkilökohtaista kokemusta, loitsua vaikuttamaan
johonkin ihmiseen. Symbolitasolla kuvaan syvää järveä, siitä huolimatta että
kappale kertoo eräästä tietystä jonka tapasin. Istuimme kahvilassa ja kävimme
syvällistä keskustelua. Aika vain vierähti… ja hän ”leijaili pois” luotani…
ja minä hukuin rakkauden järveen. Kyllä, myös noidat voivat kokea epäonnea
rakkaudessa. - Kaikki biisini tulevat syvältä sisältäni. Kuulen
ne usein miten mielessäni valmiita sovituksia myöten. Musiikki tulee hyvin
helposti ja spontaanisti minulle. Sanoitukset vievät enemmän aikaa. Se ottaa
enemmän aikaa kirjoittaa hyviä sanoituksia ja kertoa mitä todella tunnen. - Minulla on ollut aina mielessä versioida tämä
biisi. 80-luvun gootti, industrial ja synth pop inspiroivat minua kovasti.
Tribuuttina tuolle aikakaudelle tein coverin Lene Lovichin Bird Songista,
minuun eniten vaikuttaneesta biisistä. Olin vielä pikkulapsi kun näin Lene
Lovichin esittävän tätä biisiä telkkarissa. Aavemainen kappale ja hänen
goottityylinsä… ja minä olin vaikuttunut. Olin aina viehättynyt synkistä
tarinoista, goottien imagosta, vampyyreistä ja muusta sellaisesta, ja hänen
imagonsa oli juuri sellainen jota olin etsinyt. Sanoin äidilleni ”Äiti, katso
tuota… kun kasvan isoksi tahdon näyttää samalta kuin hän…”. - Pakanana olo merkitsee minulle vapautta ja
luonnollisuutta, eloa ilman dogmaattisen patriarkaalisen uskonnon kahleita ja
rajoituksia. Maagina tai noitana olo merkitsee elämän tutkimista, luonnon
kunnioitusta, kommunikaatiota maailmankaikkeuden kanssa, vaikuttaa ihmisten
uskoon paremmasta ja ennen kaikkea kasvaa ihmisenä. Näen elämän matkana,
täynnä uusia mahdollisuuksia, mutta myös esteitä. Elämässä on aina uusia
alkuja. Minulla on aina ollut tuo tunne sisälläni, ilman
että olisin tiennyt mikä se itse asiassa on. Olen aina arvostanut hengen
vapautta, kunnioittanut luontoa, kommunikoinut eläinten kanssa, omannut
maagisia kykyjä, enkä ole pelännyt elämän ’synkkiä’ puolia, niitäkään joita
yhteiskunta kutsuu ’pahoiksi’. Tunsin aina vastenmielisyyttä patriarkaalisten
uskontojen tuomitseviin opetuksiin, koska he ovat mielestäni väärässä. Mutta
en tullut tutuksi vanhojen pakanatraditioiden kanssa ennen kuin täytin 19 tai
jotain. Sen jälkeen aloin kehittää kykyjäni. Kun asuin Englannissa, olin
mukana erilaisissa okkultistiryhmissä ja harjoitin magian eri muotoja. - Se käsittelee germaanista hengellisyyttä, jumalia ja jumalattaria, maagisia perinteitä ja sitä miten ymmärtää myytit pakanan näkökulmasta, tarkoittaen ei-dogmaattista lähestymistapaa. Esittelen intensiivisesti useita pakanallisia traditioita, jotka kuuluvat tiedostamattamme edelleen arkipäivään osana kansanperinnettä. Kerron myös tuhoista joita kristinusko sai aikaan tukahduttamalla luonnollisen käyttäytymisemme ja luonnollisen henkisyytemme typerällä ”hyvä vastaa paha” moraalikäsitteellä. Keskustelen naiseuden mysteereistä, joita vaalittiin pakana-aikoina, traditioista ja seremonioista, yrteistä ja kasveista, eläinten sielusta, magiasta, itsensä kehittämisestä, synnyttämisestä ja kaikesta sellaisesta hyvin henkilökohtaisella tasolla.
- Rakastan esiintymistä ja kulkea biisieni fiilisten
halki. Nyt kun olen jättänyt pois keskiaikaiset instrumentit, on paljon
helpompaa löytää sopivia muusikoita, jotka nauttivat soittamisesta vaihtoehtoisilla
pikkufestareilla. Uuden bändini kanssa toivon soittavani hyviä ja visuaalisia
keikkoja. Odotan jo innolla mahdollisuutta soittaa uusia biisejä livenä ja
esiintyä taas lavalla.
- Jos saan Suomesta tarjouksen, niin ehdottomasti
tulen keikalle. - En osaa sanoa mitään varmaa… paitsi sen että työstän useampaa eri projektia ja toivon saavani ne onnistuneesti julkaistuksi. Toivon myös pääseväni kiertueelle Etelä-Amerikkaan ja soittavani hyvillä festivaaleilla. Haastattelu:
Jyrki Witch verkotettu 25.8.2004 paluu plastic-starttiin kommentoi tai kysy: muovi @ luukku.com |