plastic passion
visuaalisesti vaimea - tekstisisällöltään toimiva
verkkopopjulkaisu
www.geocities.com/muovimagazine

Plastic Passionin lukijakunnasta tuskin löytyy ainoatakaan ihmistä, joka ei ole koskaan tutustunut Joy Divisionin musiikkiin. Oletettavasti bändin tarinakin on ainakin pinnallisesti tuttu kaikille. Vai voiko joku kysyä, että kuka oli Ian Curtis ja miten hän kuoli?

Joy Divisionin elinkaari oli aika lyhyt ja kaiken lisäksi se voidaan määrittää kahdella päivämäärällä: 20.6.1976 ja 18.5.1980.
Joy Division ei syntynyt 20.6.1976, mutta kipinä syntyi tuolloin. Bernard Sumner ja Peter Hook olivat kyseisenä päivänä kotikaupunkinsa Manchesterin Lesser Free Trade Hallissa katsomassa Sex Pistolsin keikkaa ja saivat idean perustaa bändin.
Jälkimmäinen päivä, 18.5.1980, viittaa kuolemaan. Toukokuisen sunnuntain varhaisina tunteina Joy Divisionin laulusolisti Ian Curtis kuoli kotonaan hiljaisesti ja omatoimisesti antaen kuoliniskun myös Joy Divisionille.
Plastic Passionissa on jo kahteen kertaan käyty läpi Joy Divisionin tarina, mutta yhtyeen studiovisiitit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tässä artikkelissa keskityn analysoimaan Joy Divisionin nauhoitussessioiden tuloksia täysin subjektiivisin korvin ja omiin tuntoihin keskittynein aivoin.
Pelkkää päivämäärä-, paikka- ja biisinnimiluetteloa en aio kirjoittaa ja etenen kronologisesti, joten rivien välistä on luettavissa myös pintapuolinen Joy Division -histroriikki.

18.6.1977 Pennine Sound Studios, Oldham
The Warsaw Demo Session
Inside The Line, Gutz, At A Later Date, The Kill, You're No Good For Me

Kitaristi Sumner ja basisti Hook olivat saaneet yhtyeeseensä mukaan laulaja Curtisin sekä rumpali Steve Brotherdalen, joka oli itse asiassa jo kolmas tahdittaja alle vuoden kestäneellä uralla. Yhtye oli antanut itselleen Warsaw-nimen sekä tehnyt muutaman keikan.
Warsaw'n ensimmäinen nauhoitussessio tehtiin oldhamilaisessa Pennine Sound -studiossa ja tuloksena oli ajankuvaan hyvin sopivaa punk rockia, joka oli tyyliltään lähempänä manchesterilaista Buzzcocksia kuin lontoolaista Sex Pistolsia.
Nauhalle tarttui viisi biisiä ja soundimaailma oli hyvinkin raaka ja pelkistetty. Raakuus voidaan laskea aikakontekstin syyksi, mutta pelkistetty instrumenttien käsittely johtuu pääasiassa soittotaidon vajavuudesta.
Sessio on julkaistu useammallakin bootleg-levyllä ja se on saatavilla myös puolivirallisella Warsaw-CD:llä.

12/1977 Pennine Sound Studios, Oldham
An Ideal For Living -EP:n sessiot
Warsaw, No Love Lost, Leaders Of Men, Failures (of the modern man)

Joulukuussa 1977 Warsaw meni tuttuun Pennine Sound -studioon mielessään levy. Edellisellä sessiolla rummuttanut Brotherdale oli poistunut bändistä ja tilalle oli tullut Stephen Morris.
Warsaw nauhoitti sessioissa neljä biisiä ja musiikki oli edelleen buzzcocksvaikutteista uutta aaltoa, mutta biisimateriaali ja soittotaito olivat ottaneet askeleen eteenpäin edellisestä studiovierailusta. Yhtye ei itse ollut täysin tyytyv äinen nauhoitusten äänenlaatuun, mutta mieltymys biiseihin sekä esitystapaan vahvisti ajatuksen julkaista biisit levynä.
Kesäkuussa 1978 ilmestyi neljän biisin 7"-EP An Ideal For Living, jonka julkaisusta vastasi yhtyeen oma Enigma-levymerkki. Painos oli 1 000 kappaletta ja esiintyvän yhteen nimi Joy Division, joka oli korvannut Warsaw-nimen tammikuussa 1978.
Lokakuussa 1978 An Ideal For Living julkaistiin uudemman kerran. Painos oli toisella kertaa 1 200 kappaletta ja formaatti 12-tuumainen, mikä mahdollisti lievästi paremmat soundit. Julkaisija oli tälläkin kertaa Joy Division itse, mutta Anonymous-nimellä välttääkseen sekaannuksen amerikkalaiseen Enigmaan.
Helpoin tapa hankkia kaikki neljä biisiä on ostaa Substance-kokoelman CD-versio tai Heart And Soul -boxi.

3. - 4.5.1978 Arrow Studios, Manchester
Julkaisemattoman albumin sessiot
The Drawback, Leaders Of Men, They Walked In Line, Failures, Novelty, No Love Lost, Transmission, Ice Age, Interzone, Warsaw, Shadowplay

Ennen ensi-EP:n julkaisua Joy Division oli lähellä levytyssopimusta RCA-yhtiön kanssa. RCA lähetti Joy Divisionin studioon kahdeksi päiväksi tuottajien John Andersonin ja Bob Augerin kanssa. Tuloksena oli 11 biisiä, jotka olivat kaikin puolin parempia kuin edellisen session aikaansaannokset. Punk-henkisyys oli edelleen voimissaan, mutta lopputuloksesta on löydettävissä myös viittauksia tulevaan, synkempään ja omaperäiseen Joy Divisioniin. Rauhallisemmat ja surumielisemmät Novelty ja Shadowplay sekä tehokkaaseen hi-hat -komppiin perustuva Transmission syntikoineen edustavat sessiolla varhaista mallia siitä Joy Divisionista, joka tunnetaan maailmalla parhaiten.
Albumi jäi kuitenkin julkaisematta, koska Joy Division riitaantui RCA:n kanssa. Vähemmän tunnettu ja kaiketi myös vähemmän merkittävä riidanaihe oli erimielisyydet royalty-maksuista. Ratkaisematon ristiriita osapuolten välille syntyi, kun tuottaja Anderson, professionaalisempi lopputulos mielessään, meni miksausvaiheessa lisäilemään syntikoita ilman yhtyeen lupaa. Huvittavaa, että Joy Division, joka myöhemmällä urallaan turvautui syntikoihin, purki sopimuksen hermostuttuaan teknologian hyväksikäytöstä. Kaiken lisäksi syntikoiden osuus nauhoituksissa oli naurettavan pieni. Ainoat selkeästi havaittavat syntikkaosuudet kuullaan Transmissionissa ja No Love Lostissa, joka on uudessa asussaan saatu komeasti ulos punk-kuosistaan.
Purkautuneeseen sopimukseen RCA:n kanssa liittyy myös toinenkin huvittava seikka. RCA:ssa bändistä innostui soul-DJ Richard Searling, jonka alkuperäisenä ideana oli saada Joy Division coveroimaan northern soul -hitin Keep On Keeping On, joka ei toiminut yhtyeen käsittelyssä. Täysin hukkaan yritys ei mennyt, sillä Joy Division nappasi biisistä riffin omaan Interzone'iinsa.
Huvittavaa sen sijaan ei ole se, että peruttuaan sopimuksen yhtye joutui maksamaan sessioista 1 500 puntaa.
The Drawback, Interzone ja Shadowplay löytyvät Heart And Soul -boxilta ja koko sessio on kuultavissa Warsaw-CD:llä.

11.10.1978 Cargo Studios, Rochdale
Factory Sample session
Digital, Glass

Manchesterissa oli alkuvuodesta 1978 syntynyt Factory-klubi, jonka lavalla nähtiin mm. Joy Division. Klubitoiminnan jatkumona syntyi levy-yhtiö Factory Records, joka suunnitteli ensimmäiseksi julkaisukseen tupla-7":sta esittelemään nousevia manchesterilaiskykyjä ja tähän joukkoon factorylaiset katsoivat myös Joy Divisionin kuuluvan.
Lokakuun 11. yhtye meni Cargo-studioon tuottaja Martin Hannettin kanssa nauhoittamaan biisinsä Digital ja Glass kokoelmaa varten. Biisit olivat aavistuksen verran rauhallisempia aikaisempiin verrattuna, mutta eivät kuitenkaan niin synkkiä kuin esim. Shadowplay.
Factory Sample -biisit ovat ensimmäiset Joy Division -nauhoitukset, joita voidaan kuvailla sanalla 'professionaali'. Osa kiitoksesta kuuluu tietysti bändille itselleen, mutta suurempi syyllinen kehitykseen on tuottaja Hannett, joka mm. kaikujen käytöllä toi uutta tyyliä yhtyeen musiikkiin. Yhteistyö alkoi sujua kaiketi mainiosti, sillä Hannett tuotti kaikki Joy Divisionin Factory-nauhoitukset.
Molemmat Factory Sample -biisit löytyvät Heart And Soulilla. Lisäksi Digital kuullaan Substance-kokoelmalla ja Glass on saatavilla Still-kokoelmalla sekä Substancen CD-versiolla.

31.1.1979 BBC Studios, Maida Vale, Lontoo
John Peel Session 1
Exercise One, Insight, Transmission, She's Lost Control

Oman hyvyytensä todistaminen John Peelille on aina ollut kova juttu brittiläiselle vaihtoehtobändille. Joy Division onnistui tehtävässään ja niinpä Peel kutsui yhtyeen nauhoittamaan session radio-ohjelmaansa varten.
Tammikuun viimeisenä päivänä nauhoitettu ja 14.2. lähetetty sessio toi Joy Divisionin ensimmäistä kertaa suurempaan tietoisuuteen ja esitteli kaksi totaalisen loistavaa post-punk -biisiä: Transmission ja She's Lost Control. Molemmat olivat kauniin ahdistavia teoksia, mutta samalla myös tanssittavia hittikandidaatteja. Erityisen vaikuttavaa kuultavaa olivat She's Lost Controlin robottimainen rytmi sekä stoogesmainen kitara.
Heart And Soul esittelee yhtyeen ensimmäisestä radiosessiosta ainoastaan Exercise One'n, mutta koko sessio on kuultavissa 1986 ilmestyneellä 12"-maxilla (CD:nä 1988) sekä 1990 julkaistulla Peel Sessions -albumilla.

4.3.1979 Eden Studios, Lontoo
Genetic demo session
Insight, Glass, Ice Age, Transmission, Digital

Vaikka yhteistyö Factoryn kanssa oli jo lähtenyt liikkeelle mainiosti, harkitsi Joy Division sopimusta myös Geneticin kanssa. Genetic oli WEA-omisteisen Radar Recordsin alamerkki, jonka pomona toimi tuottaja Martin Rushent (mm. Human League).
Joy Division nauhoitti Rushentin valvovan korvan alla viiden biisin demon ja tuloksena oli kahteen edelliseen sessioon verrattaessa huonohkoa Joy Divisionia. Erityisesti Transmission kulkee laiskasti; biisissä ei ole Peel-version tehokkuutta eikä RCA-version hellyyttävää kömpelyyttä.
Geneticin sopimus olisi ollut yhtyeelle taloudellisesti kannattava (40 000 puntaa), mutta Peter Hookin mukaan yhteistyökumppanit olivat henkilöinä hankalia.
Vuoden 1997 syksyyn asti hyvinkin varjeltuna pysynyt sessio on Digitalia lukuunottamatta kuultavissa Heart And Soul -boxilla.

4/1979 Strawberry Studios, Stockport
Unknown Pleasures -albumin sessiot
Disorder, Day Of The Lords, Candidate, Insight, New Dawn Fades, She's Lost Control, Shadowplay, Wilderness, Intrezone, I Remember Nothing, Auto-Suggestion, From Safety To Where... ?, Exercise One, The Only Mistake, They Walked In Line, The Kill

Vaikka Factory ei luvannutkaan tehdä Joy Divisionista rikasta bändiä, päätyi yhtye tekemään sopimuksen Factoryn kanssa. Joy Division oli erityisen tyytyväinen yhtiön työskentelytapoihin ja henkilökemia oli toimivaa jokaiseen mahdolliseen suuntaan. Kaiken lisäksi Factory - osittain omat resurssinsa tuntien, osittain bändin parasta ajatellen - teki sopimuksen vain yhdestä albumista.
Ahkeran keikkailun ja treenaamisen sekä Hannettin ammattilaisotteen ansiosta Joy Division selvisi 16 biisin sessiostaan viidessä päivässä. Kokonaisuus kuulosti onnistuneelta kombinaatiolta, jossa yhdistyvät bändille sopiva raakuus sekä Hannettin tuoma tuotannollinen näkemys juuri sopivassa suhteessa, ja pienikin liikahdus kumpaan tahansa suuntaan olisi jo latistanut tulosta.
Luettelon kymmenen ensimmäistä biisiä muodostavat debyyttialbumi Unknown Pleasuresin ja edustaa ainakin minulle Joy Divisionia parhaimmillaan; tyylikästä post punkia ahdistavin sanoituksin ja sopi van rajoittunein soittosuorituksin. Kokonaisuus toimii juuri sellaisenaan. Ei mitään poistettavaa eikä mitään lisättävää. Loistava debyyttialbumi Unknown Pleasures, jonka musiikillisen kokonaisuuden kruunasi Peter Savillen suunnittelemat karun kauniit kannet.
Unknown Pleasures ilmestyi kesäkuussa 1979 ja lähti heti myymään hyvin uuden yhtyeen ja pienen yhtiön julkaisuksi. Paras listasijoitus oli tosin vasta 71., mutta se ei anna todellista kuvaa myynnistä, sillä pienenä yhtiönä Factory ei voinut tehdä uusintapainoksia ennen kuin varasto oli tyhjä, mikä puolestaan kostautui sillä, että levy oli aika ajoin loppu kaupoista.
From Safety To Where...? ja Auto-Suggestion ovat Unknown Pleasures -biiseihin verrattaessa minimalistisempia ja hitaampia (lukuunottamatta From Safetyn kiihdytystä 4 minuutin kohdalla). Albumin ylijäämäraitoina ne päätyivät lokakuussa 1979 Fast Productsin julkaisemalle 12"-kokoelma-EP:lle Earcom 2: Contradiction, jolla kuullaan Joy Divisionin lisäksi Thursdaysia ja Basczaxia.
Hankalasti saatavilla olevan Earcomin lisäksi molemmat biisit löytyvät Heart And Soulilta sekä Substancelta, tosin From Safetya ei kuulla lainkaan jälkimmäisen vinyyliversiolla.
Exercise One, The Only Mistake, They Walked In Line ja The Kill jäivät Joy Divisionin elinaikana julkaisematta, mutta kaikki neljä biisiä kuultiin lokakuussa 1981 Still-tuplalla. Kaksi ensinmainittua ovat tyylillisesti hyvin lähellä Unknown Pleasuresia, kun taas viimeksi mainitut edustavat Joy Divisionin punkimpaa osastoa, onhan They Walked In Line peräisinkin varhaisemmalta ajalta. The Kill puolestaan on kokonaan eri biisi kuin kesällä 1977 nauhoitettu The Kill. Still-kokoelman lisäksi kaikki neljä biisiä (kuten koko 4/79-sessio) on kuultavissa Heart And Soul -boxilla.

4.6.1979 Pennine Sound Studios, Oldham
Piccadilly Radio Session
These Days, Candidate, The Only Mistake, Chance (Atmosphere), Atrocity Exhibition

Niukasti ennen Unknown Pleasuresin ilmestymistä Joy Division nauhoitti toisen radiosessionsa, joka esitteli albumiakin synkeämmän version yhtyeestä. Edellisessä sessiossa nauhoitettujen Candidaten ja The Only Mistaken lisäksi yhtye äänitti tuottaja Stuart Jamesin kanssa uudet biisit These Days, Atrocity Exhibition ja Chance. These Days ja kiertävään tomikomppiin perustuva Atrocity Exhibition ovat biiseinä varsin onnistuneita, mutta session todellinen kuningaspala on maalailevien syntikoiden varassa kulkeva Chance, josta myöhemmin muutamien sanoitusviimeistelyjen jälkeen tuli Atmosphere. Unknown Pleasures -sessioon verrattaessa radiolle tehdyt nauhoitukset kuulostavat karummilta ja syy lienee nopeassa nauhoitustahdissa sekä Hannettin poissaolossa.
Koko sessio on kuultavissa muutamilta bootlegeilta ja Atrocity Exhibitionia lukuunottamatta kaikki biisit löytyvät Heart And Soulilta.

7/1979 Central Sound Studios, Manchester
Transmission session 1
Transmission, Novelty, Dead Souls, Something Must Break

Heinäkuun 1979 puolessa välissä Joy Division meni Hannettin johdolla kotikaupunkinsa Central Sound -studioon mielessään uusi single. Yhtye nauhoitti neljä biisiä, jotka eivät kuitenkaan olleet soundeiltaan edellisten sessioiden tasoisia ja paikoitellen myös soitossa on kuultavissa virheitä.
Sessiot jäivät aikoinaan virallisesti kokonaan julkaisematta eli kyseessä oli lähinnä studioharjoittelu, joka päätyi muutamille bootlegeille. Heart And Soul -boxilla sessioista kuullaan Dead Souls ja Something Must Break.

7/1979 Strawberry Studios, Stockport
Transmission session 2
Transmission, Novelty, Something Must Break

Heinäkuun lopussa Joy Division ja Hannett menivät vanhaan tuttuun Strawberry-studioon nauhoittamaan suunniteltua sinkkua uudelleen ja tällä kertaa homma sujui huomattavasti mallikkaammin. Soundit ovat paremmat kuin paria viikkoa aiemmin ja soittokin sujuu paremmin. Transmission ja Novelty olivat biiseinä melko vanhoja, sillä molemmat nauhoitettiin jo hyllytettyä RCA-albumia varten. Tehokas Transmission oli saanut lisää tempoa ja tulos oli mitä loistavin; nopea biisi, joka kaikesta huolimatta oli ihanan ahdistava.
Transmission ja Novelty ilmestyivät sinkkuna lokakuussa 1979, mutta jäi valitettavan pienelle huomiolle. Something Must Break näki päivänvalon 1981 Still-kokoelmalla ja kaikki kolme biisiä kuullaan Permanent- ja Heart And Soul -kokoelmilla. Sinkkubiisit kuullaan myös Substancella, Novelty tosin ainoastaan laserilla.

10 & 11/1979 Cargo Studios, Rochdale
Sordide Sentimental Session
Atmosphere, Dead Souls, Ice Age

Klassinen esimerkki klassisen Joy Divisionin tuotannosta. Ranskalainen Sordide Sentimental halusi julkaista pienipainoksisen paketin, johon tulisi Joy Divisionin single sekä ranskalaistaiteilijoiden Jean-Pierre Turmelin essee ja Jean-Francois Jamoulin maalaus. Lähtökohtana oli tuottaa saksalaisperäistä Gesamtkunstwerk-tuotantoa, joka parhaiten kääntyy suomeksi sanoilla kokonaisvaltainen taide.
Joy Division nauhoitti Hannettin tuottaessa sinkulle biisit Atmosphere ja Dead Souls, jotka yhdessä edustavat ehkäpä parhainta mahdollista Joy Division -kokonaisuutta. Täydellisen iloton biisikaksikko, joka antaa hyvän kuvan siitä mit ä tulisi olemaan seuraavan vuosikymmenen synkistelymusiikki. Erityisen onnistunut oli Atmosphere, joka oli löytänyt lopullisen ruumiillistumansa viisi kuukautta Chance-esimuotonsa jälkeen.
Biisikaksikko pääsi julkisuuteen maaliskuussa 1980 ja kokonaisvaltaisen Licht Und Blindheit -taidepaketin painosmäärä oli 1578 kappaletta, mikä omalta osaltaan nostatti yhtyeen kulttiasemaa. Pienestä painoksesta huolimatta aina silloin tällöin näkee alkuperäisiä taidepaketteja myytävänä, mutta hintakin taiteen mukaista eli kokonaisuuden saa yleensä omakseen noin sadalla punnalla. Ostotapahtumassa täytyy kuitenkin olla tarkkana, sillä liikkeellä on myös taitavasti väärennettyjä italialaispainoksia, joiden tunnistaminen kopioksi on huomattavasti hankalampaa kuin vaikkapa Viimeisen ehtoollisen.
Sinkku on sittemmin ilmestynyt Factoryn toimesta ilman esseetä ja maalausta ja lisäksi Atmosphere on ollut myös muilla postyymisinkuilla joko a- tai b-puolena. Molemmat biisit ovat itseoikeutetusti mukana myös Substance-, Permanent- ja Heart And Soul -kokoelmilla ja kokonaisvaltaisuutta tavoiteltiin painattamalla Turmelin essee myös Heart And Soulin kirjaan.
Sessioiden kolmas biisi Ice Age eroaa punkilla otteellaan kahdesta muusta teoksesta ja jäi surutta näiden varjoon. Ice Age ei edes tullut julkisuuteen yhtyeen elinaikana, vaan se oli kuultavissa ensimmä isen kerran vasta Still-tuplalla, jolla kuultiin myös Dead Souls. Lisäksi Ice Age on kokonaisvaltaisuuden nimissä mahdutettu myös Heart And Soulille.

26.11.1979 BBC Studios, Maida Vale, Lontoo
John Peel Session 2
Sound Of Music, Twenty Four Hours, Colony, Love Will Tear Us Apart

Joy Divisionin toisen Peel-session tuottajana toimi herra nimeltä Tony Wilson, joka ei ole Factoryn perustaja/omistaja Tony Wilson. Hupaisa kaimayhteensattuma ei kuitenkaan ole oleellisin asia toisessa Peel-sessiossa, vaan se että Joy Division nauhoitti BBC:n studiolla ensimmäisen versionsa tunnetuimmasta biisistään Love Will Tear Us Apart. Klassikkobiisi toimii hyvin, vaikka koko neljän biisin sessio on nauhoitettu yhden päivän aikana. Ainoa miinus ensimmäisessä Love Will Tear Us Apart -versiossa on yllättävän pintaan miksattu avoin hi-hat, joka kieltämättä käy korvan päälle.
Love Will Tear Us Apart on sanoitukseltaan varsin traaginen, sillä se käsittelee - ilmeisesti jo sanoitusvaiheessa itsemurhaa ajatelleen - Curtisin suhdetta vaimoonsa Deborahiin. Ian Curtisin 19-vuotiaana solmima avioliitto joutui koetukselle Joy Divisionin takia, sillä hänellä oli suhde hollantilaiseen naiseen, johon Curtis oli tutustunut kiertueella. Deborah Curtis suunnitteli avioeroa, mikä masensi Ian Curtisia. Toinen suuri syy Curtisin masennukseen oli sairastamansa epilepsia. Tunnetun laulun lisäksi sanat 'Love will tear us apart' jäivät elämään myös Ian Curtisin hautakiveen, johon tekstin hakkautti suremaan jäänyt leski.
Onnistuneen Peel-session muut biisit jäivät armotta Love Will Tear Us Apartin varjoon, mutta ne antoivat radion kautta esimakua tulevasta Joy Divisionin kakkosalbumista. Koko Peel-sessio on julkaistu ykkössession tavoin maxina Strange Fruitin Peel-sarjassa (12"1987, CD 1988) sekä saman firman Peel Sessions -albumina vuonna 1990. Heart And Soul -boxilla neljästä biisistä kuullaan ainoastaan Love Will Tear Us Apart ja Colony.

3/1980 Pennine Sound Studios, Oldham
Love Will Tear Us Apart Session 1
These Days, Sound Of Music, Love Will Tear Us Apart

Maaliskuu 1980 oli Joy Divisionille kiireinen studiokuukausi. Heti alkajaisiksi yhtye meni Hannettin kanssa Pennine Sound -studiolle suunnitelmissaan Love Will Tear Us Apart -single. Samoin kuin Transmissionin ensimmäisessä sessiossa tälläkin kertaa jäi pääbiisi puolivillaiseksi. Sen sijaan hitaahko transsimaisen ahdistava Sound Of Music ja nopeahko These Days, jonka taustalla kuuluu hauska pulputtava syntikka onnistuivat hyvin. Sound Of Music kuultiin ensimmäistä kertaa Still-albumilla ja sittemmin se on ilmestynyt myös vuonna 1988 julkaistulla Atmosphere-singlellä (7"& 12") ja Heart And Soulilla. These Days ja Love Will Tear Us Apart (ns. Pennine version) näkivät ensi kertaa päivänvalon jo huhtikuussa 1980 seuraavassa sessiossa nauhoitetun Love Will Tear Us Apartin b-puolina. These Days on julkaistu myös Substancen CD-versiolla, Permanentilla ja Heart And Soulilla. Love Will Tear Us Apartin Pennine version on em. sinkun lisäksi saatavilla ainoastaan Atmosphere -CD-singlellä (1988) sekä Permanent-kokoelmalla.

3/1980 Strawberry Studios, Stockport
Love Will Tear Us Apart Session 2
Love Will Tear Us Apart, She's Lost Control

Tämä sessio on vähintäänkin yhtä legendaarinen kuin Sordide Sentimentale -sessio, mutta siinä missä ranskalaisille nauhoitettu sessio edustaa klassista esimerkkiä rauhallisesta Joy Divisionista, niin toinen Love Will Tear Us Apart -sessio on klassisin esimerkki yhtyeen nopeammasta ja hittihakuisemmasta tuotannosta.
Strawberry-studioilla nauhoitettu tunnetuin Love Will Tear Us Apart ilmestyi huhtikuussa 7"-sinkkuna b-puolinaan edellisen session These Days ja Love Will Tear Us Apart. Alkuperäisen sinkun a-puolta kuunnellaan perinteisellä 45 kierroksen minuuttinopeudella, mutta b-puolen nopeus 33 rpm. Kesäkuussa 1980 Love Will Tear Us Apart ilmestyi samansisältöisenä 12"-sinkkuna.
Singlestä tuli Joy Divisionin ensimmäinen hitti nousten brittilistan sijalle 13. Tämä tapahtui vasta kesäkuun 28. päivä eli Curtisin kuoleman jälkeen ja ilkeilijät tiesivätkin, että menestys perustui 18.5. aamuyön tunteihin.
She's Lost Controlin uusi, pidempi ja tanssittavampi versio ilmestyi 12-tuumaisen Atmosphere-sinkun b-puolena syyskuussa 1980. Myöhemmin biisi on julkaistu myös Substancella ja Heart And Soulilla.

18. - 30.3.1980 Britannia Row Studios, London
Closer-albumin sessiot
Atrocity Exhibition, Isolation, Passover, Colony, A Means to an End, Heart And Soul, Twenty Four Hours, The Eternal, Decades, Komakino, Incubation, As You Said (alias And Then Again)

Kaksiviikkoisten sessioiden yhdeksän ensinmainittua biisiä muodostavat Joy Divisionin kakkosalbumin Closer. Levy jatkoi kehitystä suuntaan, jollaisesta yhtye oli koko ajan antanut merkkejä. Musiikki ja sanoitukset synkkenivät ja alakuloisuus oli heti läsnä kun levyn alkajaisiksi Curtis kehottaa astumaan sisälle julmuuksien näyttelyyn. Curtis jatkaa perinteisellä ahdistuslinjoillaan omassa yksinäisyydessään eikä kehotuksestaan huolimatta halua tehdä synkkyydestä yleisönkosiskelua kuten eräskin aikalaisensa, joka aloitti keikkansa usein huudolla "Hands up who wants to die!".
Atrocity Exhibition, Colony ja Twenty Four Hours olivat radion kautta Joy Divisionia harrastaneille tuttuja jo etukäteen ja ne myös antoivat selkeän kuvan albumin linjasta. Omalaatuisimpana raitana levyllä kuullaan Isolation, jonka oleellinen instrumentti on kitaran sijasta syntikka.
Closer-albumi ilmestyi heinäkuussa 1980 eli kaksi kuukautta Curtisin kuoleman jälkeen. Heti ilmestyttyään albumi nousi brittilistan kuudennelle sijalle.
Sessioiden kolme muuta biisiä eli Komakino, Incubation ja As You Said tulivat julkisuuteen lähes heti äänitysten jälkeen eli huhtikuussa, mutta eivät tulleet markkinoille perinteisessä mielessä . Factory julkaisi biisit flexi-sinkkuna ja koko painos (10 000 kpl) jaettiin ilmaiseksi levykaupoissa asiallisille asiakkaille. Mikäli kaupasta ilmaislevyn kanssa lähtenyt asiakas ei tutkinut levyn raitoja laisinkaan, hän todennäköisesti luuli saaneensa kahden biisin flexin, sillä As You Said -kappaleesta (tunnetaan myös nimellä And Then Again) ei ole lainkaan mainintaa 'etiketissä'. Incubation tuli laajemmin tunnetuksi Substancen perusraitana ja Komakinonkin saatavuus parani Substancen CD-version bonuksena. Kaksiminuuttinen kraftwerkmaisen kokeileva instrumentaali As You Said tuli virallisesti ostettavien biisien joukkoon vasta Heart And Soulin raitana.
Closerin äänitysten jälkeen Joy Division ei enää palannut nauhoitusmielellä studioon. Toukokuussa 1980 yhtyeen oli tarkoitus lähteä kiertueelle USA:an ja keikkoja varten nelikko harjoitteli T.J. Davidson's Rehearsal Studiosin tiloissa. Harjoituksia on nauhoitettu ilmeisesti enemmänkin, mutta äänitykset ovat pysyneet jäsenten omissa arkistoissa lähes täydellisesti. Heart And Soul -boxilla kuullaan huhtikuussa 1980 tallennetut versiot biiseistä Ceremony ja In A Lonely Place, jotka myöhemmin kuultiin ilman Curtisia tehtyinä studioversioina New Orderin debyyttisinkulla.

Live-äänitykset

Joy Divisionin keikkoja on audiotallenteina melko paljon koko uran ajalta ja nauhoitukset paljastavat, että jäsenten soittotaito oli rajoittunut alusta loppuun asti. Legendaariseksi on muodostunut Amsterdamin Paradiso-klubilta 1.11.1980 radioitu keikka, jolla kuullaan täydellisesti epätahdissa kulkeva Love Will Tear Us Apart.
Heart And Soulilla kuullaan 19 ennenjulkaisematonta live-versiota aiemmin levytetyistä biiseistä, mutta myös ennen boxia oli saatavilla elävänä nauhoitettua Joy Divisionia.
Muutama viikko ennen An Ideal For Living -EP:tä eli 9.6.1978 ilmestyi Virginin julkaisema 10"-albumi Short Circuit: Live At The Electric Circus, jolla kuullaan Joy Divisionin biisi At A Later Date. Muut esiintyjät levyllä ovat Buzzcocks, Steel Pulse, The Fall, The Drones sekä John Cooper Clarke ja kaikki biisit on nauhoitettu Manchesterin Electric Circuksessa 29.10.1977. Tuolloin vielä Warsaw-nimellä toiminut yhtye soitti konsertissa lyhyen punk-henkisen setin, joka nauhoitettiin kokonaan. "You all forget Rudolf Hess"-huudolla alkanut At A Later Date on kuitenkin ainoa nauhoituksesta julkaistu biisi ja Short Circuit on ainoa levy, jolla biisi on virallisesti julkaistu.
Still-tuplan kakkoslevy on live-äänitys Joy Divisionin viimeiseltä keikalta (2.5.1980 Birmingham) ja levyllä kuullaan kymmenen biisiä 11-biisisestä keikasta. Yhtyeen viimeinen keikka loppui ennen aikojaan kun sairas Ian Curtis jouduttiin auttamaan Digitalin aikana pois lavalta. Levytettyjen biisien lisäksi keikalla (ja levyllä) kuultiin avauskappaleena Ceremony.
Still-albumilla kuullaan myös kuukautta aiemmin (2.4.) Hampsteadin Moonlight Clubilla nauhoitettu cover-versio Velvet Underground -klassikosta Sister Ray, joka on myös ainoa julkaistu Joy Divisionin esittämä lainabiisi.

Aku-Tuomas Mattila

paluu plastic-starttiin
paluu artikkeleihin

kommentoi tai kysy: [email protected]