plastic passion
visuaalisesti vaimea - tekstisisällöltään toimiva
verkkopopjulkaisu
www.geocities.com/muovimagazine

Yksi Plastic Passionin ikuisuussuosikeista, The Jesus And Mary Chain on taas ajankohtainen. Viime vuoden kesäkuussa ilmestyi yhtyeen Munki-albumi ja samaisen kuun lopussa The Jesus And Mary Chain vieraili Ruisrockissa. Hankalana haastateltavana tunnettu yhtye piti ennen keikkaansa pressitilaisuuden, joka muutti ainakin minun käsitykseni yhtyeen epäystävällisyydestä

The Jesus And Mary Chain on pitänyt pitkän hiljaisuuden. Albumirintamalla tauko oli lähes neljä vuotta ja koska yhtye ei ole journalisteja kiinnostava miljoonamyyjä eikä myöskään MTV:n uutispiikkeihin sopiva häirikkölauma kuten alkuvuosinaan, niin yhtyeen olemassaolo on ollut periaatteessa epäselvää. Neljästä julkisuudelle hiljaisesta vuodesta huolimatta The Jesus And Mary Chain ei ole viettänyt lomaa vaan tehnyt rauhallisesti Munki-albumiaan omassa Drugstore-studiossaan Lontoossa
- Munki on nauhoitettu kolmen vuoden aikana. Emme tietenkään olleet koko aikaa studiossa, mutta kolme vuotta me teimme uutta albumia, yhtyeen kitaristi Ben Lurie kertoo ja hörppii tasaiseen tahtiin Sol-pullostaan.
Munkin edeltäjä Stoned And Deathroned oli akustisvoittoinen, mutta uutuusalbumilla sävy on taas rokkaavampi.
- Munkin rokkaavuus on reaktio edelliseen levyyn. Kasvua? Ehkäpä. Uusi levy on nauhoitettu suurelta osin livenä studiossa, Ben jatkaa ja saa hiljaisempana haastateltavana olleen Jim Reidinkin kommentoimaan uutta levyä.
- Levy on mielenkiintoinen ja sillä on hienoa musiikkia. Minä en välitä muotisuuntauksista, me teemme sellaista musiikkia kuin haluamme ja jatkamme toimintaamme niin kauan kuin haluamme.
Munki on erittäin vaihteleva levy. Osa biiseistä kuulostaa perinteiseltä Jesus And Mary Chainilta, mutta muutamissa biiseissä mennään kauaskin tutusta soundista. Hope Sandovalin laulama Perfume on lähes trip-hopia, Reidien sisaren Sister Vanillan laulama Moe Tucker kuulostaa Velvet Undergroundin ja Blondien yhteistyöltä, 7-minuuttinen Commercial on komeata lo-fi bluesia.
- Miksikö levy on niin vaihteleva? Halusimme tehdä kiinnostavan ja monipuolisen albumin ja kuten sanoin, niin levy on nauhoitettu kolmen vuoden aikana. Kolmeen vuoteen mahtuu erilaisia mielialoja ja tietenkin kolmen vuoden aikana on tullut kuunneltua paljon erilaista musiikkia, Ben vastaa ja keskeyttää analyysini albumista.
Munki eroaa edeltäjistään myös julkaisijansa osalta. Aiemmat Jesus And Mary Chain -albumit on julkaissut WEA:n alamerkki Blanco y Negro, mutta Munkin julkaisusta vastaa Creation. Yhtye ei kuitenkaan ole ensimmäistä kertaa Creation-tallissa, sillä ensimmäinen Jesus-sinkku Upside Down ilmestyi vuonna 1984 Creationin julkaisemana. Nimellisesti yhtye palasi samaan yhtiöön, mutta tuskinpa Creation on enää samanlainen yhtiö kuin alkuaikoinaan. Onhan Creation kokenut mm. Oasisin megasuosion.
- On hienoa olla taas Creationilla, mutta niin kuin sanoit, ei yhtiö ole enää sama kuin uramme alkuvaiheessa. Nyt yhtiöllä on huomattavasti enemmän rahaa ja samalla myös paremmat resurssit panostaa yhtyeisiinsä, Jim kehuu työnantajaansa ja paljastaa omia näkymyksiään ByN:n ja Jesus And Mary Chainin teiden erkaantumisesta.
- Meillä oli ongelmia WEA:n johdon kanssa, mutta Creationilla asiat ovat toisin.

Jesus And Mary Chainin perustaneet Reidin veljekset Jim ja William ovat aina olleet kovia ottamaan toisistaan mittaa ja välillä on ollut todella tiukkaa saada kaksikko samaan huoneeseen. Ruisrockissa molemmat veljekset olivat vielä mukana bändissä, mutta Munki-kiertueen siirryttyä Amerikkaan veljeksistä vanhempi ja viisaampi eli William erosi yhtyeestä kesken keikan. Eroa on pidetty lopullisena, mutta minä en ainakaan oikein jaksa uskoa, etteivätkö Reidin veljekset enää tekisi yhdessä musiikkia Jesus And Mary Chainina. Koska tulehtuneet veljessuhteet ovat olleet aina tiedossa, niin asia tuli puheeksi myös Ruisrockin lehdistötilaisuudessa.
- Kiertueella on helppo huomata, ettäme vihaamme toisiamme, mutta veljet ovat veljiä ja tuskin suhteemme haittaa bänditoimintaa, Jim selvittelee suhdettaan Williamiin, joka ilmeisesti on herkkä persoona monessakin suhteessa. William on mm. lopettanut kokonaan haastatteluiden antamisen, koska ei pidälehdistöstä. Jimin ja Benin siirtyessä toimittajien kanssa pressihuoneeseen William katseli rauhallisesti oman takahuoneensa ovelta tapahtumaa, eikä tuntunut mitenkään kaipaavan huomiota. Tosin hän ei myöskään mitenkään häiriintynyt, kun otin kuvan laiskasti seinään nojailevasta kitaristista. Pressitilaisuuden jälkeen vaihdoin muutaman sanan Williamin kanssa ja hän vaikutti erittäin ystävälliseltä eikä mitenkään pitänyt minua häiriötekijänä, vaikka paidassani roikkuikin pressikortti.

Jesus And Mary Chain piti Ruisrockissa lyhyehkön pressin ja koska kyseessä oli lähes kaikille toimittajille avoin tilaisuus, niin sekaan mahtui myös turhiakin kysymyksiä kuten "Oletteko olleet aiemmin Suomessa?" ja "Mitä pidätte maastamme?". Alku-urallaan Jim Reid olisi saattanut keskeyttää pressin liian typerän kysymyksen takia, mutta tällä kertaa Jim vastaili kuuliaisesti.
- Olemme olleet Suomessa kahdesti. Vuosina 1985 ja 198, yeah 1988. Kiitos. Sinähän tunnut tietävän meidän asiat paremmin kuin minä itse, Jim kiittää minua kerrottuani miettimistaukonsa aikana oikean vuosiluvun.
- Minä olen ensimmäistä kertaa Suomessa, Ben jatkaa ja saa kuulla olevansa samanlaisessa tilanteessa Jimin kanssa.
- No en minäkään muista mitään edellisistä vierailuista. Olimme aivan liian humalassa, Jim naurahtaa ja hörppää lauseensa jatkoksi kulauksen Sol-pullostaan.
Tällä kertaa yhtye tuntuu kuitenkin olevan selvinpäin, vaikka ovatkin ottaneet pressiin olutpullot mukaansa. Ehkäpä matka Helsinki-Vantaan lentokentältä Kansanpuistoon on kuivannut suun.
- Mitäkö pidämme Suomesta? Vaikea sanoa. Emme ole nähneet muuta kuin auton, backstagen ja tämän huoneen, Ben vastaa jonkun maaseutulehden kesätoimittajatytölle, joka kaiketi haaveili saavansa mukavan kaunista luontoamme kehuvan vastauksen.

Ja loppuun vielä paperiversion Ruisrock 1998 -raportista poimittu The Jesus And Mary Chain -osuus:
The Jesus And Mary Chain käveli arkivaatteissaan lavalle klo 21.40 ja aloitti keikan ilman mitään turhia alkulöpinöitä Munki-albumin Degeneratella. Yhtye oli alusta alkaen uskollinen nykytyylilleen eli lavalla ei juurikaan liikuta, riehuta tai puhuta, vaan keskitytään oleelliseen eli soittamiseen. Monelle katsojalle eleettömyys oli liikaa, mutta minun makuuni keikka oli mitä loistavin tutustuminen Jesus And Mary Chainin live-meininkiin. Jos yhtyeen vokalisti kehoittaa vähäeleisesti ilman sanoja useamman biisin jälkeen yleisölleen 'älkää suotta taputtako', niin bändi ei voi olla muuta kuin loistava.
Suurin osa biiseistä oli tuoreelta Munki-levyltä ja valinta oli perusteltu, sillä uudet biisit, erityisesti Stardust Remedy ja Supertramp, kulkivat mainiosti. Supertrampin aikana nähtiin myös vakavanaamaisen kitaristi William Reidin ainoa lavahymy. Vaikka Jesus And Mary Chain on saanut useita brittilistamenestyjiä, ei yhtyeellä ole rasitteenaan 'pakolliset hitit'-osastoa, joten keikoillaan yhtye voi valita vanhaa materiaaliaan jokseenkin vapaasti suututtamatta yleisöään. Ruissalossa vanhoista kuultiin Far Out And Gone, Head On, keikan ehdoton ykköshetki Happy When It Rains, Teenage Lust, konetaustoja hyödyntänyt Sugar Ray sekä päätösbiisinä kuultu Reverence, joka alkoi hitaasti, mutta kiihtyi ja kasvoi lopulta Velvet Underground -tyyliseksi meteliksi.

Aku-Tuomas Mattila

paluu plastic-starttiin
paluu haastatteluihin

kommentoi tai kysy: [email protected]