plastic passion
visuaalisesti vaimea - tekstisisällöltään toimiva
verkkopopjulkaisu
www.geocities.com/muovimagazine

sisältö:
startti
artikkelit
haastattelut
live-arviot
levyarviot
höpöhöpö
pääkirjoitus

David Bowie – jumala Ruissalossa

(verkotettu 6.5.2004)

Tulevan Provinssirock-vierailun kunniaksi Plastic Passion –mies kaivoi koneeltaan paperiversiossa julkaistun keikka-arvion David Bowien Ruisrock-keikasta vuodelta ja verkotti jutun kaiken kansan luettavaksi. Juttu vanhenee, Bowie ei!

Joku täysin epähumanistinen tilastotiteilijä on varmasti laskenut, että David Bowie esiintyy kolmannen kerran Suomessa vuonna 2016. Onneksi Ruisrock sotki tilastomiehen systeemit ja toi Bowien Plastic Passionin kotikaupunkiin. Bowien Ruisrock-esiintyminen oli kolmas näkemäni Bowie-keikka ja konsertin päättymisestä alkaen on aivoissani käyty kädenvääntöä, kumpi oli parempi, Tukholma‘90 vai Ruisrock ’97. Viimevuotinen Helsingin Jäähallissa nähty Outside Tourin keikka jää armotta pronssille bändin liian vapaan soitannan vuoksi. Oikeastaan kultamitali pitäisi jakaa, sillä Tukholman hittikeikkaa ja Ruisrockin sisällöltään sekä sovitukseltaan harkitumpaa keikkaa on hyvinkin hankala verrata.

Muutaman minuutin yli seitsemän David Bowie käveli Ruisrockin lavalle akustinen kitara sylissään ja osoitti puolisportti-vaatteissaan olevansa pop-historian johtava tyyliniekka. Bowie aloitti keikkansa yksin ja Quicksand ehti puoleenväliin kun bändi käveli lavalle ja liittyi maestron musisointiin. Edellisestä Suomen keikasta taustabändi oli kutistunut ja hyvä näin, sillä homma toimi paremmin runsaammilla koneilla ja vähemmällä väellä. Bändissä oli vielä jäljellä basisti-laulaja Gail Ann Dorsey eli se ihanainen kalju tummaihoinen nainen, kitarasankari Reeves Gabrels, kosketinsoittaja Mike Garson sekä rastatukkainen musta rumpali Zachary Alford. Musiikillisesti orkesteri toimi kuin Jumalan lahja, eivätkä koneetkaan saaneet bändiä sekoamaan. Visuaalinen puolikin oli lähes täydessä kunnossa; Bowie on mieskomeuden ruumiillistuma, Gail Ann erikoisuudessaan viehättävä, mutta Gabrels näytti sopivasta kulmasta pilotti-mikrofonissaan ja aurinkolaseissaan Juice Leskiseltä.

Biisilistaltaan keikka oli yleiseen makuun ehkäpä liian vaikea, sillä radion välityksellä ihastuneet puolivillaiset Bowie-diggarit haluavat tietysti kuulla Ziggy Stardustin, Let’s Dancen ja Heroesin, joihin maestro on luonnollisesti jokseenkin tympääntynyt. Vaikka keikan jälkeen oli yleistä valitusta biisivalinnoista kuultavilla monestakin suunnasta, tuntui Bowien karisma tehoavan koko keikan ajan “vaikeammallakin” materiaalilla. Ei Bowie ilman vaatimusta saapunut lavalle heittämään viiden biisin encorea.

Tämän vuosikymmenen biisit olivat levyversioiden mukaisesti pääasiallisesti tanssipitoisia drum’n’bass-pläjäyksiä, ja oli sekvenssereitä lisätty myös muutamiin vanhoihinkin paloihin; The Man Who Sold The World kuultiin Outside-kiertueelta tuttuna ambient-versiona ja erittäin hienoa tyylitajua kuultiin encoren ensimmäisessä biisissä. Berliinin kauden esiteknonäyte V2-Schneider oli ajanhengen mukaisesti muutettu drum’n’bass-formaattiin. Laurie Andersonilta lainattu ja Gail Annin päävokalisoima Oh Superman oli mukava yllätys upeine ambient-jameineen.

The Man Who Sold The Worldia ja V2-Schneideria lukuunottamatta 70- ja 80-luvun biisit olivat lähes täysin koneettomia, mutta nykytekniikan ansiosta alkuperäisuskollisetkin biisit kuulostivat yleisoundeiltaan paremmilta kuin orginaalit (tosin en tiedä uskoltaako Bowie-fanina arvostella alku-peräisiä ja “oikeita” versioita) ja muutenkin rullaavuus oli aivan toista luokkaa kuin 70-luvun live-nauhotteissa. Ihan vertailun vuoksi kuuntelin heti maanantaina vuoden 1974 David Live -albumilta All The Young Dudesin ja liki 23 vuoden takainen nauhoitus jäi armotta kakkoseksi.

Kohokohtia keikasta on vaikea lähteä etsimään, sillä yhtään liioittelematta keikka oli alusta loppuun pop-hekumaa parhaimmillaan. Bowie vaikutti itsekin tyytyväiseltä lavalla ja kliseenomaisesti voi väittää, että maestro varmasti antoi kaikkensa. On helppo uskoa todeksi jäähyväissanat “Thanks a lot, I’m tired!”

Aku-Tuomas Mattila

http://www.provinssirock.fi
http://www.davidbowie.com

paluu plastic-starttiin
paluu live-arvioihin

kommentoi tai kysy: [email protected]