But you'll see every day
T�m� sivu on perustettu 02.06.2004 klo 12.30 tallin ensimm�isen hevosen,
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Tempperament Hannover ox - ylpeytt�, charmaa ja isyytt�
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Lady�s Magic ox - rakkaus, yst�vyys ja �itiys
Lady�s Magic, siirtyi vihreimmille laitumille el�inklinikalla ilman tuskia
Lady�s Magicin "Ladyn" muistosivu
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Tentti - viaton ja iloinen norjanvuonohevostammani
Tentti lopettiin Enkelitaivaan omistuksessa syyst�, jota en t�n�
Tentill� ei ole muistosivua.
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Lola Soga - lempe� estepommi!
Lola Soga, siirtyi vihreimmille laitumille omistajansa saattelemana 4.
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Ponnestand - aina pirte� ja iloinen oripoika!
Ponnestand, siirtyi vihreimmille laitumille 1. maaliskuuta vuonna 2006
Ponnestandin "Ponnyn" muistosivu
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Pony Valkkeistan - mukava ja "mainiota parempi" tuntihevosruuna!
Pony Valkkeistan siirtyi vihreille laitumille 5. toukokuuta vuonna 2006
Pony Valkkeistanin "P�rrin" muistosivu
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Tervon Topi - mysteerinen l�nkk�ripolle!
Tervon Topi siirtyi vihreille laitumille 27. toukokuuta vuonna 2006
Tervon Topin "Topin" muistosivu
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Ariel - vilkas ja lapsia rakastava seuraneiti!
Ariel, siirtyi vihreimmille laitumille 5. toukokuuta vuonna 2007
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virtuaalimaailmassa!
that we'll never turn away
when it seems all your dreams come undone.
We will stand by your side
filled with hope and filled with pride.
We are more than we are.
We are one
Disney - We Are One
arabiruunan Tempperament Hannoverin muistolle. T��ll� kerron kaikkien
vihreille niityille laukanneiden hevosteni muistokirjoituksen.
Tapahtui 02.06.-04 Ke
Oli aamu klo 7.00. Tarkistin tavanomaiseen tapaani kaikki hevoset ja ruokin
ne. Vein hevosia ulos, apunani virke�t hoitajat. Kes� oli alkanut.
Vein itse melkein aina Tempon ulos. Sen vanhentunut ruumis ei olisi
h�m�nnyt, ellei olisi tiennyt miten vanha poika onkaan. Ruuna puhkui intoa,
mutta oti silti rauhallisesti. Sen karva kiilsi ja harja hulmusi kun laskin
sen p��laitumelle. Se nosti rauhallisen laukan ja laukkasi p��laitumen
keskelle pys�htyi sinne sy�m��n. Se n�k�j��n hoiti sielt� viimeisi�
vartiointejaan.
Tempo tiesi, miten vanha se oli ja oli luovuttanut johdon laumassa pojalleen
Magic Hannoverille. Tempo laidunsi nyky��n v�lill� tammojen kanssa, v�lill�
jokusen oriin kanssa. Nuorten orivarsojen seuraan en sit� lakenut, sill�
se olisi saattanut vahingoittua niiden kanssa.
Tempo oli joskus ollut v�h�n apaattinen kun sen toinen j�lkel�inen, Tempest
Hannover oli menehtynyt. Muuten se oli aina pirte�ll� p��ll�.
Tempo s�i ruohoa n�tisti, joten poistuin talliin. Rupesin tekem��n
tavanomaisia paperit�it�ni.
Ykt�ki�, kesken laskun maksun, kello oli jotain varttia vaille kaksitoista
aamulla, minulle tuli outo olo. Minun oli pakko l�hte� ulos tarkistamaan
hevosia. Tarkistin ensin tamma/varsa- ja ori/ruunalaitumet, mit� minun ei
olisi pit�nyt tehd�. Sitten menin tarhojen kautta p��laitumelle.
Tempo makasi maassa hiljaa kyljell��n keskell� p��laidunta. Menin
paniikkiin. En ole varma kuinka kauan siin� seisoin, kunnes tajusin ottaa
matkapuhelimen esiin ja soittaa Suville sek� naapurikyl�n el�inl��k�rille.
Juoksin sen j�lkeen p��laitumelle. P��sin aidan ali ja juoksin nyt t�ytt�
vauhtia Tempperamentin luo.
Se hengitti hiljaa. Se katsoi eteens� rauhallisesti. Menin sen vierelle
syd�n pamppaillen.
- Tempo! Rauhallisesti, mik� on? puhuin niin rauhallisesti kuin voin.
Se h�risi hiljaa ja r�ps�ytti silmi�ns� ymm�rt�v�isesti. Sen turpa haki
k�tt�ni ja annoin sen sille. Tempo painoi turpansa k�mmeneeni ja puhalsi.
Odotin Tempon vierell�. Odotin el�inl��k�reit�. Odotin jotain, mik� oli
tulossa.
Tempo katsoi minua rauhallisesti. Muistin yhteiset hetkemme kisakentill�,
Lady's Magicin tapaamishetki, Magic syntyy, Tempest syntyy... Aika vilisi
silmiemme v�liss�. Tempo kohotti v�h�n p��t��n kuin vilkaistakseen, ett�
kaikki on nyt hyvin ja ett� voisi l�hte�... Hiljakseen pois. Ilman huolta
ja kipua, tietoisena, ett� kaikki on hyvin ja ett� he p�rj��v�t. Niin...
Hyvin rauhallista...
"�l� turhaan murehdi, olen syd�mmess�si - aina! �l� hae minua takaisin,
t��ll� on hyv� olla!"
Kuulin el�inl��k�rin sek� ambulanssin kaartavan pihaan. He juoksivat meit�
kohti. Suvi n�ki jo kaukaa ilmeeni. En tiennyt oikein mit� kello oli tai
miten kauan Tempon pois nukkumisesta oli kulunut.
- Mit� tapahtui? Suvi kysyi. Muutkin tallityt�t juoksivat paikalle.
- Tempperament siirtyi vihreimmille laitumille laukkailemaan, vastasin
hiljaa. Kaikki olivat vaiti.
- Pulssia ei tunnu. Tuo Defi, Suvi! toinen el�inl��k�ri
naapurikyl�st� sanoi.
- Ei! Ei... tarvitse, sanoin.
- Meill� on viel� mahdollisuus...
- Ei. T�m� on n�in parempi, vastasin. El�inl��k�ri, Suvi ja naapurikyl�n
mies ymm�riv�t nyt miten asia on.
- Kuolinaika, klo 12.10, miesel�inl��k�ri sanoi.
- Klo 12.00, korjasin ja h�n kirjasi sen yl�s.
Tempperament Hannover, siirtyi vihreimmille laitumille omistajansa
saattelemana 2. p�iv�n� kes�kuuta vuonna 2004 kuoltuaan vanhuuteen.
Tempperament Hannoverin "Tempon" muistosivu
HUOM: Hevonen oli virtuaalihevonen ja kuoli virrtuaalimaailmassa!
Tapahtui 08.05.-05 Su
Iltatallin aika. Kello oli kymmenen ja hevoset olivat saaneet iltahein�ns�
ja rouskuttivat niit� nyt tyytyv�isin�. Osa nuorista hevosista olisi y�t�
ulkona. Kes� oli alkamassa! Mutta er�s ei koskaan saanut tuntea uutta
kes��...
K�velin Ladyn karsinan ohi. Huomasin heti, ettei kaikki ollut kunnossa.
Tamma seisoi paikoillaan j�ykk�n�. Se oli sy�nyt muutaman haukun
iltaheinist��n, jotka olin jakanut sille viisitoista minuttia sitten,
jolloin se oli ollut t�ysin kunnossa. Menin tutkimaan sit� karsinaan.
Olisin halunnut vied� sen y�ksi ulos, mutten saanut j�rjestelty� tarhoja
siten. Lady oli hermostunut. Se kuopi maata. Pel�styin. Kuuntelin
suolisto��ni� molemmilta puolilta. Hiljaista, aivan hiljaista. Yht�kki�
Lady rupesi n�ykkik��n kylki��n. �hky!
Soitin el�inl��k�rille heti. Kun tulin puhelimesta Lady oli nousemassa
makuulta yl�s. Otin pikaisesti riimunnarun ja l�hdin taluttamaan tammaa
pihalle. El�inl��k�rin tuloa odotellessamme k�velimme tarhojen ymp�ri ja
pikkaisen maastossa. Syd�meeni sattui jokainen Ladyn tuntema kipu. Kerran
Lady pys�htyi kivun takia, vaikka olisi halunnut seurata minua. Vein sen
tallin isoimpaan karsinaan.
Lady oli suurissa tuskissa kun el�inl��k�ri tuli. H�n ryhtyi v�litt�m�sti
toimenpiteisiin. El�inl��k�ri ep�ili suolikierrett�, joten Lady t�ytyi
saada v�litt�m�sti klinikalle. H�n antoi Ladylle kipul��kkeit�, jotta tamma
kest�isi kuljetuksen. Olin valmis mihin vaan, kunhan rakas tammani ei
k�rsisi eik� tuntisi tuskaa.
Lady p��si heti leikkaukseen. L��k�rin mukaan Ladylla oli eritt�in vaikeita
suolistovaivoja ja leikkaus oli vaikeaa. Mutta h�n paransi mielt�ni
kertomalla, ett� nyky��n useammat leikkaukset onnistuvat.
Istuin sitten siin� el�inklinikan penkill� kellon ollessa kaksitoista.
Mietin tuskaisesti mist� �hky saattoi johtua. Ladyn ruokinta oli tarkkaa
eik� siin� ollut tapahtunut mit�� muutoksia. Vihre�n totuttelu oli alkanut
v�h�n aikaa sitten, mutten uskonut sen olevan syy. Kaikki hevoset
madotettiin kolme viikkoa sitten... Pidin itse�ni syyllisen� tilanteeseen.
Kun kello tuli yksi kun el�inl��k�ri tuli luokseni:
- Pahan laatuinen suolikierre. Tilanne oli eritt�in vaikea. Alku n�ytti
hyv�lt�, mutta sitten... mit��n ei ollut teht�viss�. Olemme pahoillamme.
Ja pommi oli pudotettu. Se mit� olin pel�nnyt siit� l�htien kun olin
k�vellyt Ladyn karsinan ohi. Se oli k�ynyt toteen. Se mit� olin pel�nnyt
kaikkien hevosteni kohdalla.
Siin� min� katselin silm�t py�rein�, h�mill�ni, l��k�ri�, joka sanoi
jotain, mit� en kuullut. H�n ojensi k�tens� olkap��lleni ja l�hti. Istuin
siin�, valkoisella nahkatuolilla. Istuin ja istuin. Lopulta itkin
katkerasti. Lady�s Magic... poissa.
Hautasimme tallity�ntekij�iden ja hoitajien kanssa tamman rakkaimman
oriinsa Tempperament Hannoverin viereen. Minulle oli sanottu monesti, ettei
sille ollut voinut mit��n. Ettei se ollut minun vikani. Ett� nyt Lady sai
rauhan, mit� se oli odottanut. Ei kipua, ei tuskaa. Tiesin syd�mess�ni,
ett� Lady on nyt vapaa. Mutta en silti ole pystynyt antamaan t�h�n p�iv��n
menness�, enk� varmaan koskaan pysty antamaankaan, anteeksi itselleni sit�,
mit� Ladylle tapahtui. Pid�n itse�ni syyllisen� ja samalla vapauttajana.
Pyyd�n joka p�iv� tammaltani anteeksi ja se tiet��, ett� olin yritt�nyt ja
tulen yritt�m��n parhaani - aina.
8. toukokuuta vuonna 2005 suolikierteest� johtuvan �hkyn takia.
p�iv�n�k��n tied�... Entiselle hevoselleni, mutta ikuiselle yst�v�lleni - kiitos!
Tapahtui 04.08.-05 Pe
Lolaa oli vaivannut jo pidemm�n aikaa puhkuri. Se ei ollut vaivannut tammaa
juuri yht��n sen el�kep�ivin� kun sit� hoidettiin asiaankuuluvalla tavalla.
Puhkuri ei ollut paha, mutta sen huomasi, kuinka tamma hengitti vaivalloisesti.
L��kitys auttoi ja tamma saattoi el�� rauhallisin mielin pitk��n - torstaihin
4. elokuuta 2005 asti.
Lola laidunsi koko kes�n mets�laitumilla ja oli mahdollisimman pitk��n
ulkona y�t� kuin vain suinkin oli mahdollista. Joka p�iv� hevoset tietysti
tarkastettiin useasti.
Kaikki alkoi muutamaa viikkoa aikaisemmin kun Lolan vointi huononi.
El�inl��k�ri tutki Lolan ja vahvisti l��kityst�. Lolan vointi ei muuttunut
viikkoon ja el�inl��k�ri tutki tamman uudelleen.
- Tamman puhkuri on pahentunut viime n�kem�st�. Sen on todella vaikea
hengitt��. Muutan viel� l��kityst� ja t�m�n kanssa Lolan luulisi p�rj��v�n
t�m�n kes�n. Talven tullen min� harkitsisin vaikeaa p��t�st�, se olisi
parasta vanhalle tammalle, l��k�ri selitti.
- En tied� mit� on tapahtunut, sill� Lola voi ihan hyvin viikkoa aikaisemmin,
sanoin l��k�rille.
- Joskus syit� ei l�ydet�. Uskon tamman saaneen parasta mahdollista hoitoa,
ehk� nyt vaan on sen aika, el�inl��k�ri sanoi ja l�hti.
Otin Lolan pois mets�laitumelta ja pidin sit� p��laitumella kuten
aikaisemmankin viikon. Siit� pystyin tarkkailemaan sit� helposti.
Mutta Lolan tila ei muuttunut. Se paheni p�iv� p�iv�lt� ja lopulta kutsuin
taas el�inl��k�rin paikalle. L��k�ri pudisteli p��t��n.
- T�m� ei t�st� en�� parane. Lolalla tulee olemaan vaikeaa jatkossa, l��k�ri
sanoi.
- Voin toki yritt�� viel� muita helpottavia l��kkeit�, mutta silti, l��k�ri
huokaisi.
- Suosittelisin sen lopettamista.
Olin tovin hiljaa ja katsoin tammaani. Sen kaunis karva kiilsi, mutta se ei
ollut iloinen kuten aikaisemmin. Sen hengitt�minen n�ytti raastavan
vaikealta. Tiesin miten tamma p��sisi tuskistaan, mutta se oli niin kovin
vaikea minulle...
- Tehk�� se, sanoin el�inl��k�rille.
L��k�ri meni autolle hakemaan v�lineit��n. Harjasin Lolaa hitaasti, ilman
kiirett�. Tamman viimeinen harjauskerta. Tamma h�r�hti minulle
tyytyv�isyydest� sen veren alkaessa kiert�� paremmin. Olisin halunnut
pitkitt�� harjausta loputtomiin, mutta niin ei voinut tehd�. Irrotin Lolan
k�yt�v�lt� ja talutin sen ulos. Talutin sen oritallin edess� olevan puun
luo. Se oli iso, vanha koivu, joka oli ollut siin� varmasti ainakin sata
vuotta. Lola nappasi maasta muutaman hein�nkorren ja ysk�isi tuskallisesti.
L��k�ri l�hestyi. Halasin kyyneleet silmiss� rakasta yst�v��ni. Yst�v�� joka
opetti minut ymm�rt�m��n, opetti ratsastamaan kunnolla. Valmistauduin
hyv�stelem��n yst�vini, lopullisesti.
- Hyv�sti nyt rakas tytt�ni, kiitos kaikesta ja anna minulle anteeksi t�m�
kauhea sairaus, josta nyt k�rsit. Pian sinulla ei ole en�� tuskia. Lupaan
sen, kuiskasin Lolan korvaan. Sen p�� oli syliss�ni. Ja Lola tuntui ymm�rt�v�n.
Kaikki k�vi nopeasti sen j�lkeen. Pistos, hevonen maassa. Kiitin
el�inl��k�ri�, joka lupasi lis�ksi auttaa hautaamisessa.
Loal Soga, synnytti kaksi hienoa varsaa, Saku Songin ja ST Marylinen. Lola
on jo mummokin, Sakulla on pieni tamma Biblu's Sing This Song.
Ylpe� estepommi on todella kehunsa ansainnut. Tamma oli huippuhyv� esteill�,
erinomainen tekniikka ja valtavasti pomppua. Tulen kaipaamaan rakasta
kisakumppaniani kovasti. Lola Sogaa j�� kaipaamaan my�s moni hevosyst�v�.
elokuuta vuonna 2005 pahentuneen puhkurin takia.
Tapahtui 01.03.-06 Ke
Ponny, urhea pieni vuonohevospoikani. Poika, joka kierrellen l�ysi
lopulliseen kotiinsa. Viimeiseen kotiinsa..
Aamulla tavalliseen tapaan hevoset vietiin ulos tarhoihinsa. Ponny oli
erinomaisessa vedossa, kuten aina. Se oli pirte� ja tuntui jotenkin v��r�lt�
pit�� sit� el�kkeell�, kun se oli niin nuoren oloinen. Pojan jalkoja ei
kuitenkaan en�� haluttu rasittaa.
Niin meni p�iv� taas mailleen ja ruvettiin viem��n hevosia sis��n. Ponny
vaikutti jotenkin s�psymm�lt� kuin ennen. Se katseli ymp�rilleen oudon
rauhattomasti. Se hirnui ja katsoi tyhjyyteen kuin n�hden jonkun. Vein pienen
Siru-orin sis�lle pois pakkasesta ja j�tin Ponnyn yksin tarhaan odottamaan
vuoroaan. Se taisi olla kohtalokas virhe.
Tulin hakemaan Ponnya, mutta sit� ei n�kynyt tarhassa. Portti oli rikki; Ponny
oli juossut puuaidan l�pi! Portti oli aivan pirstaleina. Yht�kki� n�in sen.
Se juoksi pihalla hullunlailla. Erotin kuitenkin hurjasta laukasta sen
entisen ja pirte�n kisakenttien kiert�j�n. Se niin hurjan ja mahtavan n�k�ist� ett�...
Mutta sitten se l�hti laukkaamaan kohti valtatiet�. Oli jo kohtalaisen
pime��. L�hdin per��n. Syd�meni hypp�si kurkkuun kun n�in valojen l�hestyv�n
mutkan takaa. Ja Ponny juoksi tielle. Kaikki k�vi nopeasti. Pieni poikani
juoksi suoraan rekan alle. Rekka ei ehtinyt edes jarruttaa vaan t�rm�si
kovasta vauhdista kiitolaukkaa juosseeseen Ponnyyn. Ponny lensi ilmassa ja
t�m�hti maahan liikkumattomana.
Olin t�ysin kipsiss�. En osannut hetkeen tehd� mit��n. Sitten l�hdin
juoksemaan tapahtumapaikalle hapuillen puhelintani ja soitin h�t�keskukseen.
Menin kuljettajan luo. H�n nojasi rattiin tajuttomana. Mies hengitti onneksi.
Yht�kki� joku mies tuli luokseni ja sanoi, ett� h�n voi katsoa osaisiko
auttaa rekassa ollutta miest�. Annoin tilaa h�nelle. En olisi halunnut menn�
Ponnyn luo, sill� tiesin ettei mit��n ollut teht�viss�. Rakas Ponny...
Ambulanssi saapui ja he rupesivat irroittamaan miest� rekasta. Min� liu'uin
Ponnyn luokse. Se hengitti raskaasti ja siit� vuosi verta paljon. Luokseni
saapui paikallinen el�inl��k�ri.
- Olen pahoillani, varmaan itsekin n�ette ett�..., l���ri aloitti.
- Kyll�. Tied�n. Lopettakaa se. Ponnyn ei tarvitse en�� k�rsi�.., itkin ja
suutelin Ponnya otsaan.
Ponny sai laukauksen otsaansa. En halunnut n�hd� sit�, kuulin vain aseen
k�yv�n. Ponny paketoitiin muoviin.
Mies selvisi kolarista ja p��si sairaalasta k�silastan kanssa kolmen p�iv�n
p��st�. H�n ymm�rsi minua hyvin ja meist� tulikin yst�v�t. Ponny haudattiin
l�heiseen mets��n, minne minulla oli lupa haudata edesmenneit� hevosiani.
Niin l�hti yksi rakkaista yst�vist�ni vihreille laitumille lepoon. Ikuiseen
vapauteen, paikkaan, jossa on tilaa juosta niin, ettei vastaan tule yht��n
rekkaa..
autokolarin takia.
Tapahtui 05.05.-06 Pe
N�in ei olisi tarvinnut koskaan k�yd�. P�rrill� olisi ollut viel� paljon
aikaa. Mutta el�m� ei aina mene niin kuin piti.
Olin kevyell� ratsastuslenkill� P�rrin kanssa. P��si sekin poika v�lill�
liikkumaan. Oli kev��n selv� p�iv�. P�rri oli p��ssyt nyt n�kem��n viel�
uuden kes�n alun, joskaan se ei koskaan p��sisi itse kokemaan l�mpimi�
kes�p�ivi��.
Laukkasimme pellon vierell� menev�� hiekkatiet� pitkin. T��ll� ei ollut
pelkoa autoista, se oli yksityistie ja vain hevosille sallittu. K�vimme
k��ntym�paikalla k��ntym�ss� ja l�hdimme rauhallista ravia takaisin p�in.
Takaisin tultaessa oli pitk�hk� loiva yl�m�ki, ja kun min� rakastin vauhtia
ja tiesin P�rrin jaksavan ja haluavan v�h�n irrotella, annoin sille vapaat
ohjat. P�rri otti yhden ilopukin ja l�hti laukkaamaan iloissaan pitkin
tiet�. Se p��si vanhaksi hevoseksi todella kovaa vauhtia. Laitoin silm�ni
hetkellisesti kiinni. T�st� eteenp�in en muista mit��n.
Her�sin kuulemma kaksi p�iv�� my�hemmin sairaalasta. Ja samalla h�t��nnyin -
mit� P�rrille oli k�ynyt?
- Tuota... Hirvi oli juossut suoraan eteenne ja P�rri oli kaatunut
voimakkaasti ojaan. Luultavasti menetit tajusi iskiess�si p��si tiehen.
P�rrilt� katkesi jalka..., hyv� yst�v�ni sanoi.
Syntyi hiljaisuus. Jatkoin: - Mit� nyt?
- Odotamme lupaasi. P�rri on jo niin vanha, ett� sit� olisi ihan turha edes
yritt�� leikata. Ja P�rri on sit� laatua, ett� se ei pit�isi seisoskelusta,
yst�v�ni jatkoi.
- Miss� se on nyt?
- Klinikalla. Se k�rsii, Mari.
Purin huultani. Laitoin silm�ni kiinni.
- Hyv� on. Antakaa sen menn�. Nyt se p��see laitumille Ponnyn seuraksi,
kyynel valui poskelleni.
onnettomuudessa katkenneen jalan takia.
Tapahtui 27.05.-06 La
Tallillamme oli j�rjestetty pienet estekilpailut. Kilpailut olivat menneet
mahtavasti ja olimme itsekin voittaneet HJS Amelialla 90 cm luokan.
Alueella oli py�rinyt l�hiaikoina p��ntautiepidemia. Minua oli varoiteltu ja
tiesin vaarasta. En uskonut, ett� tauti p��sisi turmelemaan hevosiani.
Olin v��r�ss�.
Viikon p��st� kilpailuista havaitsin Sirulla ysk�� ja sierainten vuotoa.
Seuraavana p�iv�n� ponilla oli korkea kuume, 40 astetta. Kutsuin samana
p�iv�n� el�inl��k�rin, joka hoiti Sirua, jotta sill� olisi v�h�n paremmat
oltavat. L��k�ri tuli uudelleen puolen viikon p��st�. Siru oli jo eristetty
muista. Sen imurauhaset olivat turvonneet. El�inl��k�ri diagnosoi p��ntaudin.
Siru sai penisilliinikuurin. Luulin Sirun olleen ainut sairastunut, mutta
sitten puolen viikon p��st� Topi, tallin herkin ja altein hevonen n�ytti
samoja oireita. Se eristettiin Sirun kanssa. Muilla hevosilla ei ollut
oireita.
Topi oli aina ollut erityisen herkk� sairastumaan. Sen vastustuskyky� oli
vahvistettu vaikka mill�, mutta se oli silti herkk�. Siru parani kahdessa
viikossa, mutta Topi ei n�ytt�nyt parantumisen merkkej�, vaikka oli saanut
my�skin kuurin. L��k�ri tutki Topin s��nn�llisesti.
Kun kuukausi oli sairastettu, Topilla todettiin keuhkotulehdus. Silloin
p��tin vied� Topin klinikalle niin pitk�ksi aikaa kun se paranisi. Mutta
Topi oli riippuvainen yst�v�st��n, Sirusta. Se masentui klinikalla eik�
sy�nyt. Topi joutui tiputukseen. K�vin katsomassa sit� p�ivitt�in. Sill� ei
ollut halua parantua. Toin Sirunkin klinikalle Topin kaveriksi. Mutta nyt
Topi oli jo niin heikossa kunnossa, ett� se ei jaksanut v�litt�� yst�v�st��n.
Topi oli sairastanut vajaa kaksi kuukautta. Topi n�ytti todella pahalta ja
minua kouraisi syv�lt�. Kysyin el�inl��k�rilt�, olisiko Topilla edes
mahdollisuuksia parantua.
- Luulenpa, ett� n�in vastustuskyvytt�m�ll� hevosella on 95 % mahdollisuus
selvit�. Se kyll� yritti paranua kovasti, mutta vastustus petti koko ajan
ja tila vaan pahenee, l��k�ri sanoi.
- Mit� ehdotat? kysyin, vaikka tiesin vastauksen. N�in oli k�ynyt usein.
- J�lkitaudit koituivat Topin kohtaloksi. Ehdotan..., l��k�ri ei ehtinyt
sanoa lausettaan loppuun.
- ... lopettakaa se. En halua katsoa Topin k�rsimyksi� en�� yht��n. N�in on
parempi, taas.
p��ntaudin j�lkitautien takia.
Tapahtui 05.05.-07 La
Arielin ongelma oli ollut jo pidemm�n aikaa vanha vaiva. Niveltulehdus,
krooninen, oikeassa etujalassa. Eih�n se muuten olisikaan haitannut k�yt�st�
poistettua hevosvanhusta, mutta kun piikitt�minenk��n ei en�� auttanut.
Vanhuus ei tullut yksin. Tammalla oli kipuja, jotka vain l��kkeill�
siirrettiin seuraavaan l��kkeenantokertaan.
Lauantaiaamuna her�sin aikaisin. Ennen viitt� ja menin talliin, miss�
el�kel�iseni rouskuttivat tyytyv�isen� heini��n. Menin istumaan Arielin
karsinaan ja h�iritsem��n tallin rauhaisaa y�el�m��. Nuokuin Arielin kanssa
viett�en viimeisi� laatuhetki� ja ker�ten lis�� muistoja ikuisiin arkistoihini
p��koppaani. Niit� tosin oli jo siell�, mik� vei ajatukset entiseen. Arielin
varsa, ihana, mutta vaativa Hortenssia.. Niitti aikansa mainetta kilpaillen,
nyt kai sekin jo siitostammana, en ole varma, sill� en omista sit� en��.
Onneksi meist� j�� joku j�lki t�h�n maailmaan. Lapsemme. Ariel olisi sanonut,
ett� my�s muut olennot (ihmiset tai vaikka hevoset) muistaisivat meid�n t��ll�
olleen, eli meist� j�� my�s tavallaan n�kym�t�n ja tavallaan n�kyv� merkki.
Katsoin Arielia. Kello oli puoli kahdeksan. Kohta olisi aika.
Harjattuani ja laitettuani Arielin n�tiksi talutin sen vanhan koivun alle,
niin kuin muutaman muunkin hevosen aikanaan samasta syyst�. Hymyilin, oli
aurinkoinen s��. Taputin Arielia kaulalle ja kuiskasin:
- Hyvin se menee!
Ariel makasi maassa. Sen silm�t olivat kiinni. Hymyilin ja katsoin aurinkoa.
Suljin silm�ni. Vieno tuulenvire puhalsi poskelleni ja leikki hiuksissani.
Katsoin Arielia. Kuinka rauhallinen se oli. K�ttelin miest�, h�n sanoi
soittavansa er��lle yst�v�lleni, jolla oli kaivuri. L�hdin koivun alta.
Hymyilin.
kroonisen niveltulehduksen takia nukutuksella omassa kotipihassaan.