EHKÄPÄ MINÄKIN OLEN SEKOPÄÄ?

8.2.2002
kirjoittaja: Linda Sharp
käännös (translated by): Mikko Vesterinen (in 2003)

Ehkäpä koko juttu oli julkisuuden seurausta. Ehkäpä se oli seurausta kanavan vahingossa vaihtamisesta Will & Gracen jälkeen. Ehkä se oli vain yksinkertaisesti uteliaisuutta. Oli mitä oli, minä olin yksi niistä miljoonista ihmisistä, jotka käänsivät kanavalle 20/20 katsoakseen paljon mainostetun lähetyksen brittitoimittaja Martin Bashirin Michael Jackson -dokumentista.

Yleensä ajattelen itseäni avaramielisenä, ajattelevana yksilönä, ja aloitin katsomaan dokumenttia tietäen, että 8 kuukauden haastattelut, kuvanauha ja hulluus olisi "pakattuna" vaivaiseen 90 minuuttiin, ja että nuo 90 minuuttia eivät sisältäisi filmiä hänestä pesemässä hampaitaan tai syömässä aamiaistaan tai tekemässä mitään muutakaan normaalia, joka kuuluisi kenen tahansa päiväohjelmaan, oli sitten kyseessä kuuluisuus tai ei. Luulen, että olemme nähneet tarpeeksi haastatteluja, paljastuksia ja "kulissien takana" -tyyppisiä show-ohjelmia tietääksemme, että ellei ole sihinää, ei pihvi myy.

Televisiot ympäri Yhdysvaltoja odottivat jännittyneinä kuinka Michael Jacksonin elämän "sihinä" grillattaisiin ensiksi puolikypsäksi, sitten kypsäksi, ja lopulta hiilenmustaksi.

Voisin myös tehdä selväksi sen, etten tunne häntä henkilökohtaiseksi. En ole koskaan käynyt hänen konsertissaan tai nähnyt häntä "elävänä", eikä minua koskaan ole kutsuttu Neverland Ranchille ajamaan karusellissa. Se ei kuitenkaan estä minua olemaan pakotettu esittämään pirun asianajajaa.

Olen ensimmäinen, joka sanoo ettei usko enempää kuin kukaan muukaan, että mies on ollut plastiikkakirurgin veitsen alla vain kahdesti. Kyllä, on normaalia, että ihmisen kasvot muuttuvat ikääntyessä, mutta ihmisillä ei itsestään kasva halkeamaa leukaan, pysyvää rajausta silmien alle, tai neniä, jotka kutistuvat Barbie-nukkien nenien kokoisiksi. Mutta, hän ei myöskään ole maailman ainoa ihminen, joka tekee toistuvasti vierailuja kauneuskirurgin pakeille. Olen asunut eteläisessä Kaliforniassa ja Dallasissa (Texas), ja voin kertoa teille, että plastiikkakirurgit eivät satuta bisneksen vuoksi. Voin myös kertoa olleeni itse potilaana, ja että ellen itse halua kertoa jollekulle tekemisistäni, se ei ole kenenkään toisen asia tietää. Sama sääntö pätee Michael Jacksoniin, tai ainakin sen pitäisi.

Entäpä hänen elämäntapansa ja kulutustottumuksensa? Huvipuistofarmi, miljoonia tuhlattuna yhden shoppailuinnostuksen seurauksena, ja niin tiukat turvajärjestelyt, ettei edes Peter Pan voisi lentää pois huomaamatta? Ne ovat hänen rahojaan, hän ansaitsi ne, hänellä on oikeus kuluttaa niitä parhaaksi katsomallaan tavalla. Olemme kuulleet tarpeeksi lottovoittotarinoita tietääksemme, että tavalliset ihmiset voivat olla aivan yhtä tuhlailevia, lapsellisia ja omituisia haluissaan ja ostoksissaan. Eli jos Matti Meikäläinen haluaa kuluttaa lottovoittorahansa Star Trek -kokoelmaansa tai tuhlata ostaakseen uudet mopot kaikille kavereilleen ja yhden Elviksen alkuperäisistä Las Vegas -jumppapuvuista, nehän ovat Matin rahoja.

Ja entäpä turvallisuusjärjestelyt? Rehellisesti sanoen, jos itse olisin niin kuuluisa, ja minulla olisi niin paljon rahaa, suojelisin itseäni samalla tavalla. Kuinka monta kuuluisuutta meidän täytyy nähdä seurattavan, ammuttavan, tapettavan ennen kuin ymmärrämme, että me pakotamme heidät eristäytymään. Emme anna heidän elää normaalia elämää.

Lopuksi, se suuri lapsikysymys, joka koskee sekä hänen omiaan, että niitä, jotka hän toivottaa tervetulleeksi kotiinsa ja kyllä, huokaus, makuuhuoneeseensa.

Jos aloitamme hänen lapsuudestaan, en usko kenenkään kiistävän sitä tosiasiaa, että hänen lapsuutensa oli olematon. Michael Jackson eli ensimmäiset vuotensa köyhyydessä ja isänsä hakattavana, isän joka teki lapsistaan musiikkialan tähtiä. Pikku Michael ei ollut partiolainen, hän ei kiipeillyt puissa muiden lasten kanssa, eikä hengaillut ostoskeskuksessa perjantai-iltaisin. Hän eli puberteetti-ikänsä salamavalojen loisteessa, eikä voinut elää normaalia elämää, ei edes uneksia siitä.

Se ei tee hänestä vaarallista. Erikoisen ehkä, emotionaalisesti erilaisen - kyllä, mutta vaarallisen? En pidä hänen Neverlandin kotiaan vaarallisena tai kieroutuneena paikkana. Uskon sen olevan sen kaiken ruumiillistuma, mitä hän ei koskaan pystynyt kokemaan lapsena. Yksinkertaista, eikö totta? En itse lapsena saanut koskaan mennä suosikkiartistieni konsertteihin. Vanhemman ominaisuudessa olen tullut tunnetuksi siitä, että lennätän tyttäriäni ympäri maata, Backstreet Boysin ja N'syncin konserttien eturiveihin - yhtä paljon heidän ilokseen kuin myös itsenikin.

Mitä tulee hänen lapsiinsa ja tapoihin, joilla heidät on pantu alulle: jälleen kerran, mitä siitä? Joka päivä tavallisia ihmisiä, jotka haluavat omia lapsia, matkustaa ulkomaille, käyttävät uutta teknologiaa ja kyllä, tekevät sopimuksia kohdunvuokrauksesta täyttääkseen toiveensa vanhemmuudesta. Jos se on mielestämme normaalia Jussi ja Liisa Niemisen tapauksessa, miksi katsomme kieroon Michael Jacksonia? Minäpä kerron: koska hän on Michael Jackson, ja meillä on vaikuttava ominaisuus "rakentaa" kuuluisuuksia, mutta vain pystyäksemme nauttimaan siitä, että tiputamme heidät maineensa huipulta.

Niin, ja hänen tapaukseensa liittyvät ilkeät ahdistelusyytteet 90-luvulta. Pitäkää mielessänne, esitän taas pirun asianajajaa, mutta montako kertaa vuodessa ihmiset kaikessa hiljaisuudessa sovittelevat heitä vastaan nostetut syytteet oikeuden ulkopuolella? Eivät siksi, että syytteillä olisi todellista pohjaa, vaan siksi että henkilö ei halua elämänsä, perheensä ja maineensa tulevan raahatuksi likaisen julkisuusvalokeilan läpi, joka häneen kohdistettaisiin? Joka ikinen päivä lääkärit, yhtiöt ja yksilöt maksavat rahaa vastustajilleen, koska haluavat heidän pitävän suunsa kiinni ja häipyvän. Yhteiskunnallamme on hyvin valitettava asenne, jonka mukaan mikään ei ole heidän syytään, ja että jos rahaa saa sormella osoittelemalla, niin osoittele kunnes saat rahaa.

Michael Jackson oli todella helppo kohde sormella osoittelulle. Hänen tilanteessaan olisin tehnyt saman: hankkiutunut eroon jutusta ja jatkanut elämääni, vähentäen sekä miljooniani että "ystäviä", jotka olivat vaihtaneet ystävyyden helppoon rahaan. Täytyy vain katsoa ihmisiä, jotka järjestivät avaruussukkula Columbian jäännösten huutokauppaamisen tullakseen muistutetuksi siitä, että monilla yhteiskuntamme jäsenillä ei ole lainkaan moraalia.

Hänen lapsillaan on naamiot yllään julkisuudessa? Etkö muka ajattele, että on enemmän kuin muutamia sairaita yksilöitä, jotka eivät haluaisi enempää kuin ottaa heistä valokuvia ilman naamioita Enquirer-lehteen, tai mikä vielä pahempaa, kidnapata heidät suurten lunnaiden toivossa? On lukuisia kuuluisuuksia, jotka vahtivat lastensa yksityisyyttä ja identiteettejä, joko mustilla autonikkunoilla tai peittämällä heidän kasvonsa huovalla, tai palkkaamalla henkivartijoita heidän ympärilleen. Jos tämä, tai mitkään muutkaan omituisuudet, tekee heistä epäiltyjä tai rikollisia, siinä tapauksessa ei yhdenkään kuuluisuuden voitaisi sallia lisääntyvän. Henkilökohtaisesti en koskaan päästä tyttäriäni silmistäni julkisilla paikoilla. Ja mielestäni Michaelin lasten päässään pitämät pääsiäisnaamiot olivat söpöjä. Vertaillakseni, yksi tyttäristäni laittoi päähänsä kruunun, taftihameen ja kimaltelevat kengät kokonaiseksi kuukaudeksi ollessaan kolmevuotias. Katsottiinko minua oudosti? Takuulla. Mutta minua katsoivat oudosti vain ne, joilla ei ole lapsia.

Entäpä se, että hän keinutti vauvaansa parvekkeen yli? Huono päätös. Siitä ei ole epäilystäkään, hän on itsekin myöntänyt sen. Mutta hän ei tarkoituksellisesti vaarantanut lastaan yhtään sen enempää kuin sinä tai minä tarkoituksellisesti aiomme satuttaa lapsiamme heittelemällä heitä ilmaan vauvoina, pyörittämällä heitä ympäri kuin lentokoneita, tai ostamalla heille polkupyörän, jolta he putoilevat ja murtavat kätensä. En ole vielä tavannut missään "mallivanhempaa", ja vahvasti epäilen sitä, tulenko koskaan tapaamaankaan.

Lopuksi, "muut" lapset hänen elämässään. Hän ympäröi itsensä heillä. Hän toivottaa heidät tervetulleiksi - sairaat, köyhät ja terveet, Neverlandiinsa. Hän ajaa karusellissa heidän kanssaan, kiipeilee heidän kanssaan puissa, katsoo Disneyn elokuvia yhdessä lasten kanssa. Kaikkea mitä hän itse ei voinut kokea lapsena. Uskon hänen viihtyvän heidän seurassaan paremmin kuin aikuisten seurassa. Minullapa on uutisia, niin viihdyn minäkin. Lapset ovat viattomia, rehellisiä, nauttivat yksinkertaisista asioista, heitä ei olla manipuloitu, eikä heillä ole salattuja suunnitelmia. Pidän lapsista paljon enemmän kuin aikuisista.

Jos se tekee minusta kieroutuneen tai "sekopään", siinä tapauksessa voit tehdä minulle tilaa farmillasi, Michael.

Ja yhdyn täysin hänen mielipiteeseensä siitä, mitä puuttuu niin monen lapsen elämästä: rakkautta, myötätuntoa, huomiota, ja vanhemmat. Aivan oikein, vanhemmat. Vietän joka viikko aikaa tyttärieni koulussa, ja olen nähnyt sitä monien vuosien ajan - lapsia, jotka vain haluavat tulla halatuiksi, kuunnelluiksi, ja halutuiksi. On häpeällistä tietää, että näillä lapsilla on vanhemmat, jotka eivät välitä hittoakaan lapsistaan, jotka he itse saattoivat maailmaan. Näen sitä joka ikinen päivä; ellei suoranaista fyysistä väärinkohtelua, niin ainakin sen lievempää muotoa, lasten emotionaalista huomiotta jättämistä.

Ja jos se suvaitaan tai se on poliittisesti korrektia, halaan heitä, laskeudun alas lattialle heidän tasolleen ja puhun heille. Kyselen heidän mielenkiintonsa kohteista, vitsailen heidän kanssaan, kosketan heitä, pitelen heitä käsistä, ja kun he ovat yökylässä talossani, annan heille hyvänyönsuukon. Saan heidät tuntemaan itsensä erityisiksi.

Se ei tee minusta pedofiiliä.

Ei, mielestäni ei kuulosta oikealta, että hänen kuullaan sanovan, että he nukkuvat hänen makuuhuoneessaan tai hänen sängyssään. Mutta se johtuu siitä, että olen myös hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että se on surullinen tosiasia, että jokainen ajatuksemme ja huomiomme jotenkin onnistuu suodattumaan SEKSIN kautta. Aivan oikein, on tuhansia ihmisiä, joiden ei tulisi olla edes samalla planeetalla lapsen kanssa, makuuhuoneesta puhumattakaan, mutta en usko Michael Jacksonin kuuluvan sellaisten ihmisten joukkoon.

Jos millään tapaa, hän hämmästyttää minua aseksuaalisuudellaan, epäseksuaalisena jokaisessa suhteessa. En usko näiden lasten olevan vaarassa tulla ahdistelluiksi. Ehkäpä he ovat vaarassa tulla välitetyiksi, paijatuiksi ja hellityiksi, mutta jos se on vaaran määritelmä, tulisi kaikki lapset asettaa alttiiksi sellaiselle vaaralle.

Jälleen, kahdeksan kuukautta editoitiin, näkökulmaa muokaten, ja pyöriteltiin minimaaliseksi 90 minuutin otokseksi. Rohkenen sanoa, että jos sinua tai minua kuvattaisiin lähes vuoden ajan, olisi äärimmäisin helppoa näyttää vain raivokohtaukset, kiukuttelut, nenän kaivamiset ja piereskelyt. Eikä kukaan tulisi hullua hurskaammaksi, oppisi tuntemaan meitä sellaisina kuin olemme yhtään sen enempää kuin opimme tuntemaan sen "todellisen" Michael Jacksonin. Siihen asti kunnes kutsu Neverlandiin ilmaantuu postilaatikoihimme, ehkäpä meidän tulee lopettaa hänen tuomitsemisensa ja alkaa tarkastella itseämme.

Kuten äitini aina sanoi minulle, "Lakaise oma kuistisi". Tiedän täytyy nyt antaa minulle anteeksi poistumiseni, minun pitää mennä hakemaan luuta ja rikkalaatikko.