Vuoden 2006 toko-kiertopalkinnon voittaja on Tunturiketun Fagur ”Aake” ohjaajanaan Minna Turunen.

 
Suuret onnittelut! Voititte Aaken kanssa vuonna 2005 Reetun tottelevaisuuspalkinnon (haastattelu Hundurissa 3/2005) ja viime vuonna TK3 koulutustunnuksen myötä toko-kiertopalkinnon. Kerrohan mitä tässä välissä on ehtinyt tapahtua.

 Kiitos. Tässä välissä ei Aaken kohdalla ole tapahtunut paljoa muuta kuin että harjoittelun määrä on lisääntynyt huomattavasti eli treeniä, treeniä ja vielä kerran treeniä.
Sellainen isompi asia on omalta osaltani muuttunut että olen löytänyt luottamuksen Aakeen. Sehän ei ole ollut mikään helppo koira nuorena ja niistä ajoista minulle oli jäänyt melko tiukka kontrolli sen tekemisiin ja tietty epäluottamus sen suhteen. Voittajaluokkaan siirtyessämme jouduin nenätysten sen tosiasian kanssa että mikäli haluan onnistua myös siellä, on minun löysennettävä pipoani ja ryhdyttävä luottamaan Aakeen. Onneksi ystäväni, jonka koirankoulutustaitoa arvostan suuresti, sanoi minulle muutaman kerran aivan suoraan että minä asenteineni olin Aaken suurin ongelma. Niinpä pienen itsetutkiskelun jälkeen löysäsin pipoa ja annoin Aakelle sen ansaitseman luottamuksen, minkä ansiosta yhteistyömme otti aimo harppauksen eteenpäin.

 
Monesti aloitteleva harrastaja saa kohtuullisen helposti opetettua alokas- ja avoimen luokan liikkeet, mutta vaikeudet alkavat siinä vaiheessa kun siirrytään ns. ylempiin luokkiin. Kerro jotain vinkkejä joilla voisi välttää pahimmat karikot.

 Yksi iso kompastuskivi johon moni tuntuu törmäävän on se, että alempien luokkien liikkeet on tosiaan melko helppo kouluttaa tuloskuntoon vähän niin kuin ”siinä sivussa”, mutta siirryttäessä ylempiin luokkiin se harvemmin enää onnistuu niin. Ei riitä että koiraa koulutellaan ohimennen vaikkapa lenkillä käynnin lomassa, vaan on alettava suunnittelemaan harjoituksia ja lähdettävä oikeasti treenaamaan, on siis aloitettava määrätietoinen harjoittelu. Lisäksi liikkeen valmiiksi saaminen vaatii huomattavasti enemmän työtunteja kuin aiemmin. Monella ohjaajalla tuntuu tyssäävän tähän kun tuloksia ei enää saakaan ihan tuosta noin vain.

Toinen mikä tuntuu tuottavan vaikeuksia on liikkeiden pilkkominen tarpeeksi pieniksi osiksi harjoitteluvaiheessa. Yleensä näkee alempien luokkien liikkeitä opetettavan kokonaisina koeliikkeinä, mikä vielä onnistuu, mutta siirryttäessä ylempien luokkien täysin toisen tyyppisiin liikkeisiin, ei se enää käykään niin. Viimeistään tällöin on liikkeitä pakko alkaa pilkkomaan ja siinä tulee ensikertalaiselle monesti tenkkapoo eteen ellei ole valmistautunut tähän.

Ylemmissä luokissa myös ohjaajan merkitys korostuu. Ei riitä että koira harjoittelee, ohjaajan on harjoitettava myös itseään ohjaajana, tiimin toisena osapuolena.

 
Nyt kun kilpailuoikeus erikoisvoittajaluokkaan on saavutettu, niin tottelevaisuusvalionarvo on varmaankin seuraava tavoite? Löytyykö teiltä vielä muita tavoitteita?

 Luonnollisesti yritämme saada plakkariin kolme evl-ykköstä ja sen mukana tva-arvon. Keskitymme nyt tähän haasteeseen, vaikka toki tuolla mielen perällä on pari ajatusta hautumassa, mutta tavoitteiksi ei niitä voi vielä sanoa, joten jääköön kertomatta tässä vaiheessa ;).

Onnea ja menestystä tuleviin kokeisiin!

 Kiitos ja toivottavasti islantilaisia näkyy tulevanakin vuonna runsaasti kokeissa!

© Minna Turunen, Julkaistu Hundur –lehdessä 1/2007