29.2 Onnea Mariannelle ja Miikalle uuden perheenjäsenen johdosta! Eli lapinkoira Tayca sai tänään uuden pikkuveljen Ruscan. ONNEA ONNEA!
23.2 Kata tapasi tänään maailman hurjimmasti pelottavan pedon! Mikan kilpikonna Aunen! Se oli todella pelottava. Kiinnosti kyllä kovasti mutta aina kun konna liikahti pesuhuoneen lattialla Kata säikähti, sen koko kroppa vavahti. Konna talsi pois pesuhuoneesta ja siinä vaiheessa katakin tajusi ettei se ehkä olekaan niin pelottava. Niinpä se päätti kokeilla josko sitä raapimalla irtoisi enemmän iloa ja kun raapiminen kiellettiin päätti se haukkua sen pystyyn. Vessa raikasi koiran haukusta, niinpä se konnakin meni sitten takaisin vatiinsa.
23.1.2004 Tein "mikä auto olet"-testin. Tulos alla.
Hassuinta tuloksessa on, että meillä todella on Opel Vectra :D
9.1.2004 Käytiin Mikan ja lasten kanssa Halkiassa, pellolla tietysti. Epäilin irtipäästämistä koska tuota kiinnostaa kaikki hajut nyt aivan tajuttomasti. Ja, niinhän siinä kävi että se lähti, taakseen ei katsonut vaikka maaniteltiin kuinka. Vasta sitten kun minä haukuin, siis kuin koira, se kääntyi ja lähti tulemaan meihin päin. Toki se ei tullut luokse, vaan Mika sitten ystävällisesti kävi sen noukkimassa parempaan talteen. Että ainakaan vähään aikaan Kata ei pellolla vapaaksi pääse.
Katasta lähtee edelleen karmeesti karvaa, eikä juoksuista ole vielä merkkiäkään. No, hiljaa hyvä tulee...?
10-11.1.2004 Vierailtiin Haminassa. Kiitos P&P! Käytiin oikein mukavalla kävelyllä, Päivin, Peten, Mikan, Turren ja Ranen kanssa, ilmakin oli oikein suosiollinen =) Koirat olivat tällä kertaa ihan nätisti, mitä nyt Rane murisi kun Kata liikkui ja Kata irvisteli kun Rane tuli sen apajille kerjäämään. Näin tällä kertaa.
8.1.2004 Vierailtiin vaihteeksi Halkiassa. Lapset suksivat minisuksilla ja minä menin Katan kanssa. Kata oli fleksissä, sai vähän vapaammin juoksennella. Vapaaksi en uskaltanut päästää, hajut kiinnostavat koiruutta nykyään NIIN paljon.
6.1.2004
Mukavaa Uutta Vuotta 2004!
Kata on paraikaa oikeassa mielialojen myrskyssä, tai ainakin se on kovin alla päin. Ruoka sille ei maistu ja turkkikin tippuu niskasta. Mahtaa ne ensimmäiset juoksut olla kova pala tuolle Neidille. Tänään ei ole ruoka maittanut laisinkaan ja punnitsin Katan huvikseni niin paino oli 25,2 kg. Eli vähän vähemmän kuin viimeksi! Pohjavilla on poissa ainakin selästä, niskassa sitä tuntuu olevan vielä reilusti. Toivotaan, että se kohta huomaa, että kaikki on ihan ok ja se vähän normalisoituu. On ikävän allapäin koko ajan. Ulkona käydessämme se merkkailee ja tuoksuttelee aivan kauhian paljon. Eipä se ennen ole moista tehnyt. Nyt sitten odotellaan että koska alkaa tiputtelu.
Kissatkin lähtivät omaan kotiinsa, puolentoista viikon hoidossa olon jälkeen. Kyllä kissat loppujen lopuksi osoittivat jo alistumisen merkkejä, painuvat makaamaan Katan edessä mutta annas olla, Katan piti tietysti heti kokeilla tassulla niitä ja siitä kissat eivät niin tykänneetkään. Vesikipolla Boris ja Kata olivat joskus jopa samaan aikaan! Samalla tyynylläkin nukuttiin uuden vuoden yönä.