7-8.3 Huomasin tuossa päiväkirjaa selaillessani, että päivitykset ovat jääneet vähän vähiin.. Seuraavassa sitten vähän pitempi sepustus. Talvi menee ohi niin rivakkaan, että huh huh! Illat ovat jo mukavan valoisia, elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittamaan itse kullakin.
Katan kanssa ollaan kokeiltu potkukelkkailua ja tuntuu että Kata tykkää siitä kovasti. Se juoksee hullunlailla ja samalla vetää kelkkaa mukavaa vauhtia, vaikken varmasti ole keveimmästä päästä. Ensi talven hankintoihin kuuluukin sitten vedättämiseen tarkoitetut kunnolliset valjaat. Ne voittaja-näyttelystä ostetut eivät kuitenkaan ole ne kaikki parhaimmat tarkoitukseen.
Katalla alkoi ensimmäinen juoksu 27.2 eli nyt jo viikko sitten. Lähdin sille linjalle, en tiedä onko hyvöksi vai huonoksi koiraa ajatellen, että olen pitänyt sillä housuja. Lähinnä suojellakseni lattioita, mutta etenkin siksi kun Kata käy makoilemassa myös sohvalla. Sohvalla olo oli yksi niistä asioista joista sovimme mitä tulevaisuudessa koira EI saa tehdä.. Noo... Joskus käy näin :)
Koirakouluun emme ole menneet. Aluksi oli tarkoitus, mutta sanoisinko nyt näin etten vain omaa saamattomuuttani ole saanut sinne mennyksi. Mielestäni olemme kuitenkin pärjänneet Katan kanssa ihan mukavasti, vaikka toki suosittelenkin kaikille koirakouluun menemistä! Jos ei nyt niinkään tottelevaisuuden kannalta mutta siksi että koira näkee mahdollisimman paljon muita koiria. Kata vaikuttaa aralta vieraita ihmisiä kohtaan. Se menee kyllä haistamaan mutta yleensä siinä käy niin, että haisteltuaan se alkaa haukkumaan, eikä meinaa lopettaa haukkumista. Silloin kun se päättää sen tehdä olen antanut sen vain olla. Turha sitä on alkaa kieltämäänkään kun muutenkin tuntuu, että tuo kontaktinotto on hakusessa aina kun jotain mielenkiintoista tulee eteen.
Ollaan me yritetty vähän opetella lenkkeilynkin lomassa. Ulos kun lähdetään Kata tietää, että ovi ei aukea ennen kuin takapuoli menee maahan ja silmät katsoo minuun. Ja jos se nyt joskus yrittää että olisin unohtanut (muutaman kerran olen mennyt lankaan ja mennyt suoraan ulos) tämän "rituaalin" niin sanon sille "mites sen istumisen kanssa..?" ja Kata istuu ja katsoo. Nyt uusin koulutus juttu on että yritän saada sitä vähentämään hihnassa vetämistä. Niinpä olen tehnyt nyt niin, että kun se alkaa vetämään liikaa (tässä vaiheessa pieni veto on vielä sallittu) pysähdyn. Ja matka EI jatku ennen kuin se katsoo minuun. Tämä on taas niitä juttuja, jotka koettelee molempien hermoja. Minä kun en ole pitkähermoinen tyyppi. Tässä sitä tulee kuitenkin harjoiteltua. Tiedän, että Kata tahtoo jatkaa matkaa joten se, että matka jatkuu sen jälkeen kun minuun on katsottu toimii palkkiona. Samalla lenkillä ei voi kahta eri "taktiikkaa" käyttää, joten olen yrittänyt joka toisella lenkillä toimia siten, että kun veto yltyy liikaa alan hidastella ja HETI kun hihna löystyy kävelen taas nopeammin. Tässä on sama palkkio kuin edellisessä eli lenkki etenee. Ajan kanssa toivottavasti erotan näistä kahdesta sen toimivamman keinon.
15.3 Juoksut sen kun jatkuu. Viime torstaina kissat tuli taas kylään. Niissä onkin taas ollut ihmettelemistä. Ja se kissanruoka! Se on Katan mielestä NIIN hyvää että... Kata antaa kyllä kissojen olla ihan mukavasti, tuntuu että se on aina kiinnostuneempi siitä kissasta mikä on liikkeellä.
18.3TorstaiKissat meni eilen omaan kotiin takaisin. Niiden kanssa meni loppujen lopuksi ihan mukavasti ja katakin antoi niiden olla rauhassa. Suurimman osan ajasta ne olivat kyllä tuolla niille pyhitetyssä huoneessa. Mutta silloin kun Kata meni takapihalle niin kissoilla oli koko talo käytössä. Ja jösses! Miten voi kaksi niin pientä elukkaa saada matot NIIN ryttyyn-mykkyyn-rullalle! Lähtee uskomattomasti vauhtia kahdesta pikkukisusta.
Kata oli tänään piiitkällä lenkillä, tai no minulle ainakin se oli noin kerran viikossa tehtynä tarpeeksi pitkä. Lenkin varrella on osuus jossa joudumme kävellä maantien reunaa. Autot eivät enää Kataa niin kovasti kiinnosta kuin ennen, eikä se enää säntäile varomattomasti niiden perään. Ilmeisesti tien suolaaminen aiheutti se,n että oli taas mentävä tassupesulle. Tassut olivat nimittäin AIVAN harmaat. Vatsassakin on likaa mutta sitä en tällä kertaa pessyt. Ja kas kummaa! Pesuhuone ei ehkä olekaan enää niin inhottava paikka Katan mielestä kuin ennen. Se tuli sinne ihan vapaaehtoisesti! Tassujen pesu onnistuu näemmä parhaiten niin, että lasken vatiin vettä ja isken tassun sinne, shampoota ja hieron kunnolla. Samalla vedellä saa vähän jo huuhdeltuakin. Lopuksi kun kaikki neljä jalkaa on käyty tällä tyylillä läpi niin sitten nopea huuhtominen suihkulla. Hyvä tuli ja aikaa menee maksimissaan 5 min.
21-22.3Juoksut hiipuivat...
28.3 Kävimme Akita&Shiba yhdistyksen talvipäivillä. Tällä kertaa se järjestettiin Espoossa Kennelliiton tiloissa. Siellä oli tuttuja ja tuntemattomia ja mukavasti koiria. Osallistuttiin Katan kanssa vuoden välkky kisaankin, mutta tällä kertaa ei menestytty. Oikeastaan osallistujia oli vain neljä ja me oltiin tilastoissa neljänsiä. Ensi vuonna me pestään kaikki mennen tullen ;)
Mentiin sinne jo aamulla ja Kata sai olla osallisena oikein kokouksessakin. Osasi jopa olla loppujen lopuksi hiljaakin. Jopa nukkuikin pöydän alla. Käytiin vähän lenkkeilemässä shiba-lauman kanssa, loppuajan Kata olikin autossa. Jalostustarkastusta oli oikein mukava seurata. Kyllä syynättiin joka koira todella tarkkaan. Katan kasvattajakin oli siellä. Ja suloistakin suloisempi Chie-tyttö Haiku-rouvan viime syksyn katraasta. Samoin Fujin ja Namin Sony poika oli TODELLA komea pentu. Onnea vaan Sonylle ensi sunnuntain pentunäyttelyyn.