Viikko 44 Ei oikeastaan sattunut mitään ihmeempää. Paitsi viikon hiljaiselon jälkeen kun tulin nettiin selvisi että Haiku on saanyt kymmenen ihanaa akita pentua! Ja kaiken lisäksi tummia. Uusien pikku-akitojen kuva läytyy Kakkolan sivuilta, linkkisivuilta läytyy! Viikonloppuna vietettiin vähän Halloweenia! Kiitos viimeisestä Heidille! Heidin kotona on ihanan iso ja kiltti Vili leonberg-poika! Rapsutuksia Vilille! Täytyy viedä Kata joskus reffeille :) Viikon aikana yritettiin myäs tähyillä taivasta jos vaikka komiat revontulet olisivat loistaneet. Aika heikkoa oli kun joka ilta oli niin pilvistä.. Täytyy myäntää, että jos vaan taivas on auki ja tähdet näkyvillä kävelen Katan kanssa hyvin hyvin hitaasti niskat jumissa tähtien tuijottelusta.. joskus läydän itseni vielä ojan pohjalta.. :)
Sunnuntaina 26.10 Oltiin taas Halkiassa käymässä. Otin itselleni oikein kunnon ulkoiluvehkeet mukaan ja mentiin Katan ja Mikan kanssa lenkille. Ensin tietä pitkin ladolle ja peltoja pitkin takaisin. Oli todella kaunis auringonpaiste ja kuitenkin muutama aste pakkasta. Oikein hyvä ilma siis. Oli mukava lenkki. Takasin tultuamme Pappa kuunteli hirvimiesten puheita LA-puhelimesta, hän ei itse osallistu tänä vuonna hirvijahtiin laisinkaan. Kävi ilmi, että emä ja kaksi vasaa menisi aika "läheltä" ohi ja ne saattaisi jopa näkyä. Menin katsomaan sinne mihin Pappa neuvoi, siellähän ne, emä ja kaksi vasaa menivät, matkan päässä tosin. Kyllä se on aika komia eläin noin luonnossa nähtynä. Kaiken kukkuraksi hirvet menivät juuri sieltä missä oltiin Katan ja Mikan kanssa juuri tuntia aiemmin kuljettu. Oltaisiinpa osuttu yhtä aikaa pellolle! Loppujen lopuksi miehet saivat kaadettua molemmat vasat. Emän kohtalo jäi vähän epäselväksi. Oli se meno vaan jotenkin hyvin vaivattoman näkäistä, siis se hirvien juoksu. On se aikamoinen eläin. Hienohan se tuolla luonnossa on mutta asia on hyvin pitkälti eri kun hirven tapaa tien päällä.. Lunta on vielä maassa, tiistaiksi on luvattu vesisadetta :(
Perjantaina 24.10 Tänään se tapahtui, Kata ei syänyt aamuruokaansa loppuun! No saman ruoan sai eteensä illalla ja kummasti maistui! Käytiin myäs Halkiassa vähän juoksentelemassa, mukavaa oli. Illalla satoi ensilumi. Kata on niin kevään lapsi, että oli vähän ihmeissään lumesta. Yritti ilmeisesti syädä kaiken : )
Tiistaina 21.10 Menin Katan kanssa uudestaan Halkiaan. Totesin sunnuntain reissun yhteydessä, että Kata voisi juoksennella kaikessa rauhassa mummolassa Papan pelloilla. Siis minä tietysti mukana. Ja voi sitä riemua millä se juoksenteli! Ei tosin kauhean pitkästi ajallisesti, mutta se tuntui nauttivan siitä sitäkin enemmän. Meidän onneksi peltoja ei edes kynnetä tänä vuonna, joten saadaan juoksennella ainakin lumen tuloon asti aivan rauhassa. Juoksi se niin onnessaan, että kun minä olin kyykyssä ottamassa kuvaa juoksi se minua päin ja minä lensin persiilleni. Noh, sattuuhan noita. Topi oli ollut aiemmin päivällä metsällä Papan kanssa. Se oli ajanut ensin jänistä, saanut sen kiinni ja ehtinyt syädä siitä jo takapään ennen kuin Pappa ehti paikalle.. Kiltti kotikoira olikin peto. No ei, en vain olisi uskonut että Topi saa edes jänistä kiinni, saatikka, että sen syä! Kata ei antanut Topille hetken rauhaa kun oltiin sisällä mummolassa, Topi kyllä ilmoitti sille hyvin selvästi, että hän ei nyt jaksa pennun häsläämistä - se kiljui ja murisi Katalle, kyllä se sitten jätti Topin rauhaan.
Sunnuntaina 19.10 oltiin tavalliseen malliin Halkiassa, eli Topia ja mummoa&pappaa katsomassa. Sinne tuli myäskin Maija ja Henkka kera kisujen. Eli Kata oli kiltisti Topin kanssa "ketassa". Myähemmin mentiin koko joukko meille kotiin. Kata ja kissat tulivat toimeen loppujen lopuksi aika hyvin. Kata ei selvästikään tiennyt mitä sanoa kissoille, ja kun loppujen lopuksi Kata pyysi Borista leikkiin, oikein siis pylly oli pystyssä Boris vain sähisi... Leikkimisestä ei tullut mitään, ainakaan sillä kerralla. Kisut ihmettelivät Kataa kaikessa rauhassa kun ne istuivat sohvan karmilla ja Kata säi kaikessa rauhassa ruokaansa sohvan vieressä, kissoja huomaamatta. Liian lähelle Kata ei kissoja mennyt, jos kissat sähisi se käänsi katseensa pois eikä edes yrittänyt olla liian "tungetteleva". Kuonolle meinasi tosin tulla kun meni Boriksen syädessä liian lähelle ruokaa.. :-) Täytyy kissojen tulla uudestaan pian, etteivät unohda toisiaan.