--------------------------------------------------
2.7 Perjantaina kun tulin töistä, haistoin heti, että Kata oli taas käynyt saunassa. Se tervehti kyllä minut, mutta saman tien oli jo menossa ulos. Päästin sen juoksunaruun ja se ampaisi suoraan puun alle ruikuloimaan. En tiedä miksi, mutta sillä oli maha vähän löysällä. Illalla lähdettiin Purolan kautta Haminaan.
--------------------------------------------------
3-4.7 Haminassa ja Purolassa ihmettelemässä.
--------------------------------------------------
5.7 Katalla taas pitkän pitkä päivä yksin! Iltaruoaksi söi, yllättäen minut totaalisesti, nappuloita! Ei ole neidille pelkät nappulat kelvanneet piiiitkään aikaan!
--------------------------------------------------
--------------------------------------------------
7.7 Taas yksi piiiitkä päivä yksin, Kata siis. Eikä ollut edes yllätyksiä kun tulin kotiin. Illalla käytiin moikkaamassa Mummua ja Pappaa ja Topiakin vähän.
--------------------------------------------------
10.7 Sony tuli yökylään kun sen Omat Ihmiset menivät häihin. Katalle tuntuu olevan kova pala se, että vieras koira on sen talossa. Sen täytyy vahtia. Se seurailee Sonyä etenkin keittiöön, josko se saakin jotain syötävää sieltä! Laitettiin leikkimökki "koira-asuttavaan" kuntoon ja siellä koirat ovat vuorotelleen viettäneet aikaansa. Sateen takia Sonylle asenneettiin oikein porttikin, että poika pysyisi sateensuojassa vaan kyllä se tuntui olevan aidan takana olo kovin hankalaa. Ensin se tuli portin ali, sitten hyppäsi yli. Tehtiin mökkiasujan vaihto ja Kata hoksasi heti missä kannattaa olla ettei kastu. Liekö ohut karvapeite syynä tähän?
Kata tiputtelee edelleen karvaansa, luulen kyllä että "pahin vaihe" alkaa jo olla ohi. *fingers crossed* Tuntuu että siltä alkaa irrota tuo minusta inhottavampi peitinkarva.
Tänään selvisi meillekin, että kata on taas nokkelana oppinut uutta. Se hyväkäs osaa avata takaoven;
ULKOAPÄIN!! Siinähän olikin ihmettelemistä, että mites se nyt on tuossa vaikka sata-varmasti olin laittanut oven perässäni kiinni.
Katasta on tullut julkkis =) Sen kuva oli taas akita ja shiba yhdistyksen lehdessä! Niin tietty kun itse olin kirjoittanut sinne jutunkin.
Huomenna täällä onkin kaksi iloista koiraa, meidän kotijoukot palaavat kotiin ja tokihan Kata tulee jo lentokentälle mukaan. Vuosi sitten kun porukat hain, oli Kata vielä pikkuinen likka ja juuri siinä vaiheessa että siltä puuttui alaleuasta kulmahampaiden väliltä kaikki hampaat! =)
Samoin Sonyllä on onnen päivä kun sen Omat Ihmiset tulevat sen täältä hakemaan.
--------------------------------------------------
11.7 Ensin siivottiin kotia kunnolla ja kolmen aikaan lähdettiin lentokentälle hakemaan kotijoukkoja! Yllättäen lentokentän parkkipaikat olivat täynnä. Jouduin ajamaan auton halliin, ja silti oli ongelma saada se kääntymään pieneen koloon. Meinasin jo avata ikkunan ja huutaa "moon karavaanari, tässä menee hetki". En sitten kuitenkaan kehdannut.Mentiin Katan kanssa oikein tuloaulaan, lentokentällä käyneet on varmaan joskus nähneet siinä yhdessä aulassa sen hienon(?) puupatsaan. Mitä lie tahtoo kuvatakaan. Heti kun tultiin aulaan huomasin että se oli melkein täysi, katsoin jo "tulostaulusta" ulkoa, että aika monta konetta laskeutui yhtäaikaa ja tietysti kaikkien matkustajat päästettiin t2-aulaan. Aulassa oli myöskin seurue Japanilaisia, jotka heti äkkäsivät Katan. Ja eikun kuvaamaan, yksi mies tuli digikameran kanssa heilumaan. Minä yritin saada Kataa katsomaan edes vähän kameraan päin. Mies halusi myös silittää Kataa. Annoin luvan ja kun mies tuli lähelle Kata pakitti. Sitten samainen mies tahtoi että hänen ystävänsä ottaa Katasta ja miehestä kuvan. :)
Ihmiset hymyilivät, varmasti ajattelivat että on se totta mitä Japanilaisista sanotaan. Kuvaavat kaikkea. Mutta eipä he tainneet tietää tätä Akita-Japani yhtäläisyyttä. Varmasti Suomalaiset koiraihmiset toimisivat samoin jos törmäisivät suomenpystykorvaan tai ajokoiraan lentokentällä esim. Briteissä.
Kataa jännitti oikein kunnolla siellä lentokentällä. Se tärisi ja kun se yritti istua, sen tassut liukuivat kuin Bambilla jäällä. Eipä tyttö tiennyt että kohta tuleekin tuttuja vastaan. Ja voi sitä riemua kun ne kotijoukot sitten yhtäkkiä olivatkin siinä edessä! Kata mourusi ja ihmisiä nauratti. Se oli niin innoissaan että se ei meinannut housuissaan pysyä. Hyppi vasten ja mourusi, mourusi vähän lisää ja hyppi. Vieraitakin päin. Jännitys hävisi siihen paikkaan. Ihmiset nauroivat, niin hassuna Kata oli.
--------------------------------------------------
18.7 Sunnuntai Ihanan aurinkoinen päivä!! Kyllä annettiin taas naapuritienoon asujille ihmettelemistä. Käytiin nimittäin Katan kanssa kaupassa. Kata sai hoidella samalla vetokoiran virkaa :D Sillä oli vetovaljaat joiden perässä tuli kylmälaukku, joka oli sidottu skeittilautaan. Vähän se aluksi ihmetteli että mikäs siellä seuraa, sekun on tottunut vain siihen suht äänettömään tonkkaan. Skeittilauta veteli tyhjän kylmälaukun kanssa mihin sattuu, ojasta ojaaan ja meteli oli myös sen moinen.Takaisin tullessa olikin erijuttu, kylmälaukussa oli painoa sen verran että se ei enää vedellyt ojiin. Tosin se kaatui kerran kun tiessä oli halkeama, ja hiekka-kävelytiellä se "ui" niin syvällä, ettei Kata kertakaikkiaan jaksanut vetää sitä eteenpäin. Ja kun riemuissaan päästiin melkein kotipihaan niin laukku kaatui ojaan *muttei auennut*!
Muuten meni kyllä hyvin. Ja pakkohan niin hyvän vetokoiran oli saada hyvä palkinto työstänsä, Kata sai ihan ikioman hyla-jäätelö pikarin. Se se vasta olikin hyvää...
--------------------------------------------------
29.7 Torstai Katalla alkaa karva kasvaa jo takaisin. Tosin siltä irtoaa vielä peitin”jouhia” mutta sekin alkaa jo helpottamaan. Nythän se onkin ihan hassun näköinen kun sillä on jo vähän uutta karvaa siellä täällä. Vielä kun olisi jokin keino millä saada ne peitinkarvat nopeasti pois.Kissat olivat viime viikolla meillä. Boris on edelleen samanlainen mouruaja. Se mouruaa jokaisen oven takana johon pääsee, työntää käpälää alta ja rämpyttää ovea. Etenkin silloin kun muut ovat menneet jo nukkumaan. Kissat ovat tutustuneet myös pihaelämään kompostihäkin muodossa. Eivät ne kauaa siellä ehtineet olla kun Boris jo kiipesi yli. Sisälle se oli menossa ja kun nappasin sen kiinni, raasu ihan tärisi!
Kata on mustasukkainen kissoista. Jos kissa on sohvalla täytyy sen ängetä myös itsensä siihen. Boris makoilee yleensä jossain hyvässä tarkkailupaikassa, Irina taasen pyörii ja Kata menee perässä. Irina olikin ovela ja meni maton alle kerran piiloon. Kata sitten ihmettelemään että mihinkäs se kissa meni ja mikäs möykky tuossa maton alla on, ”painanpa siitä tassulla”. Kata työnsi kuononsa maton alle, onneksi Irina ei lyönyt sitä tassullansa.
Katalla on ollut myös kauhunhetkiä. Jostakin syystä se pelkää ruohonleikkuria tolkuttoman paljon. Taitaa olla ainoa asia joka saa sen turvaamaan ihmiseen. Tai ainakin kun mika oli leikannut yksi päivä nurmikkoa kun olin itse töissä oli Kata kauhuissaan Äidin kanssa keittiössä. Se sai ruoan juuri silloin ja se kävi aina vähän syömässä ja taas tuli "nojailemaan".
--------------------------------------------------
Takaisin päiväkirjaan tästä