|  Pikun sivuille |

Syksy- ja talvikuulumisia -04 - 05

Koko syksy on ollut kovin kiireistä aikaa. Perheen nelijalkaiset ja emäntänsä muuttivat työn perässä Kurikkaan Etelä-Pohjanmaalle. Lähes joka viikonloppu olemme kuitenkin ehtineet käydä kotona Turussa. Muutto on vain väliaikainen ja Varsinais-Suomeen palaamme vapun jälkeen.

Kurikka on oikein kiva paikka asua. Hyvät lenkkeilymaastot ovat ihan käden uloittuvilla, mutta toisaalta riittävät palvelut kaupungista löytyvät. Asuminen on lisäksi halpaa ja niinpä meidän kakkoskodin virkaa toimittaa uusi rivitalokaksio keskustan tuntumassa. Mikäs sen mukavampaa, kun on oma pihakin mitä vahtia! Erityisen innostunut Pikku on ihan ulko-oven takana vierailevista rusakoista....

Aikapulan takia agilitytreenit ovat jääneet melko vähiin. Paikallinen agilityseura Lakeuden agilityurheilijat on ollut tosi reilu salliessaan vierasseuralaisen harjoittelevan joukossaan. Siitä iso kiitos LAGUlaisille! Edustamme siis yhä ATT:ta vaikka olemme myöskin LAGU:n jäseniä. Pikun kanssa olemme kisanneet  joitakin kertoja syksyn aikana ihan hyvällä menestyksellä. Seuraavan vuoden SM-nollat ja MM-karsintanollat ovat kasassa, joten treenaamaan pääsyn vähäisyydestä ei oteta stressiä. Ei sitä olisi viime vuoden marraskuussa ekoihin kisoihin ilmoittautuessa uskonut, että kisauramme Pikun kanssa etenee näin nopeasti...

Pikun iho voi Kurikassa ihmetykseksi paremmin kuin Turussa. Kortisonin on voinut unohtaa parhaimmassa tapauksessa peräti kahdeksi viikoksi. Kummastukseksi kutina yltyy yleensä jo muutamassa tunnissa Turkuun tulomme jälkeen. Mitään selitystä asialle emme ole vielä keksineet, mutta ainakin kodin pesu- ym. aineiden hajusteet, katupöly ja ilmansaasteet (keskustassa kun asumme) sekä ATT:n hallin pöly ovat epäiltyjen listalla. Yksi ainoa asia tuskin raapimista aiheuttaa, vaan tekijöitä on luultavasti useita. En itse käytä enää mitään hajusteita ja pesuaineet tiskiaineesta lähtien pyritään valitsemaan hajusteettomina. Tämä siksi, että olen huomannut selvästi Pikun reagoivan esim. hajuveden käyttöön. Altistustapaakaan ei ole vaikea keksiä, nukkuuhan se joka yö peitoni alla. Kutina ei toisaalta ole kokonaan poissa Kurikassakaan, mutta tällä hetkellä kortisonia käytetään vain tarpeen vaatiessa eikä enää joka toinen päivä. Sekin on jo suuri edistys!

Pikun ruokavalion olen pitänyt toistaiseksi edelleen samana, jotta saisimme ensiksi selville, mikä kumma Turussa (ja esimerksiksi mm. myös Pietarsaaressa) kutittaa. Tänä vuonna kaksi kertaa kokeiltu naudanliha aiheutti kainaloiden verille raapimisen molemmilla kerroilla, mutta lisää ruokakokeiluja tehdään tulevaisuudessa Pikun ruokavalion laajentamiseksi. Toistaiseksi on siis tultava edelleen toimeen hirssipuurolla ja broilerilla.

Millin kanssa olen pitänyt kisa- ja treenitaukoa kesästä lähtien. Syynä on toisaalta aikapula ja toisaalta se, että haluan olla aivan varma, että Milli on kunnossa. Menemme osteopaatille taas joulukuun lopussa ja odotamme hänen arviotaan selästä. Millihän on koko ikänsä käyttänyt vasenta takajalkaansa etenkin kylmillä ilmoilla huonosti ja osteopaatti Leena Piira löysi siihen myös selityksen (eläinlääkärit eivät). Hänen mukaansa agilitya voi jatkaa, mutta en sitä kilpailumielessä ole vielä halunnut tehdä. Milli on kuitenkin silloin tällöin päässyt omaksi iloksi hallille treenaamaan matalilla hypyillä ja hauskaahan se harrastaminen on ilman kisaamistakin.