Aikuinen nainen mä oon...

Milli 7 v.

Kesällä 2006 täytti Milli 7 vuotta. Synttäreitä seuranneena päivänä eläinlääkäri kuuli rokotuskäynnillä Millin sydämestä sivuäänen, joka jatkotutkimuksissa osoittautui onneksi kuitenkin vain hyvin lieväksi, eikä asia vaadi toistaiseksi mitään toimenpiteitä.

Milli onkin elämänsä kunnossa. Virtaa riittää ja tähän ikään mennessä isäntä ja emäntäkin on saatu koulutettua ymmärtämään melko hyvin nelijalkaisen kaverin koiramaisia ajatuksia.

Kuivasta kesästä huolimatta tänäkin syksynä Milli on päässyt jatkamaan omasta mielestäänkin niin maukasta harrastusta, nimittäin suppilovahveroiden pyydystystä. Joitakin vuosia sitten emännän kanssa sienessä ollessaan äkkäsi Milli miksi emäntä pyllistelee sammalikossa. "Nää suppiksethan maistuu hyvälle" tuumasi Milli ja niin sai alkunsa kisa, jossa koira yrittää löytää metsän herkut ennen emäntäänsä ja emäntä yrittää napata sienet ennen kuin kaikki joutuvat koiran kitaan. Jos emäntä ei ole tarkkana voi jopa itse sienikori tyhjentyä oudolla tavalla... Millin on näin ollen itseoppinut sienikoira, jota on ainoastaan kehuttu, kun se on osoittanut kiinnostusta suppilovaveroita kohtaan. Suppilovahveroiden lisäksi Milli ilmaisee (eli syö) kanttarellit, mutta jättää kaikki muut sienet rauhaan. Onneksi niin, koska kovin harva muu sieni soveltuukaan raakana syötäväksi.

^ järvessä tapahtuu