Operaatio Tuli ja Liike

OPERAATIO TULI JA LIIKE

Operaatio l�hti k�yntiin, lukuisten muutoksien j�lkeen, lauantaiaamuna kello yhdeks�n. Seisoskelin kerrostalon pihamaalla johon flektarn-maastopukuni ei aivan t�ydellisesti sulautunut, ohi kulkevien kerrostalokytt��jien ilmeist� p��tellen. Homma l�hti perkeleelliseen nousuun kun Teddybearin nainen k�skytti tilaihmeens� (Micra) paikalle. Micran kyljet pullottivat jo valmiiksi vaikka sis�ll� ei ollut per�ti kompaktin kuskin lis�ksi kuin Teddybear ja t�m�n ultralight-rinkka. Takapenkille pit�isi viel� tunkea minut ja K�nigstiger, yhteens� 180kg helvetin kankeaa vaeltajaa ja kaksi rinkkaa. No ei auta itku markkinoilla, vatsa sis��n ja �ij� autoon.
K�nigstiger marssikin meit� vastaan k�si tutussa kymment� yli kaksitoista-asennossa. Kun olimme saaneet uskoteltua h�nelle ett� kyseess� ei ole piilokamera ja ett� Micralla nyt tosiaan pit�isi menn�, alkoi armoton ahtaaminen. Teddybearin penkkimaksimi joutui koetukselle kun koitettiin saada ovea kiinni mutta menih�n se.

Vajaassa puolessa matkassa s��li Micraa kohtaan kasvoi niin suureksi ett� oli aika vaihtaa kulkupeli�. Teddybear k�ytti suhteitaan Maskun alamaailmaan ja hankki meille sattumanvaraisen farmarin ja siirtyi kuskinpenkille. Toistaiseksi tuntemattomasta syyst� luotimme Teddybearin navigointiin ja ennen pitk�� olimmekin ihan hevon perseess�. No eikun kartta k�teen ja varasuunnitelmaa tekem��n. Aiotun l�ht�pisteen, Sep�nlaakson, sijasta olimmekin Rautapihalla. Kuulustelimme paikallista alkuasukasta joka varmisti pahimmat pelkomme. Sep�nlaakso oli t�lt� p�iv�lt� tavoittamattomissa. K�sitt�m�tt�m�ll� varmuudella ja ryhm�hengen juuri lainkaan rakoilematta vaihdoimme suunnitelmaa ilman kytkint� ja nousimme ajoneuvosta Koirasaarentien parkkipaikalla. Edess� oli kokolailla puuduttava marssi tiet� pitkin. Tapailimme mieless�mme mukavia marssilauluja. Kun kukaan ei muistanut mist��n enemp�� kuin kaksi rivi� eik� lainkaan samoja lauluja muiden kanssa, oli esitys kerrassaan ainutlaatuinen. Toivomme ettei lintujen pesint� hirve�sti h�iriintynyt.

Madbunny ja Teddybear

K�nigstiger ja se sama Teddybear

Takalevon kirkko oli ensimm�inen pys�hdyspaikka. Paikalliset asukkaat ovat rakentaneet kirkon kantamalla k�sipelill� h�vytt�m�n kokoisia kivi�. Ymm�rrett�vist� syist� kantamiseen on kuitenkin kyll�stytty parin kiven j�lkeen, mutta kokonsa takia ne riitt�v�tkin ihan hyvin.

Takalevon kirkko:
kiit�mme:
+luonnonl�heist� ja originellia muotoilua
+ hyv�� ilmanvaihtoa, ei liene keskikes�ll�k��n kuuma

moitimme:
-ahtaita sis�tiloja

Takalevon kirkko

Kirkossa hiljennytty�mme jatkoimme matkaa. Tiemarssi jatkui ja alkoi hiljalleen vituttaa. Teit� pitkin saisi k�vell� ihan kotikulmillakin, mit� helvetin j�rke� n�it� reittej� on tiet� pitkin vet��? Taas yksi ranskalainen viiva puolueohjelmaan. Joku j�rki t�ss�kin hommassa saisi olla.
No pian p��simme mets��n. Polun alku oli per�ti esimerkillisesti merkitty, ennakko-odotuksiemme vastaisesti. Tunnelma kohosi. Joukkojen kapinamieliala laantui toistaiseksi. Hengitin hieman vapaammin. Eip� siit� mets�polusta kauaa saanut nauttia, tiet� tuli taas vastaan. Lopulta p��simme ihan p�in vittua kartoitetun Soikeroisen maastoon ja raivasimme itsellemme hyttysten v�liin tilaa ensimm�iselt� nuotiopaikalta muonitusta varten. Paikalle saapui my�s ep�m��r�inen lauma tuulipukunaisia joille CrocodileDundee-hattuinen opas (??) selvitti ett� jaaha, t��ll� n�kyykin olevan retkeilij�it�. Pidetty��n naisille esitelm�n retkeilij�ist� he jatkoivat matkaa, ei juurikaan liian aikaisin. Pari nuorempaa naista hymyili ohimenness��n meille, oliko sitten s��list� vai mist�, paha menn� sanomaan. P�nkitimme egojamme uskottelemalla itsellemme ett� naiset olisivat halunneet loikata Paul Hoganin porukasta TosiMiestenTM sakkiin. No, varattuja miehi� kun olemme, j�iv�t loikkausaikeet tutkimatta. Hyv� n�in.

Nimet�n laavu- ja nuotiopaikka
kiit�mme:
+hyttysten tuomaa proteiinilis�� ruokaan
+ nopeasti ohikulkeneita reissaajia
moitimme:
+ oppaan lierihattua

Alkuper�issuunnitelmassa, sik�li kun sellaisesta nyt voi puhua, oli nyt vuorossa kompassisuunnalla siirtyminen l�nsiluoteeseen kohti Kajavaj�rve� mutta maasto n�ytti silt� ett� suunnassa pysyminen ei olisi helppoa. Niinp� l�hdimme kohti Pirunkirkkoa polkua pitkin. T�ss� kohtaa kartta piti kutinsa niin kuin silt� on totuttu odottamaan. Polut kulkivat maastossa tasan yht� ep�m��r�isesti kuin ne oli karttaan merkitty. Vanhan hyv�n Neuvostoliiton aikana t�llaisesta kartoittamisesta olisi p��ssyt piirtelem��n Siperian koivuista karttaa paskapaperille, paitsi ett� paskapaperi olisi ollut loppu. Mutta maasto oli kyll� upean n�k�ist�. Polku kulki heng�stytt�vien nousujen ja laskujen kautta kohti Pirunkirkkoa. T�m� kirkko erosi edellisest� kiviens� pienuuden perusteella, mutta ottaen huomioon ett� se oli rakennettu j�rkytt�v�n korkean ja jyrk�n m�en p��lle, ei voida t�m�nk��n kirkon rakentajia mitenk��n erityisen heikkoina pit��.

Pirunkirkko:
kiit�mme:
+ hienoa n�k�alaa

moitimme:
+ sijainti vaikeuttanee vanhusten kirkkoonp��sy�

Pirunkirkon j�lkeen edess� oli ihan saatanan pitk� ja tyls� tieosuus. Ryhm�henki rakoili ja hampaat kiristyiv�t. Kapinamieliala alkoi lis��nty� huolestuttavasti. Viivasuoraa tiet� kun k�velee kaksi kilometri� niin alkaa t�llainen rauhallisempikin ryhm� hermostua. No lopulta, kun Otsolan kyl� oli s�ikytetty, p��simme Vaskij�rven maastoon. Reitti kulki humalaisten apinoiden miehitt�mien m�kkien ohi ja ilmassa oli jo hetken suuren kamppailu-urheilujuhlan tuntua mutta maastopukumme auttoivat meit� ohittamaan k�nni��li�t v�hin ��nin. Suunnittelimme tosin viinanhakureissua mutta K�nigstigerin ehdotus ��nestettiin nurin 2-1. Hauskaa se varmaan olisi kyll� ollut.

Teddybear ei leiki en��

Vastaan tuli suo jonka yli menimme niin ett� heilahtaa ja saavuimme Valaistenmaan leiripaikalle. Leiripaikan varustus oli jokseenkin heikko, kusen kastelemia puita ja maailman parhaiten tuuletettu paskahuusi. No ei auta itku korvessa, tuumimme ja asetuimme taloksi. K�nigstiger ja Teddybear alkoivat taikoa tulta ja allekirjoittanut paineli kartan mukaan sadan metrin p��ss� olevalle j�rvelle hakemaan vett�. Vitutusk�yr� kohosi kokolailla jyrk�sti kun k�vi ilmi ett� j�rven ranta oli noin 150 metrin leveydelt� suota. Koitin kaivaa sissipuukolla reik�� suohon jonkinlaiseksi kaivoksi mutta siin� touhussa meni hermot aivan v�litt�m�sti. Teddybearin kanssa menimmekin seuraavaksi taas kerrran suon yli niin ett� heilahtaa ja t�ytimme 10 litran kanisterin ihanan virtsankeltaisella vedell�. Naminami.
K�nigstiger oli sill�v�lin tiedustellut l�himaastoa puukko hampaissa ja l�yt�nyt parinsadan metrin p��st� uuden leiripaikan joka oli varustelultaan huomattavasti ylellisempi. Puuta riitti ja penkitkin l�ytyiv�t. Ohjelmassa oli nopea ateria ja p�iv�unet.

K�nigstiger ottaa homman komentoon komentosauvalla

Maisemapaskahuussi

Mik�s tuolta on vett� ottaessa...

Paitsi ett� on r�mmitt�v� t�m�n suon yli ensin. Prkl,

Her�tty�mme k�vimme hakemassa lis�� vett� ja pystytimme leirin. Teddybear oli tyylilleen uskollisena j�tt�nyt telttakiilat olohuoneen p�yd�lle jossa ne antoivat virikkeit� h�nen kissoilleen mutta eiv�t juuri auttaneet teltan pystytyst�. No eip� n�kynyt teltta niin helposti tutkassa.
Iltanuotiolla valehtelimme kilpaa melko rauhassa. Pari nuoren puoleista naisretkeilij�� saapui puurajaan, supatti hetken kesken��n ja teki nopean p��t�ksen ohittaa leirimme rivakkaa pikamarssia. No olisihan siihen nuotiolle mahtunut, tied� sitten mit� pelk�siv�t.

Sitten iltayhdelt�toista olikin meid�n vuoromme pel�t�. Pusikko rytisi. El�imet pakenivat tai v�rj�tteliv�t peloissaan juurien alla piilossa. Kokosimme joukkomme ja ryhmityimme puolustukseen. "Ty th� deth," muistutimme toisiamme ja valmistauduimme ottamaan vastaan mit� tulossa oli. No tulossa oli keltatakkinen �mm� haravan kanssa. T�ti hiippaili leiriin, haravoi pari risua syrj��n ja toivotti hyv�t helluntait ennen poistumistaan tulosuuntaansa. T�ytyy my�nt�� ett� mit��n luonnollista selityst� ei l�ytynyt juuri sill� hetkell�. Harvojen polunharavoijien ty�aika jatkuu lauantai-iltaan kello 11.00 asti, parhaan tiet�myksemme mukaan.

Blair Witch Project raikkaana mieliss�mme painelimme nukkumaan. K�et tekiv�t tiimity�t� yritt�en pit�� meid�t hereill� mutta turhaan. Koska teltat oli pystytetty syrj��n nuotiopaikalta ja maastoutettu, Teddybearin tapauksessa valkoisella suihkuverholla, uskalsimme nukkua ilman vartiomiehi�. Haravan ��neen kyll� her�isimme.

Nukuimme kaikki kolme ennenkuulumattoman hyvin, paitsi Teddybear ja K�nigstiger jotka palelivat. Minulla oli kunnon kapitalistin tavoin kunnon makuupussi jossa nukuin kuin pikkulapsi, paitsi ett� en paskonut housuihini.

Valaistenmaan taukopaikka:
kiit�mme:
+ hyv�� varustelua ja rauhallista sijaintia
+ pehme�� j�k�l�peitett� kalliolla

moitimme:
+ hullua harava-akkaa

Aamulla tunnelma oli kokolailla kire�. Koko tiimimme kuuluu siihen kansanosaan joka on vaarallisimmillaan ennen aamukahvia ja nyt oli avokit j�tetty kotiin joten kahvi olisi pit�nyt keitt�� ihan itse. K�nigstiger oli ainoa jolla oli leikannut ottaa kahvia mukaan mutta valmistus oli ty�l�st� ja tuskallista puuhaa. Henkirikosten est�miseksi s�imme kahvinpurut sellaisinaan ja kaadoimme kuumaa vett� p��lle. Moraali kohosi kohisten, puukot laitettiin takaisin tuppiin.

Seuraavaksi ohjelmassa oli siityminen Elij�rvenkulman parkkipaikalle johon huoltojoukot saapuisivat. Leiri rinkkoihin ja takaisin p�in. Polkuja olikin mukava tallustella kun risut ja k�vyt oli haravoitu syrj��n. Elij�rvenkulmalla katselimme odotellessa televisiota. Kohta parkkipaikalle kaahasikin kahdella py�r�ll� tuttu auto. Huoltojoukot olivat saapuneet. Teddybear ja K�nigstiger heittiv�t ensimm�iset karhut huiviin h�mm�stytt�v�n ripe�sti. Lis�� ei uskaltanut juoda, huoltojoukot kun todenn�k�isesti olisivat poistuneet jos heit� kohti olisi tehty piikkausliikkeit�.
Loppumatka sujuikin sitten isommitta kommelluksitta, hyv�st� yrityksest� huolimatta. Kiersimme Vaskij�rven luonnonpuiston kierroksen, noin 20 km kevyess� varustuksessa. Teddybear tosin kantoi reppua ja toinen tyt�ist� siki�t� mutta moiset taakat eiv�t juuri miss��n tuntuneet. Ainoa vastoink�yminen koettiin kun parkkipaikalta l�hdett�ess� koivu hy�kk�si mets�st� auton kimppuun ja sai potkaistua pellit solmuun ennen kuin kukaan ehti est��.

Paljon odotetut huoltojoukot hoitivat hommansa kerrassaan kiitett�v�sti.

Pelkurillisesti puskasta hy�k�nneen puun aiheuttamia vahinkoja tutkimassa.

Ajoneuvomarssilla siirryimme Rautapihaan jossa vuorossa oli henkil�kohtainen huolto.

Rautapihan sauna:
Kiit�mme:
+ saunaa
+ kaljaa
+ makkaraa

Moitimme:
+ vesi oli kylm��
+ unohdimme tirkistell� naisten saunomista
+ poikkeuksellisen paksuja paikallisia

Hosted by www.Geocities.ws