 |
| Kappaleet: |
| 1. Beyond the Veil * 2. Aphelion * 3. A Sequel of Decay * 4. Opus Relinque * 5. Lethean River * 6. ...of Ruins and a Red Nightfall * 7. Simbelmyn� 8. Angina 9. Heretique * 10. Dementia |
| Laulu ja kitara: Morten Veland Laulu: Vibeke Stene Laulu: �sten Berg�y Kitara: Anders H. Hidle Basso: Rune �sterhus Rummut: Kenneth Olsson Keyboard ja ohjelmointi: Einar Moen Viulu: Pete Johansen |
| Tristania: Beyond the Veil |
| Julkaistu 1999 (Napalm Records) |
 |
| K |
 |
| Moni metalliyhtye on onnistunut tekem��n loistavan levyn, mutta harvempi on pystynyt parantamaan loistavan levyn j�lkeen. Tristania kuitenkin pystyi pist�m��n paremmaksi jo kerrassaan upeasta Widow�s Weedsista, tekem�ll� levyn nimelt� Beyond the Veil vuonna 1999. Levy onkin sellainen kuittaus, ett� on vaikea keksi� riitt�v�n voimakkaita superlatiiveja sen ylist�miseksi. Niit� harvoja ep�kohtia, joita Widow�s Weedsilla oli, on pyritty poistamaan ja jo ennest��n hyvi� osa-alueitakin pystytty ter�st�m��n. Tuloksena on monipuolisinta metallimusiikkia, mit� olen kuullut. Palataanpas viel� orkesterin perusasioihin. B�ndih�n on siis Norjasta ja j�senist��kin on pienen jalkapallojoukkueellisen verran, jos lasketaan "vierailevat" henkil�tkin, jotka tuntuvat olevan silti melkeinp� joka Tristanian levyll�. L�ytyy viulua, kitaraa, muutamaa erilaista mieslaulua, kaunista naislaulua, bassoa, rumpua, syntikkaa, kuoroa jne. Ei kai se sitten ole ihme, ett� itse musiikissakin on monipuolisuutta vaikka muille jakaa. Musiikki on itseasiassa vyyhti yhdistettyj� musiikkityylej�. Paletti on t�ydellinen, kun Widow�s Weedsilta tuttuihin klassiisiin viuluihin, pianoon ja kuoroon sek� black- ja goottimetallipiirteisiin tulee viel� ripaus industriaalipiirteit�kin. N�in muodostuu laaja variaatio erilaisia musiikillisia elementtej�, jotka kietoutuvat raskaahkon metallin ymp�rille. Parasta on, ett� homma ei mene sekavaksi, vaan jokaiselle elementille l�ytyy oma, loistavasti kokonaisuuteen sopiva roolinsa. Kappaleet ovat huippuunsa hiottuja mestariteoksia, joissa tunnelma vaihtelee raskaasta kevyemp��n, pysyen silti kauttaaltaan melankolisena. Kappaleissa on paljon sis�ist� vaihtelua, mutta milloinkaan ei tule tunnetta, ett� joku osuus ei sopisi siihen, miss� se on. L�hes joka kappaletta s�velt�m�ss� olleen Morten Velandin raskaan musiikin nerous ly� itsens� l�pi viimeist��n t�ll� levyll�. Miehelt� l�ytyy sellainen varasto uskomattoman upeita ja tunnelmallisia melodioita, ett� sen, joka h�nen teoksiaan kuultuaan viel� v�itt��, ett� metalli on vain pelkk�� �lyt�nt� hakkausta, kannattaa v�it�ksiens� j�lkeen nopeasti kadota perisuomalaiseen korpimaisemaan. Avausraitana on kappale, joka levyn tarjonnasta iskee nopeiten (heti) ja tyrm�� kuulijansa, mutta kun levy� kuuntelee enemm�n, paljastuu, ett� kyseess� ei kuitenkaan ollut viel� levyn paras kappale. Jokatapauksessa upea on jo ensimm�inenkin, sis�lt�en upeita syntikka- ja akustisen kitaran melodioita, kuoroa ja h�ik�isev�n viulusoolon. Kappale on komppiensa osalta ehk� levyn tavallisin. Hieman biisi hyytyy loppua kohden, vaikka upeita kohtia ja temmonvaihteluita on loppuun asti. Jo Widow�s Weedsilta tuttu �sten Berg�y laulaa upeasti. Sitten tulee Morten Velandin yksin��n kasaama Aphelion. H�nen omien aggressiivisten �rin�iden s�est�m�n� kappale puskee erinomaisena eteenp�in, pit�en sis�ll��n tunnelmallisia kuoro-osuuksia ja upeita, mystisi� melodioita. Pituuttakin on kiitett�v�t 7:49, v�hempikin ehk� olisi riitt�nyt, mutta ei biisiin silti miss��n vaiheessa puudu. A Sequel of Decay on v�hint��n yht� hyv�, yleiskuvaltaan hieman Aphelionia kevyempi kappale. Upeaa kuorolaulua kymmenp�iselt� kuorolta, jossa osa on b�ndin j�seni� ja osa ulkopuolisia. �sten Berg�yn loistosuoritus j�lleen puhtaan mieslaulun osalta, mahtavaakin mahtavemmat viulumelodiat ja upea naislaulajatar Vibeke Stenen laulama lopetus, ovat mainitsemisen arvoisia asioita kappaleesta. Opus Relinque ei aivan yht� upea ole, mutta eip� hirve�sti h�vi�. Lethean River on sitten taas ihan vailla vertaa. Kappaleen alku on aggressiivinen, mutta silti upean tunnelmallinen. Sen j�lkeen seuraa rauhallinen osuus, jossa viulu, piano ja Vibeke Stenen laulu hivelev�t korvia. Kappaleen lopun kauneus viimeist��n vet�� sanattomaksi. Stene nimitt�in on niin upean kuuloinen kappaleen loppup�tk�ss�, jota upea pianomelodia s�est��. T�m�nkin j�lkeen levyll� on viel� tarjota pari uskomatonta raitaa, jotka ovat kuitenkin eriluonteisia kuin aikaisemmat. ...of Ruins and a Red Nightfall on levyn blackmetalmaisin kappale, sis�lt�en kuitenkin sekin kauniita naislauluosuuksia. Melodiat ovat h�ik�isev�t. Simbelmyn� antaa pienen heng�hdystauon, ollen Einar Moenin lyhyehk� pianoinstrumental. Angina sitten jatkaa j�lleen upeaa menoa, vaikka onkin iskenyt minuun levyll� v�hiten. Heretique kruunaa t�m�n loistopaketin. Kappaleen, joka eroaa taas selv�sti muista, keskeisen� osana on oopperalaulajaa pontevan ��nens� osalta muistuttava Jan Kenneth Barkved. Ties vaikka mies olisikin oopperalaulaja. Kappale jyskytt�� eteenp�in vaudikkaasti ja Morten Veland �rjyy kuin viimeist� p�iv��. Kappale tiivistyy loppua kohden ja huipentuu kunnon jyr�ykseen. Dementia onkin sitten jo selv�� j��hdyttely� ja varsin lyhytkin. Sen verran monipuolinen levy on kyseess�, ett� tarinakaan ei ihan lyhyeksi j��nyt. Olennainen on mainittu, ehdoton klassikko on kyseess�. Mit��n huonoa levyll� ei ole, vain joitain pienia p�tki�, jotka eiv�t ole erinomaisia. Toivottavasti vastaavia teoksia tullaan jatkossakin tekem��n. |