 |
 |
 |
| 1. Cassandra * 2. Lorelei * 3. Angelique 4. Aaede 5. Siren * 6. Venus * 7. Poppaea * 8. Bacchante |
| Kappaleet: |
| Laulu: Raymond I. Rohonyi Laulu: Liv Kristine Espaenes Kitarat: Frank Claussen Kitarat: Tommy Olsson Keyboard: Lorentz Aspen Basso: Eirik T. Saltro Rummut: Hein Frode Hansen |
| Theatre of Tragedy: A�gis |
| Julkaistu 1998 (Massacre records) |
| Norjalainen Theatre of Tragedy pukkasi ulos A�giksen A Rose for the Dead -mini-CD:n j�lkeen. Edellinen t�yspitk� oli ollut Velvet Darkness They Fear, joka oli eritt�in puuduttavan junnaava ja hitaahko. Samoja ominaisuuksia t�m� A�giskin kielt�m�tt� sis�lt��, mutta huomattavasti kuunneltavampi levy on kuitenkin kyseess� niin melodioiden kuin vauhdikkuudenkin osalta. A�gis on melodista tunnelmametallia. Levy sis�lt�� eritt�in kaunista ja tunnelmallista naislaulua siin� miss� monia tunnelmallisia melodioitakin. Soitto-osastolla tunnelma muodostuu koskettimista sek� tyylikk��st� kitaroinnista, niin akustisesti kuin s�hk�kitaroinkin. Kitarointi on kuitenkin eritt�in pid�ttyv�ist�, sooloja ei juuri ole ja riffit on miksattu eritt�in siistiksi. Kitarointi yleisesti ik��nkuin pysyttelee kaiken muun taustalla. T�m� voi aiheuttaa monenlaista reaktiota kuulijassa ja koko levy� on aika helppo pit�� tasapaksuna pakettina, jossa mik��n ei nostata p��t��n. Omasta mielest�ni Theatre of Tragedyn kitaraorjallisuus sopii kuitenkin hyvin levyn tunnelmaan, jonka ei ole tarkoitettukaan olevan mik��n hurjan r�v�kk�. Parhaimmillaan levy� kuunnellessa tulee unelias, eritt�in tunnelmallinen fiilis. Levylt� l�ytyv�t pari nopeampaa vetoa turvaavat kuitenkin sen, ett� siihen ei ihan p��se kuitenkaan nukahtamaan ja muutenkin pelastavat p��piirteilt��n hitaammanpuoleisella kappaleosastolla paljon. Miesvokalisti Raymond I. Rohonyin ��ni ei mik��n kovin s�v�ytt�v� ole. V�lill� tuntuu kuin mies vain puhelisi sanoja matalalla ��nell�. Mutta tunnelmaan, joka levyll� vallitsee, laulu on kuitenkin ihan ok. Levyn pahimpana vitsauksena lieneekin v�lill� ihan liiallisuuksiin menev� toisto. Pari biisi� menee pilalle sen vuoksi, mutta parhaimmissa kappaleissa sit� on siedett�viss� m��rin. Lyriikkapuolesta en tied� oikein, mit� sanoa. Sanat ovat nimitt�in vanhaa englantia, josta ei ainakaan t�m� mies oikein ota selv��. No, itsell�ni tuo kuitenkin vahvistaa tunnelmallista fiilist� ja ainakin yhdess� kappaleessa vilahtava latinakaan ei yht��n heikenn� sit�. Levyn avaa Cassandra, hidastempoinen biisi, joka koostuu itseasiassa vain kolmesta erilaisesta osuudesta, joita sitten muutaman kerran toistetaan. Varsinaisessa s�keist�ss� Rohonyi latelee kalpeahkosti vokaalejaan pianon, basson ja rumpujen s�estyksell�, kunnes kertos�keess� kitaratkin tulevat mukaan. Jossain vaiheessa mukaan tulee viel� kolmas osuus, joka tuo mukanaan hieman erilaista kitarointia ja tunnelmallista naislaulua. Vaikka kappale on vain n�iden kolmen p�tk�n toistoa, on se mielest�ni toimiva, etenkin kun kitaramelodiat ovat mukavan kuuloiset. Lorelei kuuluu n�ihin levyn nopeampiin pirist�jiin. Vaikka tempo on vauhdikkaampi, on tunnelma edelleen pid�ttyv�isen vieno ja kaunis. Angelique on sitten hidasta tunnelmointia, jota liiallinen toisto hieman h�iritsee. Aaedeen p�tev�t oikeastaan samat sanat kuin Angeliqueenkin. Siren jatkaa sekin hidasta tunnelmaosastoa, tosin vain astetta parempana. T�m� johtunee siit�, ett� laulupuoli biisiss� koostuu p��osin Liv Kristine Espaenesin henke�salpaavan kauniista vokalisoinnista. Melodiat ovat nekin hieman onnistuneemmat Sireniss�, kuin kahdessa edelt�v�ss� biisiss�, ainakin minun mielest�ni. Espaenes hoitaa p��vastuun laulusta my�s seuraavassa biisiss� nimelt��n Venus. Venus on mielest�ni levyn helmi. Tempo on hieman hidasta nopeampi t�ss� tunnelmaa pursuavassa kappaleessa, jossa naisvokaalit ovat latinaa. S�keist�t ovat rauhalliset ja bridge tarjoaa upeasti sen per��n ter�v�n kitarariffin s�est�m�t miesvokaalit. Uskomattomin tunnelma tulee kuitenkin kappaleen kertos�ett� kuunnellessa, joka on Liv Kristine Espaenesia parhaimmillaan. Poppaea tarjoilee sitten viel� vauhdikkaampaa menoa ja ihan menevi� kitaramelodioita, mutta levyn p��tt�v� Bacchante on surkea. Sen lopussa oleva �lyt�n toisto saa varmaan jotkut jo tarkistamaan j�ik� levy stereoissa jumiin. Kaikenkaikkiaan levy on mielest�ni tunnelmamusiikiksi hyv�, vaikka huonoimpia biisej� ei kyll� jaksa loppuun asti kuunnella. My�s liiallinen toisto h�iritsee. Vastapainona on kuitenkin eritt�in tunnelmallista ja kaunista musiikkia. |