 |
 |
 |
| 1. Solicitude 2. Forever Sleep * 3. Redemption 4. Autumn Heart * 5. Whatever the Pain 6. Maiden of the Forest * 7. Requiem 8. With Blood Adorned 9. At the Dawn I Wept 10. Solicitude |
| Kappaleet: |
| Laulu, basso: Matti Aikio Laulu: Tiina Lehvonen Kitara: Toni Lehtinen Kitara: Juha Lehtioksa Koskettimet: Sami Boman Viulu: Jani Laaksonen Rummut: Janne Ojala |
| Silentium: Infinita Plango Vulnera |
| Julkaistu 1999 (Spikefarm records) |
| Saatiinhan t�m� Silentium: Infinita Plango Vulnera -arvostelukin vihdoin tehty�. Sanottakoon heti t�h�n alkuun, ett� se mik� t�t� viivytti oli, ett� en olisi mill��n jaksanut levyyn paneutua. Ei sill�, ett� t�m� Silentiumin ensimm�inen virallinen julkaisu ihan huono olisi, mutta kovin hidas ja tyls�hk� mielest�ni kuitenkin. Silentium on siis suomalainen, ei niin tavanomainen metallib�ndi. Viulu ja koskettimet/piano ovat nimtt�in yhtyeen musiikissa isossa roolissa. Lauluosastoltakin l�ytyy sek� mies- , ett� nais��nt�. Kappaleet ovat p��osin temmoltaan hitaita t�ll� Infinita Plango Vulneralla ja pianon ja viulun ansiosta hieman klassisvaikutteisia. Kyll�h�n levylle my�s melankolista fiilist� mahtuu, joten kaikenkaikkiaan puitteiden pit�isi olla kunnossa hienolle metallikokemukselle. Kaikesta huolimatta levy tuppaa puuduttamaan. Ensimm�inen heikohko lenkki on Matti Aikion laulu. Mies laulaa sellaista puoli�rin��, jonka puhtaus hieman vaihtelee. Omasta mielest�ni h�n on parhaimmillaan laulun ollessa ep�puhtaimmillaan, mutta muutamissa biiseiss� miehen k�ytt�m� puhtaampi vuodatus ei kyll� kuulosta korvaani erikoiselta. Toisen pettymyksen tuottavat n�m� b�ndin "erikoisemmat" elementit. Kyll�h�n kosketinsoittaja ja viulisti tuntuvat soittimensa hienosti hallitsevan, mutta harmillista on, ett� viulu- ja kosketinmelodiat eiv�t itsess��n ole kovin tarttuvia. Koska n�m� kaksi osa-aluetta ovat b�ndin musiikissa suuressa roolissa, heijastuu edell�mainittu sitten koko musiikkiin, tehden siit� kumman tyls�� ja tasapaksua. Levyn tarjonta on hieman kuin Pohjanmaan maastok�yr�: pelkk�� tasaista, kohokohdat puuttuvat. Kuitenkaan huonoiksi melodioita en suoraan v�itt�isi ja onhan mukaan mahtunut muutama tarttuvakin. My�s se, ett� miltei kaikki biisit ovat hitaita, h�iritsee minua. Varsinkin kun n�m� hitaat tuppaavat muistuttaa toisiaan melodioiden osalta. Mielest�ni levy olisi ollut paljon parempi jo silloin, jos mukaan olisi mahdutettu muutama nopeampi biisi. Nyt ainoa hieman vauhdikkaamman linjan edustaja on Forever Sleep, joka onkin yksi levyn parhaista biiseist�. Viel� pienen huomautuksen saa naislaulu, joka sekin voisi enemm�n s�v�ytt��. Naisvokaalit ovat levyll� mielest�ni jotenkin liian hele�t. Levy alkaa Solicitude -introlla, joka koostuu alun pianonsoitosta ja pienest� miesvokalisoidusta p�tk�st�, jossa jo muitakin soittimia p��see mukaan. Sitten varsinaisen kappaletarjonnan avaa Forever Sleep, joka on siis hieman vaudikkaampi viulun s�est�m� kitaraved�tys. Kappale kuuluu tosaan levyn parhaimmistoon, viulun esiintyess� my�s biisiss� edukseen. Seuraavassa hitaassa Redemptionissa ei sitten oikein mik��n esiinny edukseen. Aikio venytt�� puolenkarheaa laulaan kamalalla tavalla. Melodiat ovat tasapaksut ja tyls�hk�t, eiv�tk� naislauluosuudetkaan ole kovin mieleeni. Autumn Heart on puolestaan taas hyv� kappale. Siin� on mm. pirist�v�� kitarariffittely�. My�s leadin ja viulun yhteissoitto kertos�keess� on hyv�n kuuloista. Whatever the Pain -biisiss� palataankin sitten hitaisiin hieman Redemptionia muistuttaviin tunnelmiin. Akustisella kitaroinnilla alkava Maiden of the Forest on kolmas (ja oikeastaan viimeinen) hyv� kappale albumilla. T�ss� kappaleessa on poikkeuksellisen hyv� ja tarttuva pianomelodia. Muutenkin biisi on mielest�ni onnistunut, lukuunottamatta kohtaa, jossa kaikki soitto l�hes lakkaa j�tt�en vain rumpujensoiton taustalle. Kohta tulee biisiss� kaksi kertaa. Sitten on taasen hidasta viulun tunnelmoittavaa menoa luvassa Requiemin my�t�. Requiem onkin ehk� hieman parempi, kuin Redemption ja Whatever the Pain, mutta naisvokaalit biisiss� �rsytt�v�t minua. Ehk� ne ovat omiin korviini jotenkin liian hempe�t. Ja seuraavassa hieman nopeampitempoisessa With Blood Adornedissa on sama juttu. Kovin korkeiksikin on kyseisess� kipaleessa naisvokaalit laitettu ja tuntuu, ett� h�dintuskin laulajatarparan ��niala riitt�� korkeimmissa kohdissa. Eip� muutenkaan kummemmin s�v�yt� t�m� With Blood Adorned. Viimeisess� At the Dawn I Wept -biisiss� on varsin hyv� hidastempoinen alku. Liek� b�ndikin sen huomannut, kun t�t� alun melodiaa toistetaan todella monta kertaa. Ihan mukava akustisen kitaran varaan rakennettu hidas melankoliapl�j�ys t�m� viimeinen varsinainen biisi kuitenkin on. Levyn p��tt�� intron tapainen samannniminen outro. Kun nyt sitten alkaa kehitell� jonkinlaista loppuyhteenvetoa, voi vain todeta, ett� varsin paljon l�ytyi t�ll� kertaa valittamisen aihetta. Varsinkin v�h�n huterahko vokalisointi liitettyn� iskem�tt�miin melodioihin tekee levyst� tyls�hk�n kuunnella. Kolme hyv�� biisi� t�ss� kuitenkin mielest�ni on. Lopun positivisena seikkana voisin todeta sen, ett� kynnys Silentiumilla eritt�in hyv��nkin musiikkiin on varsin pieni. B�ndi omaa riitt�v�n instrumenttivalikoiman jo soittotaidon loistavaan materiaaliin, melodioita ja vokalisointia pit�isi vain ter�st��. |