 |
 |
 |
| 1. Refuse/Resist * 2. Territory * 3. Slave New World 4. Amen * 5. Kaiowas (instrumental) 6. Propaganda * 7. Biotech is Godzilla 8. Nomad 9. We Who are not as Others 10. Manifest * 11. The Hunt * 12. Clenched Fist |
| Kappaleet: |
| Laulu, kitarat: Max Cavalera Kitarat: Andreas Kisser Basso: Paulo Jr. Rummut: Igor Cavalera |
| Sepultura: Chaos A.D. |
| Julkaistu 1993 (Roadrunner Records) |
| Brasilialainen Sepultura on tehnyt raskaamman sortin musiikkia jo 1980 -luvun puoliv�list�. Alkutaipaleilla musiikki oli deathia, jossa ei ollut juuri melodiasta tietoakaan, eik� t�m�n yhtyeen viidennen pitk�n levynk��n vahvuudeksi voi melodiallisuutta laittaa. Asenteessa albumi kuitenkin voittaa sen, mink� melodiassa h�vi�� ja vaikka kappaletarjonta ei monivivahteikkuudellaan loista, on levy yll�tt�v�nkin mukaansatempaava. Kyseess� on ehdottomasti Sepulturan parhaita levyj�. P��piirteilt��n albumin musiikki koostuu raskaahkoista riffeist� joiden p��lle solisti Max Cavalera runttaa aggressiivista vokalisointiaan. Tempo on yleens� keskinopeaa tai hieman hitaampaa, mutta joukossa on my�s vivahteita b�ndin varsinaisilta death -ajoilta nopeampien tykitysten muodossa. Biiseiss� on mielest�ni suhteellisen paljon j�rke�, vaikka mist��n musikaalisen �lyn edell�k�vij�st� ei olekaan kyse. Sepulturan kotimaan Brasilian musiikillisesta kulttuurista lienee l�ht�isin orkesterin suosima rumpusoitanta, jossa kaikenmaailman tomit ja muutkin rummut kumahtelevat. Muutenkin b�ndin alkuper� tuo toisinaan mukavaa omaper�isyytt� musiikkiin. My�s omaper�iset soolovingutukset ovat Sepulturan tavaramerkki�. Kaikenkaikkiaan Chaos A.D. on vahva paketti suoraviivaista kova-asenteista vetoa, josta l�ytyy my�s sielt� t��lt� pieni� piristyksi�. Kovasta asenteesta on mielest�ni puolet Max Cavaleran ansiota, sill� sen j�lkeen kun h�n b�ndist� l�hti, on Sepultura ollut kuin pyssy ilman panoksia. Levy py�r�ht�� k�yntiin heti vahvalla asenteella Refuse/Resist -biisin my�t�. Kappale jyr�� keskinopeasti Max Cavaleran murjoessa korutonta lyriikkaa, joka kertoo mellakasta, kaaoksesta ja sotatilasta. N�it�h�n maailmasta nyky��n ihan riitt�v�sti l�ytyy. Levyn parhaimmistoa on my�s kakkosbiisi Territory, joka jatkaa vahvaa asennerunttausta hieman hitaammalla temmolla. Slave New World on j�lleen nopeampi alle 3 minuuttinen biisi, mutta hivenen yksitoikkoinen levyn parhaisiin biiseihin verrattuna. Amen on sitten j�lleen hitaampi paljolti Territoryn kaltainen kappale, hieman erilaisin riffein. Perusriffi varsinkin on mielest�ni yksinkertaisen murhaava t�ss� biisiss� ja muutenkin mielenkiintoista kitarointia on kappaleeseen v��nnetty. Levyn parhaimpia biisej� t�m� Amen. Viidenten� tuleva Kaiowas -instrumental tuo mukavaa vaihtelua raskaan takomisen v�liin. Kyseess� on Sepultura -tyylinen mielenkiintoinen ja omalaatuinen akustinen kappale, jota en kuitenkaan ihan levyn huippuainekseksi nostaisi. Sitten palataan taas raskaaseen osastoon Propagandan muodossa, joka on ihan r�v�kk� veto. T�m�n j�lkeen hivenen itse��ntoistava tahkoaminen alkaa pikkuisen jo puuduttaa, vaikka Biotech is Godzilla onkin nopeahko, selv�sti death -tyylinen kappale. Nomad olisi kyll� muuten asennetta sis�lt�v� kova kappale, mutta on sen verran samantyylinen kuin Territory ja Amen, ett� innostus ei ihan pilviin en�� nouse. Sitten tulee kuitenkin sit�, mik� lopulta nostaa levyn osakkeet korkealle, eli vaihtelua. Ensinn� We Who are not as Others tarjoaa ihan mukavankuuloista rauhallisempaa kitaramelodianpoikasta ja kappaleen nimen� olevan fraasin toistoa. Manifest se vasta mielenkiintoinen kappale on. Siin� kuullaan jonkinlaista radioviestint�puhetta vauhdikkaan kitaravedon lomassa. Igor Cavaleran rumpalointi v�ritt�� biisi� mukavasti ja koko tekele kuulostaa mielest�ni hyv�lt�. The Hunt on coverbiisi, jonka on alunperin tehnyt ryhm� nimelt� New Model Army. Biisi on levyn melodisin ja eritt�in mukavaa kuultavaa hieman kuin kevennyksen� levyn loppupuolella. Clenched Fist on j�lleen levyn yleiseen tyyliin sopiva, vauhdikas, mutta ei kovin s�v�ytt�v� lopetus levylle. Chaos A.D. on asennetta pursuava, mutta ei silti mik��n p��t�n levy. Raskaat jyr��v�t riffit viev�t parhaissa biiseiss� mukanaan, etenkin kun ne ovat Max Cavaleran aggressiivisella vokalisoinnilla h�ystetyt. Piristyst� levylle tuovat muutamat linjasta poikkeavat kappaleet. Huonona puolena levyll� on se, ett� puudutus voi iske� nopeahkosti, mutta veikkaanpa, ett� levy senkin j�lkeen aina silloin t�ll�in tiens� stereoihin l�yt��. |