 |
| 1. Mortals Watch the Day * 2. Crying for Eternity 3. Embraced 4. Daylight Torn * 5. Pity the Sadness * 6. No Forgiveness * 7. Your Hand in Mine 8. The Word Made Flesh 9. As I Die * |
| Kappaleet: |
| Laulu: Nick Holmes Kitarat: Gregor MacKintosh Kitarat: Aaron Aedy Basso: Stephen Edmondson Rummut: Matthew Archer |
| Paradise Lost: Shades of God |
| Julkaistu 1992 (Music for Nations) |
 |
 |
| Gothic -levyn jonkinasteinen menestys poiki Paradise Lostille p��syn parempiin studio-olosuhteisiin ja vuonna 1992 ilmestyikin sitten t�m� Shades of God, joka on hieman viimeistellymm�n kuuloinen soundillisesti, kuin aiemmat kaksi levy�. Kuitenkin levy muistetaan pitk�lti vain yhdest� kappaleesta, As I Diesta, joka oli Paradise Lostin ensimm�inen varsinainen hitti ja viel�kin yksi suosituimmista b�ndin tekemist� kappaleista. Kokonaiskuva levyll� on edelleen doom -painotteinen, eli biisit ovat hitaahkoja ja laahaavia, mutta sis�lt�v�t kuitenkin erilaisia melodioita. Vaikka Shades of Godilta l�ytyy vauhdikkaampiakin biisej�, on se kuitenkin mielest�ni selv�sti laahaavampi kuin Gothic. Uutena juttuna mukaan tulevat akustisella kitaralla soitetut p�tk�t. Muutoin soitanta on edelleen Nick Holmesin raskaan �rin�n s�vytt�m�� s�hk�kitarav��nt��. T�ll� kertaa en aio kertoa ihan joka kappaleesta, nimitt�in ne kappaleet, joita en mainitse, mahtuvat yhden kuvauksen alle: Turhauttavan hidasta ja junnaavaa jauhamista, kunnes yht�kki� saattaa tulla jokin toisenlainen osuus, joka ei kuitenkaan tunnu sopivan oikein j�rkev�sti kappaleeseen. Avausraita Mortals Watch the Day ei sek��n juuri muulla loista kuin kertos�keell��n ja sill�, ett� se on levyn vauhdikkaimpia biisej�. Daylight Torn lienee levyn monimuotoisin kappale. Se sis�lt�� alussa ja lopussa raskaahkoa riffijyr�yst�, mutta v�liin mahtuu hitaampaa s�hk�kitaramelodiaa, rauhallinen akustinen osio ja sen j�lkeen tuleva upeahko kitarasoolo. Soolot ovat yleisestikin j�rkev�ityneet ja parantuneet Gothicilta ja vaisuhko kappalekin saattaa sis�lt�� kelpo soolon. Pity the Sadness on yht� selv�sti levyn toiseksi paras kappale, kuin As I Die paras. Biisi sis�lt�� vauhdikkuutta ja levyn yleist� tasoa paremmat ja tunnelmallisemmat melodiat. No Forgiveness on mielest�ni ainoa levyn hitaammista kappaleista, jota v�h�n jaksaa kuunnellakin. Loppuun on j�tetty sitten se levyn kohokohta, jonka moni varmasti tuntee esittelem�tt�kin. As I Die on raa-an kolkko, mutta silti mukavan melodinen vet�isy. T�m� keskinopea biisi tuntuu melkeinp� enemm�n Icon -levyn materiaalilta kuin Shades of Godin, sen verran selv�sti se eroaa levyn muista kappaleista ja nimenomaan positiivisesti. Shades of God on kaikenkaikkiaan sellainen levy, ettei sit� ole j�rke� ostaa, jos sattuu vaikka omistamaan levyn pari huippubiisi� jollakin nauhoitteella. Vaikka As I Dien ja Pity the Sadnessin lis�ksi levyn muistakin kappaleista voi ehk� pit��, niin ei niit� silti jaksa kovin usein stereoissa py�ritt��. |